Monthly Archives: September 2017

ASIANTUNTIJAROOLINA SUOSITTELIJA

Posted on by 0 comment

Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten median käytöstä ennustettiin, että tulemme seuraamaan mediaa ja lukemaan lehtiä sosiaalisen median kautta, ja että esiin nousee suosittelijoita, joiden valintoihin luotamme ja joiden valitsemia uutisia luemme. Tuolloin ajatus tuntui utopistiselta. Sitä oli vaikea kuvitella. Omaan suhtautumiseeni vaikutti lisäksi se, että ajatus tuntui laiskalta. Miksi en lukisi itse. Ainakin se oli vierasta päivittäiseen sanomalehteen ja muihin oikeisiin julkaisuihin tottuneelle. Kuinkas sitten kävikään? Tänä päivänä huomaan itse toimivani juuri näin. Käytännössä omakin median käyttö ja sosiaalisen median käyttö yhdistettynä ajankäyttöön ovat osoittaneet, että suosittelijoista on hyötyä ja iloa. Enää se ei tunnu ollenkaan utopistiselta. Tiedän, että moni muu toimii samoin, mutta emme välttämättä tee sitä myöskään täysin tietoisesti.

Usein perusuutinenkin tulee tänä päivänä vastaan ensin somen kautta. Sen jälkeen kiinnostavuuden ja tärkeyden mukaan aihetta voin alkaa seurata muista medioista. Suorastaan herkullista on, kun julkaisut erikoisaiheista, joita en muuten seuraa, tulevat myös vastaan iloisina yllätyksinä. Ne lisäävät yleissivistystä ja ymmärrystä, mitä tässä ajassa tapahtuu. Sen vuoksi on hyötyä, että Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissä on ystäviä, kollegoita ja ammattilaisia eri aloilta, omien verkostojen eri laidoilta. Tällä hetkellä yksi tärkeimpiä syitä omalle läsnäololleni sosiaalisessa mediassa on seurata kiinnostavien alojen ja asiantuntijoiden kuulumisia, uutisia, tutkimuksia ja näkemyksiä.

Rehellisesti voin tunnustaa ja sanoa, etten suinkaan etsi itse aktiivisesti käsiini mahdollisimman laajasti kaikkea ajankohtaista ja kiinnostavaa. En ehdi enkä haluakaan käyttää ainutkertaista elämääni vain etsiäkseni kaiken aikaa sitä, mikä voisi olla tärkeää ja kiinnostavaa luettavaa. Siksi sosiaalinen media ja suosittelu tekevät minulle palveluksen. Hyvät suosittelijat tekevät sitä luontaisesti puolestani. Ja jokainen, joka jakaa itseään kiinnostavan artikkelin somessa, on käytännössä samalla suosittelija.

Kun vaihdamme näkökulmaa, jokainen voi toimia myös suosittelijana.

Tämä on ollut itselleni tärkeä oivallus. Kun itse en tällä hetkellä tee tutkimusta, koen yhdeksi tärkeimmistä puheviestinnän alan asiantuntijatehtävistäni pyrkiä olemaan hyvä, luotettava ja seurattu suosittelija. Olen ottanut suosittelijan roolin itselleni asiantuntijuuden kehittämiskohteeksi sosiaalisessa mediassa. Jotta voisin jakaa uutta tutkimusta, artikkeleita ja muita kirjoituksia alan piiristä, pyrin myös seuraamaan aktiivisesti alan kollegoita. Tätä suosittelen lämpimästi muillekin.

Riitta Vanhatalo

FT, toiminnanjohtaja

Suomen Kotiseutuliitto

Category: Uncategorized

KUUNTELE, KYSY, KESKUSTELE

Posted on by 1 comment

Kirjoitin noin vuosi sitten julkaistussa ProBlogi-kirjoituksessani ”Keskustelen, siis ajattelen” siitä, kuinka meidän pitäisi keskustella enemmän. Väitin, että ”oppimista sekä tieteen ja tutkimuksen kehittämistä ja kehittymistä tapahtuu kyseenalaistamalla sekä omia ajatuksia testaamalla muiden kanssa keskustellen.” Ilokseni kirjoitus herätti keskustelua sekä Twitterissä että ihmisiä kohdatessani. Nämä kohtaamiset saivat minut pohtimaan keskustelua lisää useista eri näkökulmista.

Monet totesivat puhumisen olevan joskus liiallista. Kuulin useita esimerkkejä siitä, kuinka monissa keskustelutilanteissa joukossa on joku, joka haluaa tuoda esille omaa osaamistaan. Hän vie yhteisestä keskusteluajasta ison osan kertomalla omista näkemyksistään. Hän ei myöskään esitä kysymyksiä, eikä välttämättä kuuntele muita. Tavoitteena ei ehkä olekaan keskusteleminen, vaan pikku esitelmän pitäminen. Tämä voi olla tahallista tai tahatonta, mutta se monesti turhauttaa muita osallistujia. Kertoipa joku jopa alkaneensa vältellä sinänsä mielenkiintoisia ja tärkeitä julkisia keskustelutilaisuuksia törmättyään liian usein tähän ilmiöön.

Yksi tärkeä vuorovaikutusosaamisen osa-alue onkin kuunteleminen. Kuuntelemisen tutkija lehtori Tuula-Riitta Välikoski on todennut osuvasti: “Kuunteleminen, sanoman vastaanottaminen, on vuorovaikutuksen keskeisin tapahtuma. Se on vuorovaikutuksen liima.” Kuuntelemisesta puhutaan nykyisin paljon ja sitä pidetään tärkeänä osana vuorovaikutusta. Monesti kuitenkin tuntuu, että kuunteleminen on niin itsestään selvää, että siihen ei kiinnitetä huomiota oman osaamisen osana.
Edellä mainittuja tilanteita miettiessäni mieleeni nousi myös assertiivisuuden käsite. Jämäkkä ihminen pitää huolta omista oikeuksistaan muiden oikeuksia kunnioittaen. Hän ei jyrää muita, eikä anna muiden jyrätä itseään.

Pohdin myös ajankäyttöä – kuinka paljon kukin saa aikaa omalle puheelleen vuorovaikutustilanteissa. Keskustelutilanteissa on joskus epäselvää, voiko toisen puheenvuoroa keskeyttää. Etenkin kun meille joillekin on syvälle takaraivoon iskostettu ajatus, että toisen puheen keskeyttäminen on epäkohteliasta. Toisaalta voisi olla paikallaan pitää epäkohteliaana häntä, joka käyttää kaikkien tilanteeseen osallistuvien yhteistä aikaa omien asioidensa esille tuomiseen tai ajatuksiensa selkiyttämiseen. Tällöin tilaisuuden ajankäytön valvomista voitaisiin pitää yhteisestä edusta huolehtimisena, eikä yksilönvapauksia rajoittavana.

Laajemmassa näkökulmassa yksilön turhautuminen on sivujuonne. Esimerkiksi yhtenä yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotona kehitetään lähidemokratiaa ja kansalaisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin. Kunnissa järjestetään avoimia keskustelutilaisuuksia, joissa kuntalaisilla on mahdollisuus kysyä ja keskustella ajankohtaisista asioista. Tilaisuuksien tarkoituksena on saada erilaisia näkökulmia päätöksenteon tueksi. Demokratian kannalta on merkityksellistä, minkälaisia vuorovaikutustilanteita näistä muodostuu.

Tässä kirjoituksessa asetan uuden tavoitteen: aletaan joukolla kunnioittaa muita osallistujia ja muiden osallisuutta. Päätetään seuraavan kerran keskustellessamme, että kuuntelemme toisiamme kunnolla ja pyrimme todelliseen vuorovaikutukseen keskustelua eteenpäin vieden. Tämä vaatii sen, että emme kuuntele vain reagoidaksemme, vaan myös ymmärtääksemme. Kehitetään omaa vuorovaikutusosaamistamme, jotta kaikki voisivat kokea olevansa samanveroisia keskustelijoita.

Johanna Järvelin-Suomela
Puheviestinnän yliopisto-opettaja, Tampereen yliopiston kielikeskus
Prologos ry:n sihteeri

Category: Uncategorized
Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company