Monthly Archives: June 2017

KUN SIVU KÄÄNTYY – LIIKEHDINTÄÄ PUHEVIESTINNÄN OPETTAMISEN KENTÄLLÄ

Posted on by 0 comment

Puheviestinnän alan opettajien ensimmäinen koulutus järjestettiin Suomen Puheopistossa. Sieltä valmistui logonomeja, joita valmistui 305 vuosien 1947–1980 välillä. 1970-luvun lopulla opetusministeriö edellytti alan koulutuksen siirtämistä yliopistoon ja Suomen puheopiston toiminta virallisena oppilaitoksena lakkasi. Logonomeilla oli kuitenkin oma yhdistys Logonomit ry, joka oli perustamassa myös puheviestinnän tieteellistä yhdistystä Prologosta.

Logonomien koulutus oli luomassa pohjaa puheviestinnän yliopistokoulutukselle, ja logonomit olivat monella saralla alan uranuurtajia. Koska logonomeja ei ole enää valmistunut vuosikymmeniin, niin on selvää, että jäsenistö ikääntyy eikä uusia jäseniä tule. Tähän päivään saakka Logonomit ry on tunnettu erityisesti Vuoden puhujan valinnasta. Tänä vuonna valittiin Vuoden puhujaksi Aira Samulin. Hän oli oli 40. tittelin saanut ja samalla kaikkien aikojen viimeinen Vuoden puhuja, sillä samassa tilaisuudessa yhdistys ilmoitti lopettavansa toimintansa.

Yksi vaihe suomalaisen puheviestinnän historiassa päättyy, kun Logonomit lopettavat yhdistystoimintansa. Mutta – niin kuin elämässä usein – jonkin päättyessä kääntyy samalla uusi sivu uusine mahdollisuuksineen.

Uuden sivun historia alkoi vuonna 2006, kun kutsuin eri puolelta Suomea Tampereelle tuttuja puheviestinnän opettajia, jotka opettivat puheviestintää yliopistojen kieli- ja viestintäopinnoissa. Tuolloin alkoi epämuodollisen verkoston toiminta, joka ensin toimi VASU-hankkeen nimellä. Vasu muuttui pian LAAPU-hankkeeksi (laatua puheviestinnän opetukseen) ja mukaan tuli myös ammattikorkeakoulujen puheviestinnän opettajia.

Laapu on toiminut epävirallisena puheviestintää korkeakouluissa opettavien verkostona, joka on järjestänyt tapaamisia ja koulutustilaisuuksia alan opettajille. Laapun yksi merkittävä saavutus on, kun se määritteli kieli- ja viestintäopintoihin kuuluvan puheviestinnän opetuksen tavoitteet ja ydinsisällöt, jotka on esitelty kirjassa Akateeminen puheviestintä.

Laapu ei ole kuitenkaan järjestäytynyt yhdistykseksi, mikä vaikeuttaa monella tavalla sen käytännön toimintaa. Tämän takia Laapu ja Prologos ry ovat alkaneet neuvotella Laapun liittämisestä osaksi Prologoksen toimintaa. Prologos pystyy tarjoamaan Laapulle organisoidun toiminnan puitteet ja resursseja.

Jos laapulaiset päättävät liittyä joukkoomme, niin yhdistyksen puheenjohtajana toivotan laapulaiset sekä lämpimästi tervetulleeksi yhdistykseemme että tervetulleiksi vaikuttamaan aktiivisesti Prologoksen toimintaan. Tämä liitos toivottavasti heijastuu puheviestinnän opettamisen asioiden entistä vahvempana näkymisenä yhdistyksen toiminnassa. Toivonkin, että voimme virallistaa tämän liiton jo alkusyksystä.

Kun siis puheviestinnän opettamisen historiassa yksi sivu kääntyy logonomien päättäessä toimintansa, niin uusi sivu näyttäisi alkavan uusin voimin ja ideoin, jos Prologoksessa on jatkossa entistä enemmän alan opettajia mukana.

Pekka Isotalus

Puheenjohtaja, Prologos ry

Puheviestinnän professori, Tampereen yliopisto

Kirjallisuus

Almonkari, M. & Isotalus, P. (toim.), 2009. Akateeminen puheviestintä. Helsinki: Finn Lectura.

 

 

Category: Uncategorized

SATOKAUSIEN TAITEKOHDASSA – TYÖSSÄ JAKSAMISEN RAJAVIIVOILLA

Posted on by 0 comment

Tähän aikaan vuodesta keräämme kuluneen lukuvuoden satoa. On aika katsoa, mitä tuli tehtyä ja millaisin tuloksin. Täytämme tilastoja, joissa kysytään opiskelijamääriä, erilaisten kurssien ja ryhmien lukumääriä, kertyneitä opintopisteitä, hyväksyttyjä ja hylättyjä kurssisuorituksia, pidettyjä esitelmiä ja tuotettuja julkaisuja. Määrällisin mittarein puntaroimme satokauden tuottoa. Mutta missä ovat laadulliset mittarit? Missä kysytään, ja kuka kysyy, miten jaksoimme työmme tehdä, mikä vaikutti jaksamiseemme ja mistä saimme vauhtia työhyvinvointiin?

Työhyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu työstä ja sen mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito lisäävät työhyvinvointia. Työhyvinvointi vaikuttaa työssä jaksamiseen ja työn tuloksiin. Se, miten voimme, on yhteydessä siihen, mitä työllämme tuotamme. Kyse on molempiin suuntiin vaikuttavasta kehästä, joka kiertyy joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan. Väitetään, että tekemällä hyvinvointia vahvistavia valintoja, voimme itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ratas liikahtaa.

Olemme jo useamman vuoden kollegani kanssa kehitelleet leikkimielisiä lausahduksia alkavaan lukuvuoteen. Näiden lausahdusten tarkoituksena on ajatusten suuntaaminen työhön, sen ytimiin, työn tuloksiin ja työssä jaksamiseen. Eräänä vuonna päätimme sanoa kaikkiin ehdotuksiin aina ensimmäiseksi ”EI”. Opettelimme tunnistamaan rajojamme ja resurssejamme sekä kieltäytymään määrätietoisesti. Emme ensimmäisenä syöksyneet mielenkiintoiselta vaikuttavan työtehtävän kimppuun vaan mietimme, onko meillä oikeasti aikaa ja voimavaroja tarjottuun tehtävään. Innokkuus saattoi olla tiedostamaton uhka, jota yritimme suitsia kieltäytymällä kohteliaasti ja sanomalla ”ei”.

Mikä työssä on tärkeintä? Pohdittuamme kysymystä, yksi lukuvuosi vierähti teemalla ”kahvitauot, lounastauko ja kotiinlähtö”. Tällä halusimme muistuttaa itseämme siitä, miten tärkeää on ladata akkuja pitkin päivää. Ei riitä, että palauttelet itseäsi iltaisin ja viikonloppuisin, myös työpäivän aikana on syytä hellittää – edes hetkeksi. Ja että muistaisimme pitää työpäivät kohtuumittaisina. Tätä sanomaa toitotimme toisillemme etenkin silloin, kun kaikki tuntui olevan levällään ja kiire hoputti höyryämään. Halusimme välttyä stressiltä ja sen jättämiltä jäljiltä aivoissamme.

Kulunut lukuvuosi pyörähti tutusta teeveesarjasta jalostetulla hokemalla ”Älä häslää – keskity ytimeen!” Tämä mielessämme olemme kollegani kanssa keskustelleet lukuisia kertoja siitä, mihin meidän tulisi keskittyä, millaisia tuloksia tuottaa. Teemavuoden myötävaikutuksella olemme huumorin säestyksellä muistuttaneet toisiamme työn ytimen etsimisestä ja siihen keskittymisestä.  Hokema on jalostanut ja lannoittanut, ei vain keskinäistä ajatustenvaihtoamme, vaan konkreettisesti niitä valintoja, joilla itse voimme vaikuttaa sekä työn mielekkyyteen että työssä jaksamiseen. Ettei meille vaan kävisi niin, että fokus on kateissa ja aika palasina.

Puheviestinnän opettajaurani alussa ryhmäkoko oli noin 12 opiskelijaa. Tänään minimikoko on 15 ja yleensä opiskelijoita on ryhmässä 25 – tuplamäärä alkuaikoihin verrattuna. Ei ollut tietokoneita, ei ollut sähköisiä oppimisalustoja, ei ollut edes sähköpostia – voitko kuvitella! Kirjaston kaukolaina tehtiin tiskillä ja muistiinpanot tieteellisistä julkaisuista kirjattiin aakkosjärjestyksessä oleville muistikorteille. Piirtoheitinkalvot pestiin ja käytettiin uudelleen, dataprojektorista ei tietoakaan. Jos piirtoheittimen lamppu paloi, oltiin pulassa. Suurin uhka työssä… Entä tänään?

Sähköpostissa on viesti, jossa muistutetaan kevään opetustilastoista, työaikakirjauksista, työsuunnitelmasta ja palautekoosteista. Moodle on täynnä hyväksytty-merkintöjä satojen opiskelijoiden palauttamista sadoista kirjallisista reflektioteksteistä – kaikki luettuna, arvioituna, pohdittuna, koottuna, tiivistettynä, palautteen palautteena palautettuna. Hmm, mikähän tässä mahtaa olla ydintä? Voisiko tuosta jotakin jättää vähemmälle, supistaa, tehdä toisin? Millä voisimme vauhdittaa uuden satokauden tuottoa?

”Työtä tehdään työantajan antamilla resursseilla”, on viisaasti sanottu. Sen kun osaisi vielä muuttaa ajatteluksi omalle kohdalle, konkreettisista teoista ja valinnoista puhumattakaan. Vanha kansa on jo aikaa sitten ymmärtänyt, että ”hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”. Myös digiaika muistuttaa, että ”vähemmän on aina enemmän”. Onhan noita vaihtoehtoja. Pistetäänpä hautumaan.

Kiireetöntä ja levollista kesää kaikille!

Marja-Leena Hyvärinen

Yliopistonlehtori

Itä-Suomen yliopiston kielikeskus, Kuopion kampus

Category: Uncategorized
Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company