Monthly Archives: June 2018

KANSAINVÄLISTYMISESTÄ KORKEAKOULUISSA: VUOROVAIKUTUSSUHTEIDEN NÄKÖKULMA

Posted on by 0 comment

Korkeakoulut, yritykset ja ylipäänsä erilaiset nykyaikaiset organisaatiot kertovat mielellään olevansa kansainvälisiä. Tarkastelen tässä kirjoituksessa kansainvälistymistä korkeakoulukontekstissa, yksilön ja opetuksen näkökulmista.

Kansainvälisyys on tätä päivää ja sikäli kun se ymmärretään opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkumisena maasta toiseen, se tuskin on ohimenevä ilmiö. Jo nyt maailmanlaajuisesti lähes viisi miljoonaa (4,6 miljoonaa) henkilöä opiskelee korkeakouluasteella oman kotimaansa ulkopuolella (OECD 2017). Vuoteen 2025 mennessä ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän on ennustettu kasvavan kahdeksaan miljoonaan (Altbach & Basset 2004). Myös Suomessa ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut viime vuosina. (Cimo 2018).

Yliopistojen kansainvälistymisellä ja ulkomaalaisten opiskelijoiden rekrytoinnilla on todettu olevan useita hyötyjä niin lyhyellä kuin pidemmälläkin aikavälillä. Sen lisäksi, että ulkomaalaiset opiskelijat tuovat kulttuurista diversiteettiä kampuksille, erityisesti tilanteessa, jossa ulkomaalaiset opiskelijat maksavat opinnoistaan, kansainvälistymisen ja ulkomaisten opiskelijoiden on todettu pitkällä aikavälillä edesauttavan yliopistojen taloudellista kasvua, mutta myös lisäävän uusien innovaatioiden määrää (esim. Adnett 2010; Wildavsky 2010). Toki kansainvälistymisestä koituu myös kuluja ja esimerkiksi erilaisten opetuskulttuurien yhteensovittaminen voi joskus olla haasteellista (ks. lisää esim. Ballatore 2015; Wihlborg & Robson 2016).

Mitä on kansainvälisyys – se onkin tuhannen taalan kysymys, enkä tässä kirjoituksessa aio todellakaan ’tyhjentää pankkia’. Lyhyesti, kansallisella ja institutionaalisella tasolla kansainvälistyminen (eng. internationalization) voidaan määritellä prosessina, jossa kansainväliset, kulttuurienväliset tai globaalit dimensiot integroidaan korkeakoulujen opetuksen tavoitteisiin ja toimintaan (Knight 2008). Se on siis muutakin, kuin numeroita vaihtotilastoissa (ks. myös Dervin 2015). Yksilön näkökulmasta kansainvälistyminen voi olla yksinkertaisimmillaan oleskelua ulkomailla. Tai sitten se voi olla jotain, mitä henkilö oppii ollessaan kansainvälisessä ja monikulttuurisessa ympäristössä – siis toimiessaan erilaisten ihmisen kanssa. Tätä aihetta on tarkasteltu usein esimerkiksi kulttuurienvälisen osaamisen tai kompetenssin näkökulmista.

Hyvin useissa määritelmissä, tutkimuksissa ja kulttuurienvälistä osaamista tai kansainvälistymistä käsittelevissä teoreettisissa malleissa osaamisen osa-alueiksi nostetaan viestinnästäkin tutut tieto, taito ja motivaatio sekä viestinnän eettiset periaatteet (ks. esim. Spitzberg). Empaattisuus, sopeutumiskyky, epävarmuuden sietäminen, avoimuus ja kielitaito ovat esimerkkejä asioista, jotka usein nousevat esiin kulttuurivälistä osaamista tai kansainvälistymistä käsittelevissä lähteissä.

Kansainvälisyyden käsitteen yhteydessä paljon keskustelua herättää edelleen kysymys siitä, kuinka paljon erilaisten kansallisten ’kulttuurien’ tuntemus voidaan nähdä osana kansainvälistä osaamista. Erityisesti niin kutsuttua kansallisten kulttuurien stereotyyppistä kuvausta ja ’ymmärtämistä’ on kritisoitu (ks. esim. Holliday 2011; Piller 2011).

Kansallisten piirteiden ’osaamisen’ myötä kuvitellun epävarmuuden hallinnan sijaan olisikin tärkeämpää ymmärtää sitä epävarmuutta, mikä syntyy, kun emme ymmärräkään toista henkilöä, vaikka luulimme pystyvämme ennakoimaan, miten hänen kanssaan tulisi viestiä. Vaan miten sitten oppia tätä kaikkea ja olla tai tulla ’kansainväliseksi’?

Kansainvälisyys ei tapahdu itsestään, vaan sen tukemiseen tarvitaan erilaisia toimia ja resursseja. Eräs erittäin toimiva keino on ulkomaalaisten opiskelijoiden osallistaminen. Myös ulkomaalaisten opiskelijoiden hyvinvoinnin näkökulmasta osallisuus ja kuuluminen nähdään erittäin tärkeänä (esim. McLachlan & Justice 2009), mutta valitettavan usein se on unohdettu tekijä yliopistomaailmassa. Päinvastoin, tutkimus osoittaa, että monet ulkomaalaiset opiskelijat jäävät usein ulkopuolisiksi opiskeluyhteisöistään ja sen vuoksi kokevat toiseutta ja yksinäisyyttä (esim. Sawir ym. 2008).

Usein ulkomaalaisten opiskelijoiden tukeminen ja osallistaminen nähdäänkin lähinnä ulkomaalaisia opiskelijoita ohjaavien henkilöiden (eng. international student advisors) tehtävänä (Mamiseishvili 2012). Vastuuta ei jaeta sen laajemmin, vaikka esimerkiksi kansainvälistymisen tukeminen saatetaan nimetä yhdeksi koko instituution keskeiseksi arvoksi ja tavoitteeksi.

Käytännössä kansainvälistymisen tukeminen aloitetaan usein siitä, että kaikki opiskelijat saavat osallistua samoille kursseille. Parhaimmillaan opiskelijoista jopa muodostetaan monikulttuurisia ryhmiä. Tiedämme kuitenkin, että tämä ei vielä yksin riitä. Jo kuuluista kontaktihypoteesin kehittäjä Gordon Willart Allport (1954) kirjasi teoriaansa 4 ehtoa, joiden täyttyessä erilaisten ihmisten kohtaaminen ja yhdessä toimiminen edistävät erilaisuuden ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Ryhmän tasa-arvoisuus, yhteiset tavoitteet, sisäinen yhteistyö ja auktoriteetin tuki unohtuvat usein. Oletus on, että kunhan vaan erilaiset ihmiset saatetaan yhteen, se automaattisesti edistää kulttuurienvälistä osaamista ja kansainvälistymistä. Näin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, mikäli yhdessä olemiseen ja erilaisen kohtaamiseen ei ole tarvittavia työkaluja, saattavat kohtaamiset jopa kasvattaa ennakkoluuloista suhtautumista ’toiseen’ (esim. Vande Berg 2007; Vande Berg & Paige 2009.)

Viestinnän teoriat antavat loistavia työkaluja vuorovaikutussuhteiden syntymisen ja ylläpitämisen ymmärtämiseen ja käytäntöihin. Olen kokenut, että opiskelijoille tarjoiltu ymmärrys vuorovaikutussuhteiden syntymisestä ja kehittymisestä yhdessä kulttuurienvälisen viestinnän sisältöjen kanssa, on auttanut heitä ylittämään rajoja meidän ja muiden välillä paremmin kuin se, että pyytäisin heitä ’vain’ työskentelemään yhdessä. Viestinnän teoriat ja tutkimukset antavat vastauksia kysymyksiin siitä, miksi haluamme tutustua juuri niihin henkilöihin, keihin haluamme (esim. samankaltaisuus ja sen viehättävyys), miksi tietyt vuorovaikutussuhteet kehittyvät tuttavuuksia pidemmälle ja miksi toiset loppuvat, ennen kuin oikein kunnolla edes alkoivatkaan (esim. sosiaalisen vaihdannan näkökulmat). Omien vuorovaikutussuhteiden ja niiden kehittymiseen liittyvien seikkojen reflektointi ja analysointi ennen kaikkea käytännön syntyvissä ja olemassa olevissa vuorovaikutussuhteissa on opetusmetodi, josta opiskelijat antavat parhaat palautteet vuosi toisensa perään. ”Ensin meitä vähän ahdisti, kun pakotit meidät tutustumaan toisiimme ihan oikeasti, mutta tämä on kyllä ollut kurssin paras juttu!” totesi eräs ryhmätyötään huhtikuussa esittelevä ryhmä. Samaisella kurssilla ollut toinen ryhmä tunnusti, etteivät he olisi koskaan ajatelleet tutustuvansa toisiinsa. ”I would have never started to talk to some of these people, if it wasn’t for the group work”, eräs opiskelija totesi palautekeskustelussa. Ryhmätyön keskeinen teema on keskittyä löytämään samankaltaisuuksia toisista, ei erojen ja erilaisuuden alleviivaaminen.

Keväällä Jyväskylän yliopistossa (kielikeskus) 2018 käynnistetyssä ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden hyvinvointia tarkastelevassa tutkimusprojektissa pyritään selvittämään muun muassa opiskelijoiden kuulumisen kokemusten rakentumisia ja toivon, että tutkimuksen myötä meillä olisi enemmän mahdollisuuksia tukea sekä ulkomaalaisten opiskelijoiden hyvinvointia, mutta myös tarjota työkaluja koko yliopiston kansainvälistymisen tukemiseen. Interpersonaaliset vuorovaikutussuhteet ja niiden ymmärtäminen lienee tämän prosessin keskiössä ja toivon tämän kirjoituksen myötä muistuttavani kaikkia siitä, että viestijöillä on tässä aikamoinen ässä hihassaan.

Toivon, että te viestinnän alan asiantuntijat tarjoatte auliisti apuanne esimerkiksi oman organisaationne kansainvälistymiskysymyksiä käsiteltäessä. Kansainvälistyminen tulisi olla muutakin, kuin hieno sana organisaation tai instituution strategiassa ja visiossa. Se voi olla esimerkiksi aktiivista ja tietoista erilaisten vuorovaikutussuhteiden tarkastelua analyyttisesti ja reflektoiden. Ja ennen kaikkea se on erilaisten vuorovaikutussuhteiden mahdollistamista ja tukemista.

 

Yliopistonopettaja Lotta Kokkonen, FT

Jyväskylän yliopiston kielikeskus

 

Lähteet

Adnett, N. 2010. The growth of international students and economic development: Friends or foes? Journal of Education Policy 25, 625–637.

Allport, G. W. 1954. The nature of prejudice. Reading, MA: Addison-Wesley.

Altbach, P.G. & Basset, R.M. 2004. The brain trade. Foreign Policy 144, 30-32.

Ballatore, M. 2015. The Erasmus programme: Achievements, Inequalities and Prospects – An overall approach. Teoksessa F. Dervin & R. Machart (toim.), Further Perspectives on Academic Migration and Mobility, The Erasmus programme: Achievements, Inequalities and Prospects – An overall approach. New York: Peter Lang.

Cimo 2018. http://www.cimo.fi/palvelut/tilastoja_kansainvalistymisesta/korkeakoulut/ulkomaalaiset_tutkinto-opiskelijat

Dervin, F. 2015. Country ‘Hyper-branding’ and the Internationalization of Higher Education in Finland: Is the (R)evolution of Interculturality Coming? Educational Practice and Theory 37. 25-49. 10.7459/ept/37.2.03.

Holliday, A. 2011. Intercultural communication and ideology. Los Angeles: Sage.

Knight, J. 2008. Higher Education in Turmoil. The Changing World of Internationalization. Rotterdam and Taipei: Sense.

Mamiseishvili, K. 2012. International student persistence in U.S. postsecondary institutions. Higher Education 64 (1), 1-17.

McLachlan, D. A. & Justice, J. 2009. A Grounded Theory of International Student Well-being.Journal of Theory Construction & Testing13 (1), 27-32.

OECD (Organization of Economic Cooperation and Development) 2017. Education at a Glance 2017. Paris: OECD. Viitattu 20.4.2018 http://dx.doi.org/10.1787/19991487

Piller, I. 2011. Intercultural communication: A critical introduction. Edinburgh: Edinburgh University Press.

Sawir, E., Marginson, S., Deumert, A., Nyland, C., & Ramia, G. 2008. Loneliness and international students: An Australia Study. Journal of Studies in International Education 12(2), 148-180.

Vande Berg, M. 2007. Intervening in the learning of U.S. students abroad. Journal of Studies in International Education 11(3-4), 392-399.

Vande Berg, M. & Paige, R. M. 2009. Applying theory and research: The evolution of intercultural competence in U.S study abroad. Teoksessa K. Deardorff (toim.), The SAGE handbook of intercultural competence. Thousand Oaks: Sage, 419-437.

Wihlborg, M. & Robson, S. 2018. Internationalisation of higher education: drivers, rationales, priorities, values and impacts. European Journal of Higher Education 8(1), 8-18.

Wildavsky, B. 2010. University globalization is here to stay. Chronicle of Higher Education. http://chronicle.com/article/ University-Globalization-Is/124148/. Viitattu 24.5.2018.

Category: Uncategorized
Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company