Monthly Archives: November 2015

KÄSITTEISTÄ JA KESKUSTELUSTA

Posted on by 0 comment

Lukiessani Eerika Hedmanin aiempaa mielenkiintoista blogikirjoitusta koskien kosmopoliittista viestintää jäin miettimään, kuinka erilaisia määritelmiä esimerkiksi interpersonaalisesta tai kulttuurienvälisesä viestinnästä onkaan. Barnett Pearcen mukaan interpersonaaliseen tai kulttuurienväliseen viestintään perustuva vuorovaikutusosaaminen maailmassa, jossa eletään keskellä mm. etnisten ryhmien, uskontojen ja maailmanpolitiikan konfliktia, ei ole riittävää. Sen sijaan hänen mukaansa tarvitaan sitoumusta yhteisen merkityksen rakentamiseen. Tällöin emme Pearcen mukaan myöskään vähättele tai pyri muuttamaan toisen todellisuutta, koska kokisimme, että omamme on jotenkin parempi. Puheviestinnän opettajan ja tutkijan näkökulmasta on hämmentävää ajatella, etteikö interpersonaalisen viestinnän teoriakenttä kattaisi ja käsittelisi nimenomaan tätä ilmiötä – yhteisen, tai jaetun, merkityksen luomista. Toisaalta taas kulttuurienvälisen viestinnän näkökulmasta etnosentrismin käsitteen (oman näkökulman näkeminen muita parempana) käsittely on varmasti eräs tutkimuksen ja opetuksen keskeisimmistä elementeistä.

Malgorzata Lahti puolusti 24.10.2015 erittäin ansiokkaasti väitöskirjaansa Communicating Interculturailty in the Workplace, ja useat keskeisimmistä kysymyksistä väitöstilaisuudessa olivat juuri erilaisten käsitteiden määrittelyyn ja soveltamiseen liittyviä. Lahti käyttää väitöskirjassaan käsitettä ’interculturality’, jolle ei ole vielä ainakaan laajemmassa käytössä olevaa järkevää suomennosta, mutta joka heijastaa ja kiteyttää hyvin tämän hetken näkemyksiä kulttuurienvälisestä viestinnästä nimenomaan interpersonaalisesta näkökulmasta. Keskustelu väitöstilaisuudessa oli mitä oivallisin esimerkki siitä, millaisiin suuntiin rakentava ja oivaltava keskustelu käsitteistä ja niiden määrittelystä voikaan viedä.

Käsitteiden määrittely ja tarkastelu eri näkökulmista on tärkeää ja oman tieteenalammekin kannalta erittäin relevanttia. Erityisesti kulttuurienvälisen viestinnän puolella on juuri nyt käynnissä erilaisten käsitteiden, kuten kansainvälinen, kulttuurienvälinen, monikulttuurinen ja niin edelleen, pöllyttäminen ja kriittinen tarkastelu, joka aivan varmasti vie sekä puheviestinnän että kulttuurienvälisen viestinnän tieteenaloja eteenpäin. Sikäli kun voidaan edes kahdesta eri tieteenalasta edes puhuakaan ;). Märittelykysymys sekin.

Työskentelen puheviestinnän opettajana Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa. Työskentely kielitieteilijöiden ja kielen asiantuntijoiden kanssa on samaan aikaan haastavaa ja erittäin antoisaa. Olemme lingvistien ja esimerkiksi kirjoitusviestinnän opettajien kanssa päässeet keskustelemaan paljon esimerkiksi vuorovaikutusosaamisen käsitteestä ja löytäneet hyvin antoisia jaetun ymmärryksen kohtia, joiden hedelmiä jo nyt yliopiston viestintä- ja kieliopinnoissa poimitaan. Teija Lukkari ja Päivi Torvelainen ovat Yliopistopedagogiikka-lehden artikkelissaan raportoineet konkreettisia kokemuksiaan tästä yhteistyöstä. Artikkelissaan he toteavat, kuinka ”Kurssilta saamamme kokemuksen mukaan tiedeyhteisön viestintäkäytänteiden opetuksessa kirjoitus- ja puheviestinnän yhdistäminen on hedelmällistä. Niiden jakaminen eri kursseille on keinotekoista ja nykyisen laajan tekstikäsityksen vastaistakin. Tekstilajin ja vuorovaikutusosaamisen käsitteet sekä työskentelyn prosessimaisuus sopivat molempien oppiaineiden pedagogiikkaan.”

Yhteisten käsitysten neuvotteleminen vaatii kuitenkin aikaa, eikä yhteistä ja jaettua käsitystä esimerkiksi interpersonaalisesta viestinnästä tai vuorovaikutusosaamisesta aina ole edes tarkoituksenmukaista pyrkiä löytämään. Tähän pätee mielestäni hyvin Eerikan blogitekstissään esittelemän Barnett Pearcen ajatus siitä, että olisi tärkeää pyrkiä ymmärtämään, että ”oma tapamme toimia ja elää on lokaalisti konstruoitu todellisuus ja on olemassa monia muita todellisuuksia”.

Puheviestintäkin on tieteenala, joka lainaa muualta, soveltaa ja kehittää omaa teoriakenttäänsä vuorovaikutuksessa muiden tieteenalojen kanssa. Se, mitä itse kukin ymmärrämme vuorovaikutuksella, viestinnällä, interpersonaalisella viestinnällä tai kulttuurienvälisellä viestinnällä on myös neuvottelun ja yhteisen vuorovaikutuksen tulosta. Kun puheviestinnän asiantuntijoina lähdemme keskustelemaan ja esimerkiksi popularisoimaan omia käsityksiämme ja käsitteitämme, on hyvä muistaa, että meidän tulisi olla valmiita keskustelemaan käsitteistä myös sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tulevat aivan toisesta todellisuudesta. Jos ja kun tähän lähdemme, on syytä varautua iloisiin oivalluksiin ja jaettuun innostukseen, mutta myös pettymyksiin, jotka syntyvät siitä, kun yhteistä ja jaettua ymmärrystä ei syystä tai toisesta saavutetakaan. Allekirjoittaneella on edelleen selkeitä muistikuvia muutamista eri alaa edustavista tieteellisistä tapahtumista, joissa leuka on painunut rintaan ja ajatuksissa on lähinnä pyörinyt vanha suomalainen sanonta: pitäkää tunkkinne. Valitettavasti tunkin heittäminen toiselle hiekkalaatikolle ilman johdantoa, kunnon perusteluja ja rakentavaa dialogia ei useinkaan johda noihin edellä kuvatun kaltaisiin ilahduttaviin oivalluksiin tai innovatiivisiin tutkimus- tai opetusideoihin.

On hyvä muistaa, että esimerkiksi vuorovaikutusta tutkitaan hyvin monella tieteenalalla ja hyvin monilla metodeilla ja että käsitteen alla voi olla todella monenlaisia tutkimuskohteita, otteita, teorioita ja näkökulmia. Mutta, kuten monet Prologoksen blogikirjoittajat ovat todenneet jo moneen otteeseen, meillä puheviestijöillä on paljon annettavaa sekä teoreettisesti että erilaisiin käytännön sovelluksiin elämän eri alueille. Vaikka emme omistakaan omaa tieteenalaamme, olemme silti sen (ylpeitä) edustajia.

Lotta Kokkonen
FT, yliopistonopettaja
Jyväskylän yliopiston kielikeskus

Category: Uncategorized

KUINKA PITÄÄ KURSSI SELKEÄNÄ TYÖELÄMÄN MERENKÄYNNISSÄ?

Posted on by 0 comment

Työelämä käy läpi murrosta sekä työyhteisöjen työtavoissa että prosessien uudistamisessa. Lähiaikojen ajankohtaisia puheenaiheita ovat olleet muun muassa valtakunnallisesti heikot talousnäkymät, kasvava työttömyys ja jatkuvat organisaatiouudistukset. Resursseja leikataan, mutta samaan aikaan organisaatioiden on pystyttävä tarjoamaan laadukkaita palveluita asiakkailleen alasta riippumatta. Työpaikkoja voi olla hankala löytää tai voi olla haasteellista perustella oma tarpeensa työnantajalle. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta aiheet ovat mietityttäneet itseäni paljon viime aikoina. Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla kuntaorganisaatiossa. Tällä kentällä myrskyää nyt kovasti. Nyt jos koskaan on aika pohtia, mihin suuntaan omaa paattia haluaa luotsata.

Kirjoittaessani tätä pohdintaani ajattelen erityisesti alamme opiskelijoita ja työuraansa aloittelevia ammattilaisia – suuntaankin kirjoitukseni nyt teille. Heijastan kokemuksiani samalla omasta työstäni julkisorganisaation suunnittelutehtävissä. Olen puhunut lähivuosina alamme foorumeilla esimerkiksi oman urapolun löytämisestä, osaamisen monipuolisuudesta ja erilaisista puheviestinnän ammattilaisen työmahdollisuuksista. Jotta puhe ei jäisi pelkän puhtaan horisontin maalailuksi, heitän kartalle nyt ripauksen realismia ja kurssinlaskentataitoa.

Puheviestinnän teemapäivässä Helsingissä pohdittiin tänä syksynä muun muassa puheviestinnän asiantuntijuuden brändäämisen tarvetta sekä niitä työkaluja, joita työelämässä tarvitsemme. Mielestäni näinä aikoina korostuu erityisesti se, että meidän on ammattilaisina jäsenneltävä vähintään itsellemme ne osa-alueet, joilla osaamisemme on ja joiden parissa haluamme työskennellä. Työnantajaani koskettavan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä olen palannut näiden pohdintojen pariin jälleen, kun tehtävänkuvia jäsennellään uudelleen. Kilpailu työpaikoista kiristyy edelleen, eikä työllistyminen opintojen jälkeen ole itsestäänselvyys meidänkään alallamme. Muutoksessa on löydettävä ne paikat, joissa oma osaaminen on työnantajalle aarrearkku. Ja samalla säilytettävä sen arkun arvo myös omalle itselle.

Miten tuota omaa ammattilaisarvoa voi jäsennellä? Kuinka erotan omat vahvuudet ja tuon niitä työelämään? Muutokset tuntuvat tulevan niin nopeaan tahtiin, ettei kaikkeen ehdi tarttua. Ei se mitään. Minua on auttanut muutamien lähtökohtien jäsentäminen niin työnhaussa kuin tehtävänkuvan uudelleen rakentamisessa. Kokosin niistä pienen listan:
•    Titteli on lopulta vain omien vahvuuksien summa. Etsi uutta ja haistele mahdollisuuksia, älä takerru ”viestintä”-sanalla lokeroituihin työpaikkoihin. Työtä on piilossa muuallakin.
•    Kaikkea ei ole tarpeen osata. Keskity siis siihen, mistä olet kiinnostunut ja mihin olet panostanut. Hahmottele osaamisesi alueita, tämä helpottaa itsesi markkinointia. Esim. portfoliosta on hyötyä.
•    Työssäoppimispaikka – raha vai työkokemus? Moni työnantaja arvostaa työkokemusta ja organisaation mainetta CV:ssä. Käy kauppaa osaamisestasi, mieti mitä saat.
•    Hae osaamistasoltaan vaativia työtehtäviä. Työnantaja voi hakea yli-ihmiseltä kuulostavaa supersankaria. Usein hyvin jäsennelty osaamisesi kiinnittää huomion. Kokeile kepillä jäätä rohkeasti ja iske haastattelussa puheviestinnän osaamisellasi.
•    Verkostoidu ja hanki suosittelijoita, hyödynnä sosiaalista mediaa.
•    Kuinka lopulta luon oman tittelini sisällön? Tartu haasteisiin ja anna lupa kokeiluille. Pidä omat tavoitteet kirkkaina ja tarjoa työnantajalle itse ajankohtaisia kehittämiskohteita. Luo näillä polkua kohti päämäärää. Työhön ja työtehtäviin kasvaa, mikä kehittää omaa osaamista.

Pohtiessani omaa ammattilaiskuvaani palasin ajattelemaan hetkeksi, mikä on alallamme tätä päivää. Viestinnän ja vuorovaikutuksen tärkeyteen työelämässä ollaan heräämässä yhä enemmän. On esitetty, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän vuorovaikutteisia työtapoja ja palveluprosesseja. Tämä antaa hyvän pohjan miettiä, mitä osaamista juuri minulla olisi antaa tähän tarpeeseen. Esimerkiksi julkisorganisaatiot eläköityvät nopeasti, tuoreita osaajia kaivataan tulevaisuudessa. Kovista leikkauksista huolimatta asiakkaiden tarpeet ja näihin tarpeisiin liittyvä työ eivät lopu.

Työelämän muutokset näyttävät kiihdyttävän tahtiaan. Sen vuoksi onkin hyvä seilata kartta hollilla. Haasteellisuudestaan huolimatta koen, että tällaiset myrskyt kehittävät merenkäyntitaitojamme puheviestijöinä. Osaamme ehkä ennakoida asioita entistä paremmin ja löytää itsellemme ne parhaat väylät navigoida urapolullamme. Työttömyys, taloustilanne ja muut haasteelliset aiheet eivät häviä keskusteluista varmaan koskaan, mutta olen kuitenkin huomannut, että samaan aikaan alamme ammattilaiset ovat löytäneet itselleen erilaisen kirjon työpaikkoja, luoneet uusia yrityksiä ja vahvistaneet ammattikuntamme jalansijaa työelämässä.

Matkalla tarvitaan hyvää tuuria ja realistista ajattelua, mutta ennen kaikkea uskoa omaan osaamiseen. Mielestäni tekee ihan hyvää antaa välillä tukkapöllyä erinäisille lausutuille totuuksille, käsityksille tai julkisen keskustelun aiheille. Tätä kautta voin löytää uusia väyliä toimia ja ajatella. Vaikka haasteita tulee vastaan, listani tärkein ohje on aina itselleni ja myös teille: Nauti omasta matkasta.

Ajatuksiani tarkemmin puheviestinnästä kunta-alan suunnittelijan työssä löydät halutessasi tästä (julkaistu Puheviestinnän vuosikirjassa Prologissa 2014).

Elina Antikainen
Suunnittelija
Imatran kaupunki, hyvinvointipalvelut

Category: Uncategorized

PUHEVIESTINTÄTIEDE KÄYTÄNNÖSSÄ – PUHEVIESTINNÄN TEEMAPÄIVÄ 9.10.2015

Posted on by 0 comment

Puheviestintätiede käytännössä – teema, johon päädyimme Prologos ry:n johtokunnan kokouksessa keväällä 2015. Keskustelimme teemasta ja otsikosta pitkään, tavoitteenamme oli luoda tapahtuma, joka kiinnostaisi mahdollisimman montaa puheviestinnän asiantuntijaa.

Voisin todeta, että me onnistuimme tavoitteessamme ja kiitos siitä kuuluu kaikille päivään osallistuneille.  Teemapäivään 9.10.2015 ilmoittautui ennätysmäärä osallistujia, kaiken kaikkiaan 123. Muutama peruutus tuli, mutta niin tuli myös jälki-ilmoittautuneita, joten paikalla Tieteiden talolla Helsingissä oli meitä puheviestijöitä paljon.

Päivä alkoi paneelikeskustelulla, jossa mukana olivat tiedottaja Tommi Aho, kehitysjohtaja Vilja Laaksonen, vuorovaikutusvalmentaja Pauliina Perttuli ja professori Maarit Valo. Paneelin puheenjohtajana toimi professori Pekka Isotalus. Panelistit keskustelivat puheviestintätieteestä käytännössä ja esille nousi mm. tieteen ja käytännön törmäyttäminen, tutkimustiedon kaupallistaminen, tutkivan kehittämisen tekeminen puheviestinnässä ja se, kuka tutkii Suomessa mitäkin ja miten puheviestinnän teoriat kehittyvät. Panelistit pohtivat myös Prologos ry:n roolia ja merkitystä tieteen ja käytännön toimijoiden yhdistämisessä ja puheviestinnän osaamisen brändäämisessä.

Paneelin jälkeen osallistujat siirtyivät työryhmiin, joita oli kolme. Koulutus ja konsultointi -työryhmässä puheenjohtajana toimi FM, puheviestinnän yliopisto-opettaja Johanna Järvelin-Suomela. Tutkimus ja julkaiseminen -työryhmää johtivat FT Sanna Herkama ja FT Jonna Koponen. Työelämä ja viestintäasiantuntijuus -työryhmä oli osallistujamäärältään teemapäivän suurin työryhmä, ja siinä puhetta johtivat FM, tohtoriopiskelija Eveliina Pennanen ja FT, YTM kehitysjohtaja Vilja Laaksonen. Kaikkien työryhmien toiminnasta löytyy lisätietoja Prologos ry:n nettisivuilta ja Prologoksen viimeisimmästä jäsentiedotteesta.

Työryhmien jälkeen kokoonnuimme jälleen yhteen ja saimme kuulla tiivistelmät työryhmissä käydyistä alustuksista ja keskusteluista. Teemapäivän ohjelma oli tiivis, mutta antoi kuitenkin mahdollisuuden käydä innostavia keskusteluita ajankohtaisista puheviestinnän asioista. Saimme paljon positiivista palautetta sekä teemasta että järjestelyistä. Tieteiden talo oli mitä mainioin paikka tällaiselle tilaisuudella, ja yhteistyö sujuikin mutkattomasti.

Seuraava Prologos-tapaaminen onkin sitten Tampereella, jossa pidetään yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous maanantaina 7.12. klo 12.15. Tervetuloa! Mikäli et pääse sinne mukaan, tavataan viimeistään ensi syksynä Puheviestinnän päivillä. Silloin on luvassa kaksi päivää antoisaa ja mielenkiintoista puheviestinnän asiaa!

Johanna Järvelin-Suomela
Puheviestinnän yliopisto-opettaja, Tampereen yliopiston kielikeskus
Prologos ry:n sihteeri

Category: Uncategorized
Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company