Monthly Archives: August 2015

JOHDA ITSEÄSI VUOROVAIKUTUKSESSA

Posted on by 0 comment

Työelämän viestintä muuttuu, sillä työelämä muuttuu. Staattisuus väistyy, epävarmuus ja sirpaleisuus lisääntyvät. Tutut työpaikat katoavat ja työntekemisen tavat mullistuvat. Viestintään tämä lataa omat erityiset vaatimuksensa. Tiedon pitää kulkea ja löytyä nopeasti. Työyhteisöjen muutoksista, kuten YT-neuvotteluista, luemme mediasta lähes päivittäin. Mutkat suoriksi oikoen voisin todeta, että työelämän murros lienee yksi polttavimmista aiheista tällä hetkellä, jos tarkastelemme ilmiötä viestinnän näkökulmista. Näkökulmia on toki useita. Sosiaalisen median normittuminen, digitaalisen viestinnän vallankumous, verkosto-osaamisen välttämättömyys ja muutosjohtamisen kriittisyys ovat kaikki osa tätä työelämän murrosta.

Viestinnän muutosta seuraa johtamisen muutos. Ihmisten mahdollisuus viestiä monipuolistuu ja tasa-arvoistuu samaan aikaan, kun uusi tutkimus nostaa vuorovaikutusjohtamisen ohi kaikkivoipan sankarijohtajan myytin. Kun varmuus ja auktoriteetit hämärtyvät, yksilön oma toiminta muuttuu keskeisemmäksi. Siksi ei ole yllättävää, että organisaatioiden ja työelämän tutkimuksesta nousee arkipäiväiseen puheeseen käsitteitä, joita tarvitaan tässä muuttuvassa työelämässä. Yhä useammin populaareissakin yhteyksissä törmää käsitteeseen itsensä johtaminen. Tällä viitataan lyhyesti siihen, miten ihmisten tulisi voida työelämässä ohjata ja tukea itseään. Tämä sisältää muun muassa ajankäytön ja työmäärän hallinnan, oman toiminnan reflektoinnin, itsetuntemuksen, tavoitteellisuuden ja itsestään huolehtimisen. Uskallan väittää, että tällainen taito korostuu epävarmassa ja muuttuvassa työkentässä. Itsensä johtamista voidaan jo pitää merkittävänä työelämätaitona: siihen liittyvää koulutusta on tarjolla niin korkeakouluissa kuin täydennyskoulutuksissakin.

Pohjimmiltaan käsitteessä on kaksi tasoa: yksilön taso, jolla tarkastellaan sitä miten kukin yksilö johtaa itseään. Toisaalta se on johtamisen käsite, joka nojaa perusajatukseen, että osatakseen johtaa muita on osattava johtaa itseään. Itsensä johtaminen ei ole sinällään mikään uusi eikä kartoittamaton ilmiö. Johtamisen tutkimuksessa on jo yli kolme vuosikymmentä oltu kiinnostuneita siitä, miten ihmiset johtavat työelämässä itseään. Johtamistutkimuksessa on myös todettu, että esimies johtaa alaisiaan niin kuin toivoisi itseään johdettavan. Ja koska jaamme yksilöinä erilaisia ihmiskäsityksiä, myös käsityksemme hyvästä johtamisesta ja hyvästä työyhteisön viestinnästä eroavat.

Organisaatiot ja työyhteisöt tulisikin mieltää moniäänisiksi ja ristiriitaisiksi. Ihmisten muodostamat yhteisöt ovat lähtökohtaisesti vuorovaikutuksellisia ja kokemuksellisia, huolimatta siitä kuinka virallisia ne ovat. Siksi eräänlainen riitasointuisuus on työelämässä ennemmin asiaan kuuluvaa kuin poikkeuksellinen ilmiö. Kun luonnostaan moniääninen työyhteisö kohtaa muutoksia, yksilöt tarvitsevat ymmärrystä ja keinoja osallistua ja ylläpitää vuorovaikutusta. Itsensä johtamista tarvitaan nimenomaan työelämän puheviestintätilanteissa, vaikka käsitettä ei olekaan liitetty perinteisesti viestintätieteisiin. Kuitenkin puheviestintä tieteenalana sisältää runsaasti työvälineitä itsensä vuorovaikutukselliseen ohjaamiseen ja tukemiseen.

Prologoksen blogissamme Eveliina Pennanen on aiemmin tuonut ilmi, että muuttuva maailma tarvitsee puheviestijöitä. Tähän yhtyen totean, että epätäydellinen vuorovaikutus on puheviestinnän alaa, jos mikä. Minä näen, että työelämässä, sen laajimmassa merkityksessä, meidän tulisi pystyä johtamaan itseämme vuorovaikutuksessa. Epämiellyttävistä asioista tiedottaminen, näiden tietojen vastaanottaminen, yksilöiden erilaisten motiivien ja tavoitteiden hyväksyminen, eriävien kokemusten kuuntelu ja dialogin ylläpitäminen myös epävarmassa tai jopa turvattomassa työympäristössä ovat vuorovaikutusosaamista tänään. Ihmisten välistä vuorovaikutusta ei kukaan hallitse tai omista yksin, minkä vuoksi se sirpaloituu ja muotoutuu jatkuvasti. Puheviestijöinä tiedämme, että työympäristöt muutoksineen ovat ennen kaikkea vuorovaikutuksellisia työyhteisöjä.  Tällaiseen vaillinaiseen ja turhauttavaankin vuorovaikutusympäristöön puheviestinnän tulisi koulia ja varustaa.

Janne Niinivaara
Verkko-opetuksen ja viestinnän koordinaattori, Helsingin yliopisto
Prologos ry:n johtokunnan jäsen

Category: Uncategorized

MITÄ OPETAT, KUN OPETAT ESIINTYMISTÄ?

Posted on by 1 comment

Puheviestinnän tieteenalalla vuorovaikutuksen ilmiöitä tutkitaan tieteellisesti – määritellään, nimetään, eritellään ja teoretisoidaan, jotta ymmärtäisimme niitä paremmin. Yksi ilmiö on kuitenkin mielestäni jäänyt teoreettisesta tarkastelusta hieman paitsioon: esiintyminen.

Esiintymistä tutkitaan puheviestinnässä pääasiassa taitojen, hyötyjen, opettamisen ja jännittämisen näkökulmista. Hahmotellaan sitä, mistä osatekijöistä muodostuu miellyttäväksi koettu esiintyminen. Tutkitaan ihmisten esiintymistaitoja ja pohditaan, mikä tekee toisista parempia esiintyjiä kuin toiset. Pyritään selvittämään, miten esiintymistä voisi opettaa yhä paremmin, jotta yhä useammasta tulisi hyvä esiintyjä. Mitataan esiintymisjännityksen vasteita ja todetaan, että erinäiset tekijät lisäävät jännittämistä.

Edellä mainitut ovat tietenkin tärkeitä tutkimuskohteita. Olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan laajakatseisempia pohdintoja siitä, mitä esiintyminen ylipäätään vuorovaikutuksen ilmiönä tarkoittaa ja miten sitä voidaan määritellä. Mitä erityispiirteitä esiintymiseen liittyy? Minkälaista viestintää voimme ajatella esiintymisenä – vai tarkoittaako se ainoastaan tilanteita, joissa yksi seisoo yleisön edessä ja puhuu heille? Miten kokemus esiintymisestä vaikuttaa tilanteeseen, ihmisen tulkintoihin ja viestintäkäyttäytymiseen? Miksi esiintyjää arvioidaan korostetummin kuin arkikeskustelijaa? Miten esiintyminen toteutuu sosiaalisessa mediassa? Mitä esiintyminen on?

Suomenkieliselle käsitteelle esiintyminen ei taida olla yhtä määritelmää, ja se määritelläänkin yleensä kussakin tutkimuksessa erikseen. Esiintymisen määritteleminen englanninkielisen termin pohjalta on myös ongelmallista – mikä olisi oikea käännös? Public Speaking? Presentation? Performance?

Kun tulin puheviestinnän pääaineopiskelijaksi yliopistoon, olin kiinnostunut vuorovaikutuksen ilmiöiden tarkastelusta ja erittelystä laajasti ja teoreettisesti, arvottamatta niitä hyviksi tai huonoiksi. Esiintymisen kohdalla jouduin pettymään: meille opiskelijoille pidettiin esiintymistaidon kurssi ja siinä se. Puheviestinnän taito-opetus on hyödyllistä ja sitä pitää järjestää myös pääaineopiskelijoille, mutta sen rinnalle tulisi, ainakin pääaineopiskelijoiden kohdalla, tarjota syvempää ymmärrystä ja problematiikkaa.

Minä haluaisin lukea puheviestinnän tutkijoiden näkemyksiä siitä, miten esiintymistä vuorovaikutuksen ilmiönä voidaan määritellä ja millaisten teemojen ja käsitteiden kautta sitä voidaan tutkia ja eritellä. Tällainen pohdinta olisi varmasti hyödyllistä luettavaa kaikille puheviestinnän yleisopettajille (kuten minulle itselleni), joiden opettamat sisällöt painottuvat juurikin esiintymiseen.

Sofia Smeds
Puheviestinnän tuntiopettaja, FM
Prologoksen rahastonhoitaja

 

Category: Uncategorized
Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company