KESÄÄ KOHTI

Posted on by 1 comment

Kesä on jo käsillä, ja monille se tietää myös lomaa ja aikaa ladata akkuja. Sitä ennen on vielä kuitenkin tehtävä yksi jos toinenkin homma, jonka ei soisi jäävänä roikkumaan lomien yli. Samalla sitä tulee pohtineeksi, mitä tulikaan vuoden aikana tehtyä. Mitä olisi pitänyt vielä saada tehdyksi (eli mikä siirtyy väkisinkin lomien jälkeen), ja mitä kaikkea voisi tehdä (jos olisi aikaa, resursseja, intoa, älyä, kavereita, ja mitä näitä nyt tarvitaan innovatiiviseen ja luovaan työhön).

Itse olen pyöritellyt sosiaalisen verkoston käsitettä työpöydälläni ja pohtinut usein puheviestinnän näkökulman tarpeellisuutta. Käytössäni on 10 suomalaisen liike-elämässä toimivan henkilön laadullinen haastatteluaineisto, jota olen päässyt jo vähän analysoimaankin. Enemmän olisi pitänyt ehtiä. Mutta jatkan sitten syksyllä.

Aineistoa pyöritellessäni ja opiskelijoiden sekä muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa keskustellessani olen todennut usein, että sosiaalisissa verkostoissa sinänsä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Georg Simmel on jo 1980-luvulla, ja Manuel Castells 90-luvulla, käyttänyt käsitettä verkostoyhteiskunta (network society). Annelise Riles puolestaan totesi 2000-luvun alussa verkostojen saavuttaneen jo niin kutsutun institutionalisoidun utopian aseman. Sosiaalisen verkoston käsitettä onkin sovellettu lähes kaikkeen maan ja taivaan välillä, aina matematiikasta solubiologiaan sekä kauppayhdistysten toiminnasta sosiaalisen median sovelluksiin.

Sosiaalisista verkostoista puhumista voidaan siis hyvällä syyllä pitää jopa kuluneena, so-last-season -tyyppisenä läppänä. Mutta kuten eräs haastateltavani totesi: ”Se että asiasta puhuminen on jo vähän pasee ei tarkoita sitä, että verkostot lakkaisivat olemasta. Päinvastoin, nythän niistä olisi hyvä puhua syvällisemmin, kun kaikki suunnilleen tietää, mistä puhutaan.” Tämä pätee mielestäni aika moneen puheviestinnän ilmiöön ja tutkimuskohteeseen. Mutta kuten Maija Peltola totesi omassa aiemmassa Prologoksen blogikirjoituksessaan, sillanrakentajia teoriatiedon ja arkikokemusten välille tarvitaan, jotta tuo tutkimustieto ja syvällisempi pohdinta saavuttaisivat muitakin kuin aiheeseen vihkiytyneitä tutkijoita.

Puheviestinnän tutkijana sosiaalisia verkostoja voi tarkastella interpersonaalisten vuorovaikutussuhteiden rakentumisen ja ylläpitämisen näkökulmasta. Vaikka sosiaalisia verkostoja sinänsä on tutkittu erittäin laajasti ja verkostoteoriaa on sovellettu useilla eri aloilla lukemattomia erilaisia tutkimusmetodeja hyödyntäen, puheviestinnän ja erityisesti interpersonaalisen vuorovaikutuksen näkökulma on nostanut pintaan ainakin muutamia mielenkiintoisia seikkoja, joita todellakin olisi mielenkiintoista tutkia lisää.

Sosiaalisten verkostojen, jollaisiksi siis näen interpersonaalisten vuorovaikutussuhteiden muodostaman verkostot, tuomia hyötyjä on tarkasteltu todella laajasti eri alan tutkimuksissa. Puheviestinnän aihetta sivuavat tutkimukset ovat muiden muassa tuottaneet todella mielenkiintoista tietoa esimerkiksi tutkijoiden, esimiesten ja poliitikkojen interpersonaalisesta kompentenssista ja vuorovaikutusosaamiseen liittyvistä tarpeista nykyisessä ja tulevassa työelämässä. Tietoa ja tutkimusta on laajasti tarjolla.

Eräs näkökulma, joka usein jää vähemmälle huomiolle, ovat verkostojen negatiiviset ilmiöt ja piirteet. Miten esimerkiksi niin kutsutut ”hyväveliverkostot” syntyvät ja toimivat? Haastattelemani liike-elämässä toimivat henkilöt pohtivat kaikki ystävyyssuhteiden ja professionaalisten suhteiden välisiä jännitteitä, ja eettiset kysymykset nousivat hyvin vahvasti esille. Millainen hyötyminen interpersonaalisissa suhteissa on sallittua liike-elämässä ja mitä pidetään jo arveluttavana? Voiko ystävien kanssa tehdä bisnestä, vai pitäisikö liiketoiminta rajoittaa ystävyyssuhteiden ulkopuolelle?

Toinen erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä näkökulma on kiinnittymisen näkökulma. Tiedämme, että vuorovaikutussuhteiden kautta ihmiset saavat sosiaalista tukea ja kiinnittyvät yhteisöihin. Maantieteelliset paikat tulevat kodeiksi interpersonaalisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Samaan aikaan ilmiön kääntöpuolella ovat esimerkiksi ne pakolaiset ja Suomessa vaihto-opiskelijoina olevat henkilöt, jotka ovat raportoineet kokevansa yksinäisyyttä. Myös iäkkäät ihmiset tuntuvat usein jäävän yksin ja vaille juttuseuraa. Ymmärtämällä sosiaalisia verkostoja, niiden luomiseen ja ylläpitämiseen liittyviä ilmiöitä ja mahdollisesti tarjoamalla keinoja verkostoitumiseen puheviestinnän tutkijoilla ja opettajilla on mielestäni hyvä mahdollisuus tehdä maailmasta vähän parempi paikka monille.

Tätä blogia kirjoittaessani silmäilin läpi myös edelliset mainiot Prologoksen blogikirjoitukset ja huomasin, että samoissa vesissä uimme me, puheviestijät. Maailma kaipaisi pelastusta ja paljon olisi tehtävää. Itse pitäisi tunkea jalkaa ovien väliin ja olla aktiivinen päivittäjä niin oman osaamisen, kuin muidenkin ”updeittauksen” suhteen. Tulisi hakeutua stimuloiviin paikkoihin ja tilanteisiin, tiedottaa ja tulla tietoiseksi, popularisoida ja nostaa esille tutkimustiedon relevanssia.

Sanna Herkama kirjoittaa, että ”Yksi tieteen tehtävistä on tuottaa tietoa ja vieläpä sellaista tietoa, jonka avulla voitaisiin tehdä maailmasta parempi. Maailma tosin ei muutu, jos ei kukaan löydä uuden tiedon lähteille, ota sitä omakseen ja tee sitä näkyväksi ympärillään.” Eveliina Pennanen puolestaan muistuttaa, että ”Tärkeää on, että me puheviestijät osaamme itse tarttua haasteisiin ja työntää jalkamme oven väliin rohkeasti erilaisissa konteksteissa.”

Samaa mieltä! Mutta voidaanko näin lomien alla aloittaa ihan vaikka siitä, että pelastetaan maailma naapuri tai kaveri kerrallaan?! Kaikkihan tiedämme myös sen, että interpersonaaliset vuorovaikutussuhteet edellyttävät ylläpitoa, teoriasta ja näkökulmasta riippumatta. Pidetään siis kesällä yhteyttä edes yhteen kaveriin, joka on ollut koko vuoden mielessä muttei ”langoilla”. Muistetaan isotätiä tai muuta etäisempää sukulaista kortilla tai vaikka WhatsApp-viestillä. Tai sitten uudistetaan naapureiden kanssa kolme kesää sitten aloitettu ja sittemmin unohdettu pihapiknikperinne. Pidetään huolta suhteista ja verkostoista, koska niissä annamme ja vastaanotamme apua, tukea ja välittämistä. Uudistamme resurssejamme ja voimaannumme. Ehkäpä emme sitten mummona ole ihan yksin, ja naapurin Abdullahkin on mukana pihapiknikillä. Ainakin jaksamme syksyllä taas jatkaa maailmanparannushommia hyvällä sykkeellä.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää itse kullekin!

Lotta Kokkonen
Yliopistonopettaja
Jyväskylän yliopiston kielikeskus

Category: Uncategorized

PUHEVIESTIJÄÄ AINA TARVITAAN

Posted on by 0 comment

Puheviestinnän tutkijana seuraan maailman menoa ja tiedotusvälineiden uutisointia siitä vuorovaikutuskakkulat silmilläni. Monet työelämää ja yhteiskunnan muutosta käsittelevät uutiset pystyttäisiin usein tiivistämään tähän johtopäätökseen: ihmisten, ryhmien, yhteisöjen ja verkostojen vuorovaikutus ja vuorovaikutuksen ymmärtäminen on todella merkityksellistä. Samalla voidaan hihkaista, että hommia puheviestijöille näyttäisi riittävän.

Sitra julkistaa vuosittain trendilistan, jossa esitetään yksi tulkinta maailman yhteiskunnallisten muutosten suunnasta. Tuoreimmassa trendilistassa kuvataan kolmetoista keskeistä tulevaisuuden muutosilmiöitä. Listalle ovat päässeet esimerkiksi yhteisöjen voimaantuminen, keskinäisriippuvuuden lisääntyminen, hyvinvoinnin korostuminen, valtasuhteiden siirtyminen ja teknologian arkeen integroituminen. Joko puheviestijän korvien väliä alkaa kutkuttaa? Myös muut listan trendit, kuten kaupunkien roolin korostuminen (esimerkiksi tiiviimpi, yhteisöllinen asuminen), eriarvoisuuden kasvaminen (esimerkiksi syrjäytymisen problematiikka) ja ilmastonmuutoksen seurausten laajeneminen (esimerkiksi päätöksenteon prosessit kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi), ovat teemoja, joissa ja joiden ymmärrettäväksi tekemisessä ja yhteisten ratkaisujen etsimisessä tarvitaan merkitysten jakamista, tulkitsemista ja ymmärtämistä – vuorovaikutusosaamisesta puhumattakaan.

Vuorovaikutuskakkuloiden läpi luettujen uutisten virta on vuolas, kuten myös niistä puheviestinnän näkökulmasta innostumisen määrä: Vakaan työn murenemista käsittelevässä Sitran artikkelissa kuvataan palkkatyön ja yrittäjyyden rajan häilyvyyttä tulevaisuudessa. Artikkelissa viitataan Jenni Kantolan johtamisen väitöskirjaan (2014), jonka mukaan mahdollistamalla yhteisöllisiä tapoja yrittää ryhmänä voitaisiin lisätä joustavuutta palkkatyön ja yrittäjyyden kahtiajakoon sekä kannustaa ”perinteiseen palkkatyörooliin” kasvaneiden ihmisten yrittäjäksi ryhtymistä. Työelämän muutoksia koskevassa uutisoinnissa on viime aikoina myös tuotu esiin, miten yritysten yhteisöllisyys ja työyhteisöjen innostuneisuus kytkeytyvät tuloksellisuuteen tai miten työvoimapulan taltuttamiseksi tarvittaisiin työhön perehdyttämisen lisäksi työyhteisöön perehdyttämistä ja hyvinvoinnin tukemista. Näihin ja moniin muihin ajankohtaisiin kysymyksiin meillä puheviestijöillä on ratkaisun avaimia taskut pullollaan: Esimerkiksi uudenlaisia työelämän ryhmiä ja tiimejä, kollektiivista innovointia, luovia prosesseja, verkostojen yhteistyötä, työhyvinvointia vuorovaikutusilmiönä ja vuorovaikutuksen johtamista tutkimalla voidaan rakentaa työkaluja, joiden avulla pystytään vastaamaan moniin työelämän ja yhteiskunnan haasteisiin. Kuten tiedämme, ymmärtämällä ilmiöitä niitä voidaan myös arvioida ja kehittää. Pelkkä mitä ei vielä riitä.  Puheviestinnän tutkijat pystyvät selvittämään myös miten ja miksi.

Tärkeää on, että me puheviestijät osaamme itse tarttua haasteisiin ja työntää jalkamme oven väliin rohkeasti erilaisissa konteksteissa. Mitä kaikkea oma osaamisemme voi olla? Miten asiantuntijuutemme ja tutkimuksemme laajat mahdollisuudet saataisiin vieläkin näkyvimmiksi yhteiskunnalle, työnantajille ja yritystoiminnan tai tutkimuksen rahoittajille? Puheviestinnän asiantuntijuuden mahdollisuudet kasvavat koko ajan. Puheviestinnän opiskelijoiden puheissa usein toistuva ”oman alan työ”, jolla viitataan niin sanottuihin perinteisiin viestintäalan töihin, saanee tulevaisuudessa yhä laajempia merkityksiä. Omien silmien avaaminen erilaisille mahdollisuuksille, yhteistyö muiden tieteenalojen kanssa, yhteiskunnan muutosten haisteleminen ja itse uusien mahdollisuuksien ideoiminen ja nikkaroiminen ovat hyviä ensimmäisiä askeleita jokaiselle puheviestijälle niin työelämässä kuin alaa opiskellessakin. Jos vuorovaikutus on luonteeltaan dynaamista, alati muuttuvaa ja ei-tyhjiössä tapahtuvaa, sellaista varmasti on myös meidän puheviestijöiden työ tässä muuttuvassa maailmassa.

Eveliina Pennanen
Puheviestinnän tohtoriopiskelija, FM
Jyväskylän yliopisto
Prologos ry:n tiedottaja

Category: Uncategorized

PUHEVIESTIJÄ – OTA KANTAA LUKION OPETUSSUUNNITELMALUONNOKSEEN!

Posted on by 0 comment

Asiantuntijayhteisön tehtävänä on yhteiskunnallinen osallistuminen ja vaikuttaminen oman alan kannalta keskeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin. Puheviestinnän asiantuntijayhteisö Prologoksella on nyt mahdollisuus ajankohtaiseen vaikuttamiseen ja kannanottoon lukion opetussuunnitelman perusteiden uudistamistyössä.

Opetushallitus on valmistellut luonnoksen lukion opetussuunnitelman perusteista. Perusteiden mukaan laaditut lukion opetussuunnitelmat otetaan käyttöön 1.8.2016 lukien.

Viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen on osa lukiokoulutuksen tavoitteistoa. Viestinnän ja vuorovaikutuksen teemoja on esillä lukio-opetuksen yleisissä tavoitteissa sekä kaikkia oppiaineita läpäisevissä aihekokonaisuuksissa. Lisäksi yksittäisten aineiden, kuten esimerkiksi terveystiedon opetussisällöistä löytyy vuorovaikutusosaamista sivuavia asiakokonaisuuksia.

Keskeisimmin viestinnän ja vuorovaikutuksen oppimistavoitteita ja -sisältöjä sisältyy äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineeseen. Äidinkieli ja kirjallisuus määritellään lukion opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa taito-, tieto-, kulttuuri- ja taideaineeksi, joka ammentaa sisältöjään kieli-, kirjallisuus- ja viestintätieteistä sekä kulttuurintutkimuksesta. Opetussuunnitelman perusteiden luonnos linjaa myös, että lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, vuorovaikutus, kieli, tekstit, kirjallisuus ja media kytkeytyvät jokaisen kurssin tavoitteisiin ja sisältöihin siten, että tietojen ja taitojen opiskelu on jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Puheviestinnän asema osana äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta ei ole oppiaineen historian aikana ollut kuitenkaan vahva tai yhtenäinen. Oppiaineen opettajien omassa koulutuksessa pääpaino on kirjallisuuden ja suomen kielen opinnoilla. Puheviestintä on sijoittunut ja sijoittuu edelleen äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan tutkintoon yliopistoissa vaihtelevasti. Siten myös lukiokoulutuksessa puheviestinnän painotus on vaihdellut paljon koulu- ja opettajakohtaisesti.

Tärkeitä edistysaskeliakin on tehty. Lukuvuonna 2014–2015 vapaaehtoinen lukion puheviestintätaitojen päättökoe on valtakunnallisessa käytössä jo 16. kertaa. Koe on laajentunut myös ammatillisen perusopetuksen käyttöön. Päättökoe on nostanut puheviestinnän profiilia sekä lukio- että ammatillisessa koulutuksessa ja yleisemminkin. Se on myös tarjonnut opettajille tukea muun muassa puheviestinnän arvioinnin ja palautteenannon soveltamiseen käytännön opetustyössä.

Äidinkieli ja kirjallisuus on oppiaineena hyvin monen eri sisällön ja teeman kohtaamispaikka, jossa haasteeksi muodostuu nimenomaan runsauden pula. Oppiaineen opetussuunnitelman perusteiden valmistelussa on kuultu myös puheviestinnän asiantuntijoiden näkökulmaa ja pyritty sovittamaan sekä limittämään äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineeseen kytkeytyvien eri asiantuntijatahojen ja intressiryhmien näkemyksiä yhteen.

Nyt puheviestinnän asiantuntijayhteisön jäsenillä on mahdollisuus kommentoida valmisteltavana olevaa lukion opetussuunnitelman perusteiden luonnosta. Sitä voi kommentoida Opetushallituksen verkkosivuilla kaikille avoimessa verkkokyselyssä http://www.oph.fi/lops2016. Kysely sulkeutuu 6.5.2015 klo 16.15. Samasta verkko-osoitteesta löytyy myös lisätietoja opetussuunnitelman valmistelusta sekä lukion opetussuunnitelman perusteiden luonnos.

Nyt meillä on siis mahdollisuus kannanottoihin sekä yleisempäänkin pohdintaan puheviestinnän asemasta ja merkityksestä lukiokoulutuksessa. Yhteinen ja laaja kiinnostuksen osoittaminen kommentoimalla ja kantaa ottamalla on merkityksellistä paitsi tämän hetkisessä opetussuunnitelman perusteiden valmistelutyössä myös erityisesti puheviestinnän tulevaisuuden näkymissä eri kouluasteiden tavoitteita ja sisältöjä laadittaessa. Kantaa ottamalla, ehdottamalla ja ideoimalla tuomme puheviestintää ja sen merkitystä näkyvämmäksi. Samalla tarjoamme tuoreita näkökulmia, uutta tietoa ja perusteita suoraan asiantuntijuutemme ytimestä.

Suvi-Tuuli Murumäki
Puheviestinnän yliopisto-opettaja, FM
Helsingin yliopisto

Katariina Hollanti
Puheviestinnän yliopisto-opettaja, FM
Helsingin yliopisto
Prologoksen johtokunnan jäsen

Category: Uncategorized

KUKA PÄIVITTÄISI MINUT?

Posted on by 3 comments

Prologoksen johtokunnassa käydään aika ajoin keskustelua, joka etenee jotakuinkin näin:

- ”Meidän pitäis järjestää jotain juttuja, joihin tulis työelämässä mukana olevat puheviestijät.”

- ”Joo, totta, just jotakin sellasta, jossa vois vaihtaa kokemuksia, hyviä käytänteitä ja saada tietoa uusimmasta tutkimuksesta. Siis sellasta toimintaa, joka olis suunnattu puheviestijöille, jotka opettaa, kouluttaa, tiedottaa tai tekee jotain vastaavia puheviestinnän juttuja.”

- ”Aivan! Siis, kun se tieto on jossain siellä, että on TOSI vaikea päästä sen äärelle kiireisen arjen keskellä. Että kyllähän sitä sovellettavissa olevaa tutkimustietoa puheviestinnästä on vaikka kuinka paljon! Mutta missä? Ja miten sitä ehtis sitten lukemaan ja soveltamaan.”

Kokemukseni mukaan tämä keskustelu johtaa usein pohdintaan siitä, mikä on tieteellisen yhdistyksen tehtävä ja kuinka Prologos voisi tukea jäsenistöään tuomalla tiedettä ja tutkimustietoa lähemmäksi puheviestijöiden arkista työn tekemistä eri areenoilla. Kurkotuksia ja avauksia tähän suuntaan on useita: Puheviestinnän päivät, teemapäivät, uutiskirje, oma vuosikirjamme Prologi ja esimerkiksi tämä hiljattain avattu blogi! Ja jos mielessäsi on muu hyväksi havaittu toiminnan muoto, kerro toki.

Koska työskentelen tutkijana, lienee yksi keskeisimmistä tehtävistäni juurikin uuden tiedon tuottaminen.  Vaikka arkisessa työssäni ”teen tiedettä” ja ”tuotan tutkimustietoa”, ovat nuo prosessit kovin hitaita ja minullakin on ajoittain sellainen tunne, että se kaipaamani ajantasainen tutkimustieto tai uutta luova tiede on jossakin kaukana, tavoittamattomissa tai ei ainakaan siellä, missä minä. Pitäisi nähdä vaivaa, pohtia ja ajatella, jotta se tieto tulisi osaksi minua ja voisin kokea tulleeni päivitetyksi, nähdä jotakin toisin. Pureskelematon tieto on usein käyttämätöntä tietoa. Minäkin joudun etsimään, suodattamaan, pysähtymään ja ajattelemaan toisin, jotta oppisin myös tekemään toisin. Valitettavasti kukaan ei päivitä minua automaattisesti.

Yksi tieteen tehtävistä on tuottaa tietoa ja vieläpä sellaista tietoa, jonka avulla voitaisiin tehdä maailmasta parempi. Maailma tosin ei muutu, jos ei kukaan löydä uuden tiedon lähteille, ota sitä omakseen ja tee sitä näkyväksi ympärillään. Siksi haastan sinuakin, hyvä lukija, hakeutumaan stimuloiviin paikkoihin, tapahtumiin ja tilanteisiin, tai sellaisten ihmisten seuraan, jotka tarjoavat päivityksen mahdollisuutta vaikkapa juuri puheviestinnästä.

Älä jää odottamaan automaattista päivitystä. Sitä tuskin tulee.

Sanna Herkama
Erikoistutkija, FT
Turun yliopisto

Category: Uncategorized

LIKE A BRIDGE OVER TROUBLED WATER…

Posted on by 1 comment

Viestinnän merkityksen korostaminen on nyt vahvassa nousussa yhteiskunnan eri sektoreilla. Tämän seurauksena markkinoille on tulvinut populaareja viestinnän alan käsikirjoja, joissa keskitytään ratkaisujen antamiseen sekä käytännön kokemusten hyödyntämiseen. Olen itse lukenut muutaman ei-akateemisen populaarin käsikirjan, enkä ollenkaan ihmettele niille olevan kysyntää. Kirjoissa on usein tarkkaan kohdennettu sisältö, ja se on esitetty iskevästi ja ymmärrettävästi. Itselleni lukemani kirjat ovat tarjonneet ideavirikkeitä opetus- ja tutkimustyön tekemiseen, mutta toisaalta ne ovat herättäneet myös paljon kysymyksiä. Viime aikoina minua on puhutellut erityisesti kysymys siitä, miten kirjoissa näyttäytyy teorian ja käytännön välinen yhteys. Teorialla tarkoitan tässä yhteydessä niin teorioita kuin myös tutkimustietoa.

Lukemissani populaarikirjoissa ongelmallisinta oli mielestäni se, että teoria ja käytäntö nähtiin niissä enemmän erillisinä ja eriarvoisina kuin toisiaan tukevina ulottuvuuksina. Esimerkiksi eräässä yritysviestintää käsittelevässä populaarikirjassa todettiin, että kirjasta on haluttu tehdä konkreettinen ja siinä on yritetty välttää puisevaa teoriaa. Samassa kirjassa arvottamisen henkeä kuvasti mielestäni myös teorian oloisen tiedon esittäminen pääsääntöisesti toteamuksina ja mielipiteinä. Kirjaa lukiessani huomasin tulkitsevani tekstiä niin, että teoria esiintyi siinä ikään kuin piilotettuna, jotta käytännönläheisyys tulisi vahvasti esille.

Lukemani populaarikirjat eivät ole suinkaan ainoita lähteitä, joista olen lukenut tai kuullut teorian olevan puisevaa ja käytännön työelämän kannalta vähemmän tärkeää. Kyseiset näkemykset ovat tulleet esille myös esimerkiksi opetustyössä. Itseäni on alkanut mietityttää, mistä näissä näkemyksissä on pohjimmiltaan kyse? En ole keksinyt kysymykseen mitään yksiselitteistä vastausta. Ehkä valtavaa teoriamäärää ei ole osattu käsitellä jäsennellysti ja kiinnostavasti, siihen ei ole ollut riittävästi aikaa perehtyä tai teoria on arvioitu sovellusarvoltaan jähmeäksi? Myös aktiivinen ”somevaikuttamisen” aikakausi voi olla osasyy puisevuuden kokemukseen: nopeasti esitetyt mielipiteet saattavat kiinnostaa enemmän kuin julkisessa tieteellisessä keskustelussa hitaammin koeteltu tieto.

Teoria on mielestäni parhaimmillaan hyvä jäsennystapa viestinnällisten ilmiöiden tutkimiseen, kouluttamiseen ja opettamiseen. Teoria ei ole yhtä kuin totuus, mutta se on hyvin perusteltu apuväline ymmärryksen lisäämisessä omaa ja toisten viestintäkäyttäytymistä kohtaan. Lisäksi se on väylä uusiin oivalluksiin. Tunnettu viestinnän teorioiden kehittäjä Judee Burgoon on aikanaan todennut, että teoria muodostuu alun perin joukosta aavistuksia ja otaksumia. Teorian tarkoitus ei täten ole kerrata yleisesti hyväksyttyjä totuuksia vaan mennä niiden taakse uusia, riskialttiita näkökulmia etsimällä. Burgoonin ajatusta jatkojalostaen olenkin omaksunut näkemyksen, että teorian opiskeleminen ja hyödyntäminen ei ole menneeseen jämähtämistä vaan ajatustyön konkreettista ja perusteltua jatkamista siitä, mihin teorian soveltamisessa käytäntöön on jääty.

Ajatustyön jatkamista voisi kutsua myös sillan rakentamiseksi käytännön ja teorian välille, jonka avulla yhteys molemmille puolille samanaikaisesti säilyy. Jos tällainen silta pystytään opetuksessa ja kirjoituksissa rakentamaan, se toimii parhaimmillaan kestävänä perustana viestinnän ammattilaisena kehittymiselle. Miten tällainen silta sitten käytännössä rakennetaan ja millaisista rakennusaineista se koostuu? Miten teorian ja käytännön välinen yhteys avataan niin kiinnostavasti näkyväksi, että se tavoittaisi teoriaa häivyttämättä mahdollisimman suuren kuulija- ja lukijakunnan? Muun muassa nämä ovat kysymyksiä, joita toivoisin tämän blogin lukijakunnan yhdessä pohtivan.

Maija Peltola
Puheviestinnän apurahatutkija, FM
Prologoksen johtokunnan jäsen

Category: Uncategorized

TERVETULOA PUHEVIESTINTÄ-BLOGIIN!

Posted on by 0 comment

Tämä on uusi Puheviestintä-blogi, jonka puheviestinnän tieteellinen yhdistys Prologos ry on perustanut. Se löytyy täältä yhdistyksen kotisivulta. Tervetuloa lukijaksi!

Olemme päättäneet perustaa uuden blogin, koska Prologos haluaa lisätä puheviestinnän tutkimustiedon näkyvyyttä. Lisäksi haluamme auttaa tuoreen tutkimustiedon välittymisessä yhdistyksen jäsenille ja kaikille puheviestinnän ilmiöistä kiinnostuneille. Tilastot osoittavat, että blogien lukeminen on viime vuosina lisääntynyt. Yksi syy tähän on, että blogi-kirjoitukset leviävät tehokkaasti sosiaalisessa mediassa. Myös meidän blogimme löytyvät yhdistyksen Facebook-sivun ja Twitter-tilin kautta. Erittäin suotavaa on, että blogi-kirjoituksiamme edelleen levitetään, jotta tieteenalamme ilmiöt saisivat uusia lukijoita.

Toivomme pystyvämme käsittelemään puheviestinnän tutkimuskohteita mahdollisimman laaja-alaisesti. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan toki jäsenkuntamme apua. Yhdistyksen johtokunta ottaa perusvastuun blogin kirjoittamisesta, mutta toivomme, että kirjoituksia tulee jäseniltämme mahdollisimman runsaasti. Tavoitteena on, että vähintään pari kirjoitusta kuussa ilmestyisi epäsäännöllisen säännöllisesti. Ainoa rajaus kirjoituksille on, että niiden pitäisi liittyä puheviestintään ja olla tieteellisen yhdistyksen linjaan sopivia. Kirjoitusten on siis tarkoitus liittyä tavalla tai toisella puheviestinnän tutkimuksiin tai alan tutkimuspohjaiseen opetukseen. Blogimme ei ole kuitenkaan tarkoitus olla mikään tutkijoiden ja yliopisto-opettajien keskinäinen foorumi, vaan erityisesti toivomme, että kirjoitukset voisivat osaltaan lisätä työelämän ja tutkimuksen vuorovaikutusta alallamme.

Moni meistä saattaa lukea jonkin kiinnostavan puheviestinnän tutkimuksen, kehittää opetustaan uuden tutkimustiedon avulla tai soveltaa jotain teoriatietoa käytäntöön ja haluaisi kertoa tästä muillekin. Nämä olisivatkin erinomaisia kirjoituksen aiheita. Mielestäni monesta hyvästä gradustakin voisi kirjoittaa blogiimme. Näin opinnäytteessä saadut tulokset eivät jäisi vain kirjaston hyllyyn vaan saisivat laajemman yleisön. Erilaiset konferenssien ja seminaarien herättämät ajatusvirrat sopivat tänne myös.

Medioidusta vuorovaikutuksesta on tullut kiinteä osa nykyistä puheviestinnän tutkimusta. Tämä vuorovaikutus ei läheskään aina perustu puheeseen, minkä takia myös kirjoittamiseen tai kuviin perustuva ihmisten välinen vuorovaikutus on usein puheviestinnän tutkimuskohteena nykyään. Tähän ajatukseen perustuu se, että tässäkin blogissa on kommentointimahdollisuus. Olisi todella miellyttävää, jos blogimme synnyttäisivät vuorovaikutusta myös kommentoinnin muodossa. Näin tapahtuessa voisimme käydä tieteenalamme keskustelua myös tällä areenalla. Yhdistyksen johtokunnassa näemme puheviestintää koskevan keskustelun mahdollistamisen yhdeksi tärkeäksi toimintamuodoksi.

Blogiin tarkoitetut tekstit voi lähettää Prologoksen tiedottajalle. Toivottavasti saamme kärsiä runsaudenpulasta!

Pekka Isotalus
Puheviestinnän professori
Prologoksen puheenjohtaja

Category: Uncategorized

PUHEVIESTINNÄN VUOSIKIRJA 2014 ON ILMESTYNYT

Posted on by 0 comment

Puheviestinnän tieteellinen yhdistys Prologos ry on julkaissut vuodesta 2005 lähtien Puheviestinnän vuosikirja Prologia. Vuosikirjalla on kahden vuoden välein vaihtuva toimituskunta, ja siinä julkaistavat tieteelliset artikkelit käyvät läpi referee-menettelyn. Tieteellisten artikkeleiden lisäksi Prologissa julkaistaan puheviestintätieteen ajankohtaisia puheenvuoroja, kuten lectio praecursorioita ja tärkeinä pidettyjä esitelmiä, sekä kirja-arvioita.

Puheviestinnän vuosikirja 2014 on ilmestynyt sekä painetussa että sähköisessä muodossa. Vuosikirjan ovat toimittaneet yliopistonlehtori Leena Mikkola (päätoimittaja), erikoistutkija Sanna Herkama, yliopistonlehtori Jonna Koponen ja tohtoriopiskelija Salme Korkala (toimitussihteeri). Vuosikirjan artikkelit ovat saatavilla sähköisessä muodossa vuosikirjan verkkosivuilta osoitteesta http://www.prologos.fi/prologi. Artikkelit ovat vapaasti kaikkien luettavissa.

Vuosikirja kuuluu Prologos ry:n jäsenmaksuun. Vuosikirjaa voi tilata myös yksittäin. Kirjan hinta on toimituskuluineen 30 euroa. Tilaukset voi osoittaa yhdistyksen sihteerille osoitteeseen sihteeri@prologos.fi. Vuosikirjat maksetaan Prologos ry:n tilille FI36 1045 3000 1260 51. Maksun viitenumero on 9001. Lisätietoa Puheviestinnän vuosikirjoista löytyy vuosikirjan verkkosivuilta osoitteesta http://www.prologos.fi/prologi.

Category: Uncategorized

ARTIKKELIPYYNTÖ: PROLOGI – PUHEVIESTINNÄN VUOSIKIRJA 2015

Posted on by 0 comment

Puheviestinnän tieteellinen yhdistys Prologos ry julkaisee suomenkielistä vuosikirjaa, joka on Julkaisufoorumi-luokituksen saanut tieteellinen aikakausjulkaisu.

Tammikuussa 2016 julkaistaan sarjassaan yhdestoista puheviestinnän vuosikirja. Pyydämme nyt ehdotuksia artikkeleiksi.

Vuosikirja esittelee ihmisten välisen vuorovaikutuksen uusinta tutkimusta. Tutkimus voi kohdistua esimerkiksi vuorovaikutussuhteisiin, ryhmiin, tiimeihin ja yhteisöihin, johtamisviestintään, esiintymiseen ja julkiseen puhumiseen, vaikuttamiseen ja argumentointiin, poliittiseen viestintään, kulttuurienväliseen viestintään, teknologiavälitteiseen kanssakäymiseen tai vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin yhteyksiin. Tutkimuksen kohteena voivat olla myös viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen ja viestintäkoulutuksen kysymykset.

Prologi tarjoaa tieteellisen foorumin myös monitieteiselle tutkimukselle. Näin se pyrkii lisäämään eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä.

Prologissa julkaistaan empiirisiä tutkimuksia sekä teoreettisia ja metodologisia artikkeleita. Artikkelit voivat olla myös pohtivia ja arvioivia katsauksia tutkimusalueeseen tai -näkökulmaan. Vuosikirjassa julkaistaviksi tarkoitetut artikkelit käyvät läpi referee-arvioinnin. Vertaisarvioitujen artikkeleiden lisäksi Prologissa julkaistaan myös puheviestintätieteen ajankohtaisia puheenvuoroja kuten lectio praecursorioita, tärkeinä pidettyjä esitelmiä ja keskustelua puheviestinnän tutkimuksesta ja opetuksesta.

Vuonna 2015 Prologi päätoimittaja on yliopistonlehtori, FT Marko Siitonen.

Jos haluat tarjota artikkelin julkaistavaksi vuoden Prologissa, lähetä tiivistelmä ehdotuksestasi (300–400 sanaa) 9.2.2015 mennessä sähköpostitse osoitteeseen prologi [at] jyu.fi. Voit myös lähettää ehdotuksen puheenvuoroksi, näkökulmaksi tai kirja-arvioksi. Kirjoittajille ilmoitetaan artikkeliehdotusten sopivuudesta vuosikirjaan helmikuun loppuun mennessä. Valmiit artikkelikäsikirjoitukset lähetetään sähköpostitse 24.4.2015 mennessä. Kirjoitusohjeet löytyvät tammikuun loppuun mennessä Prologos ry:n verkkosivuilta www.prologos.fi/prologi.

Prologi 2015 julkaistaan sekä painetussa että sähköisessä muodossa tammikuussa 2016. Vuosikirja sisältyy Prologos ry:n jäsenmaksuun, ja se lähetetään yhdistyksen kaikille jäsenille.

Lisätietoja: päätoimittaja (marko.siitonen [at] jyu.fi)

Category: Uncategorized

JOHTOKUNTA JÄRJESTÄYTYI

Posted on by 0 comment

Prologos ry:n johtokunta järjestäytyi toimintakaudelle 2015 seuraavasti:

Puheenjohtaja Pekka Isotalus, Tampereen yliopisto
Varapuheenjohtaja Lotta Kokkonen, Jyväskylän yliopisto
Rahastonhoitaja Sofia Smeds, Aalto-yliopisto
Tiedottaja Eveliina Pennanen, Jyväskylän yliopisto
Sihteeri Johanna Järvelin-Suomela, Tampereen yliopisto

Muut johtokunnan jäsenet:
Sanna Herkama, Turun yliopisto
Katariina Hollanti, Helsingin yliopisto
Janne Niinivaara, Lapin yliopisto
Maija Peltola, Tampereen yliopisto

Category: Uncategorized

UUSI JOHTOKUNTA VALITTU

Posted on by 0 comment

Tampereella 1.12.2014 pidetyssä Prologos ry:n syyskokouksessa valittiin yhdistykselle puheenjohtaja ja johtokunnan muut kahdeksan jäsentä toimintakaudelle 2015:

Puheenjohtaja:
Pekka Isotalus, Tampereen yliopisto

Muut johtokunnan jäsenet:
Sanna Herkama, Turun yliopisto
Katariina Hollanti, Helsingin yliopisto
Johanna Järvelin-Suomela, Tampereen yliopisto
Lotta Kokkonen, Jyväskylän yliopisto
Janne Niinivaara, Lapin yliopisto
Maija Peltola, Tampereen yliopisto
Eveliina Pennanen, Jyväskylän yliopisto
Sofia Smeds, Helsingin yliopisto

Onnittelut ja työskentelyn iloa uudelle johtokunnalle ja kiitokset hyvästä työstä kaikille nyt johtokunnasta pois jääneille!

Category: Uncategorized
Animated Social Media Icons Powered by Acurax Wordpress Development Company