Monthly Archives: October 2018

TYÖYHTEISÖ VOI EDESAUTTAA OPISKELIJAN TYÖELÄMÄÄN SIIRTYMISTÄ

Posted on by 0 comment

Lähes jokaisella meistä on kokemusta siitä, miltä tuntuu mennä uuteen työyhteisöön. Yksilölliset odotukset voivat olla hyvin erilaisia riippuen taustoista ja elämäntilanteesta. Ihmisen luontainen tarve kuulua johonkin yhteisöön, ainakin jollain tasolla, näkyy myös työelämän yhteisöissä. Monesti yksilön kuulumisen kokemuksen muodostumisesta vastuuta siirretään erityisesti johdolle ja hyvin suunnitellulle perehdytykselle, mitkä ovat tärkeitä työsuhteen alkuvaiheessa. Kuitenkin yksilön kokemus kuulumisesta yhteisöön rakentuu kaikkien työyhteisön jäsenten vuorovaikutuksessa.

Tänä syksynä mediassa on noussut paljon esille nuorten työntekijöiden kokemukset ja odotukset työelämässä. Hälyttävän moni korkeakoulutettu samaistuu ainakin osaan niistä kokemuksista, mistä Yle uutisoi elokuussa korkeakoulutettujen naisten varhaiseen työuupumukseen liittyen. Voi olla, että moni asiantuntijatehtäviin valmistuva nuori aikuinen kokeekin jäävänsä yksin liian suuren vastuun kanssa. Tällöin herää kysymys, miten huomioida oma jaksaminen sekä täyttää työelämässä koetut odotukset? Muutama viikko sitten ProBlogissa julkaistiin kirjoitus (Vilja Laaksosen 5.10.2018) siitä, kuinka tunteiden tunnistaminen ja arvostuksen osoittaminen työyhteisössä edesauttaa luottamuksen rakentumista. Koko yhteisöllä on siis valtava merkitys esimerkiksi yksilön työssä jaksamisen näkökulmasta.

Huomio yksilöstä yhteisöön

Talouselämän kolumnissa vastuusta yksilön työssä jaksamisesta siirretään yksittäisen työntekijän ja perus- sekä korkeakoulutuksen vastuulle. Yksilön odotukset kuvataan epärealistisiksi, minkä vuoksi yksilön ammatillisen osaamisen kehittämisen tärkeyttä korostetaan. Toisaalta, eikö juuri työyhteisön vuorovaikutuksessa voida purkaa haastavia työtilanteita ja keskustella työssä jaksamisesta? Ehkä kyse ei olekaan siitä, ettei ”ei niin hauskoja” –asioita tai kritiikkiä ymmärrettäisi osaksi työtä, vaan siitä, miten asiat esitetään. Työelämätaitojen kehittämiseen liittyen on paljon pohdittu myös sitä, onko nuorilla työntekijöillä epärealistisia odotuksia työelämältä. Tässä on varmasti osa totuutta, mutta tätä pohtiessa on syytä miettiä myös sitä, että eikö uusi sukupolvi aina muuta työelämää ja osaltaan jäsennä sitä uudelleen? Voisiko olla aika merkityksentää työelämää uudelleen tässä ajassa, ja rakentaa eri sukupolvien yhteistä ymmärrystä työelämästä ja sen yhteisöistä?

Työelämätaitojen opettamisessa ja tarkastelussa tulisi yksilötason lisäksi huomioida työyhteisöjen ja organisaatioiden tasot. Keskittyminen nuorten ja opiskelijoiden työelämä- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ei mielestäni riitä, jos ongelma onkin työyhteisössä tai organisaatiossa, joihin nämä vasta valmistuneet nuoret työntekijät menevät.

Miten yksittäinen osaava nuori työntekijä voisi saada aikaan muutoksen parempaan koko yhteisössä, jos työyhteisössä jo olevat jäsenet eivät ole valmiita kehittämään itseään? Yhtä lailla työelämätaitojen kehittämiseen tulisi panostaa jo työelämässä olevien kohdalla, kuin kaikilla eri koulutusasteillakin. Siihen vaaditaan keskustelua ja neuvottelua kaikkien osapuolten kesken ja tähän voidaan päästä vuorovaikutuksen keinoin. Paljon voi jättää yksilön vastuulle, mutta yksilöt ovat aina osa yhteisöä, mikä taas osaltaan voi määrittää työstä muodostuvia käsityksiä ja odotuksia.

Sen vuoksi työelämätaidoista ja niiden kehittämisestä täytyisi keskustella myös työyhteisöjen tasolla.Viime vuosina työyhteisöissä vuorovaikutuksen merkityksen tunnistaminen on kasvanut, mutta huolestuttavaa jossain määrin on se, että vuorovaikutusta itsessään pidetään esimerkiksi työhyvinvointia tai tuloksellisuutta tuottavana tekijänä. Vuorovaikutuksen määrän lisääminen yksistään ei voi olla lähtökohtana työyhteisöjen vuorovaikutuksen kehittämisessä, vaan työyhteisöissä tarvitaan sekä vuorovaikutuskoulutusta että yhteistä keskustelua, jotta voidaan tiedostaa sekä tunnistaa olemassa olevat haasteet ja mahdollisuudet yhteisen ymmärryksen luomiseksi.

Jokainen on osa työyhteisöä

Omassa väitöskirjassani tarkastelen työyhteisöön kuulumisen rakentumista työyhteisön vuorovaikutussuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Tutkin nuorten asiantuntijoiden kokemuksia ensimmäisessä työyhteisössään korkeakoulusta valmistumisen jälkeen. Pohtiessaan työyhteisöön kuulumista, nuoret asiantuntijat kuvaavat suhteitaan työkavereihin enemmän kuin johtoon. Siksi on tärkeää tiedostaa koko työyhteisön merkitys vasta valmistuneen, mutta myös missä vaiheessa uraa tahansa olevan, uuden työntekijän työyhteisöön sopeutumisessa. Tämä ei ole yksin johdon tehtävä, vaan jokaisen työyhteisön jäsenen vastuulla on se, millaista vuorovaikutuskulttuuria työpaikoilla rakennetaan päivittäin. Kuitenkin jokaiselle meistä ihmisenä, uran vaiheesta riippumatta, on tärkeää tulla huomatuksi ja hyväksytyksi niissä yhteisöissä, joihin liitymme tai kuulumme. Tiedostamalla oman vuorovaikutusosaamisen ja -käyttäytymisemme merkityksen, voimme rakentaa arvostavaa ja huomioivaa työelämää niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville.

 

Sari Rajamäki

Tohtorikoulutettava

Kieli- ja viestintätieteiden laitos

Jyväskylän yliopisto

Category: Uncategorized

VUOROVAIKUTUKSEN TUTKIMUKSEN PÄIVÄT: KESKUSTELUJA, KUUNTELEMISTA JA UUDEN OIVALTAMISTA

Posted on by 0 comment

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna 28. – 29.9.2018 joukko eri alojen asiantuntijoita kokoontui Jyväskylään keskustelemaan, kuuntelemaan ja oppimaan vuorovaikutuksesta. Toisen kerran Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivien nimellä järjestetty tapahtuma keräsi osallistujia niin eri tieteenaloilta kuin työelämästäkin. Päivien aikana pääsimme kuulemaan mielenkiintoisia keynote-puheenvuoroja, osallistumaan erilaisiin työryhmiin ja verkostoitumaan sekä vanhojen ystävien että uusien tuttavien kanssa.

Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivillä pääroolissa ja kaikkea yhdistävänä tekijänä on vuorovaikutus. Konferenssi tarjoaa kuitenkin hyvin erilaisia esityksiä ja puheenvuoroja, joissa vuorovaikutusta tarkastellaan monipuolisesti eri teemojen ja näkökulmien kautta. Päivien ensimmäinen keynote-puheenvuoro kuultiin perjantaina emerita professori Linda L. Putnamilta, kun hän saapui puhumaan jännitteistä, vastakkainasetteluista ja paradokseista organisaation viestinnässä. Lauantain keynote-puheenvuoron aiheena taas oli tekoäly. Puheenvuorossaan Antti Merilehto keskittyi tekoälyyn ja sen merkitykseen työelämässä nyt ja tulevaisuudessa.

Kuten keynote-puheenvuorot, myös päivien työryhmät käsittelivät vuorovaikutusta hyvin erilaisista näkökulmista ja työryhmien teemat vaihtelivat runsaasti. Päivien aikana kuulimme esityksiä niin työelämän vuorovaikutuksesta, vuorovaikutuksesta opettamisesta kuin haitallisesta vuorovaikutuksesta. Keskustelimme tiimeistä ja viestintäteknologiasta, toimijuudesta ja osallisuudesta. Opimme sosiaalisesta mediasta ja vuorovaikutuksen merkityksestä yksilön hyvinvointiin. Jäimme pohtimaan, millainen vuorovaikutuskumppani tekoäly on?

Vuoden 2018 Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät huipentuivat lauantaina Vuoden vuorovaikutusteko -kunniamaininnan jakamiseen. Tämän vuoden kunniamaininnan sai Samu Kemppi, 16-vuotias nuori, joka on perustanut Apua nuorille -palvelun. Palvelu toimii Instagramissa ja YouTubessa, ja tarjoaa vertaistukea nuorille heitä askarruttavissa asioissa. Erityisen tästä palvelusta tekeekin juuri se, että nuoret itse auttavat toinen toisiaan. Sillä kukapa olisi parempi ymmärtämään nuoren kokemuksia ja ajatuksia kuin toinen nuori?

Tänä vuonna myös meitä opiskelijoita saapui Vuorovaikutuksen tutkimuksen päiville runsaasti. Tällaiset alaa ja siihen liittyvää tutkimusta monipuolisesti esittelevät tapahtumat ovat meille opiskelijoille hyvin antoisia, sillä niissä pääsemme syventämään yliopiston kursseilla opittua ja tutustumaan tuoreisiin alan tutkimusaiheisiin. Päivien aikana olikin mahdollista löytää uusia mielenkiinnonkohteita ja pohtia omaa suuntautumista viestinnän alalla.

Toimin päivillä konferenssisihteerinä, mikä oli minulle aivan uusi työkokemus. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun osallistuin tieteelliseen konferenssiin. Päivät tarkoittivat minulle siis oman osaamiseni kehittämistä ja työelämätaitojen kartuttamista. Pääsin tekemään monenlaisia asioita jo ennen varsinaisia tutkimuspäiviä, kuten suunnittelemaan konferenssi-illallisen, taittamaan konferenssivihkon ja tiedottamaan päivistä. Itse tutkimuspäivät toivat mukanaan erilaisia tehtäviä. Päivät sisälsivät paljon käytännön järjestelyjä ja organisointia, kuten ilmoittautumispisteen valmistelua ja konferenssiavustajien ohjeistamista. Konferenssiavustajat olivatkin erittäin tärkeä apu päivien järjestelyssä ja yllättävien tilanteiden ratkomisessa, ilman heitä olisi työni ollut paljon vaikeampaa.

Loppujen lopuksi konferenssin aikana tuntui, että suurin työ oli jo tehty ennen tapahtumaa ja päivien aikana kerkesin myös keskittyä itse konferenssin antiin: esityksiin ja puheenvuoroihin sekä niistä syntyneisiin keskusteluihin. Oli ilo kuulla osallistujilta positiivista palautetta päivistä jo konferenssin aikana sekä keskustella muiden viestijöiden kanssa ja saada rohkaisua siihen, että oma paikka viestinnän alalta kyllä löytyy.

Hienointa Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivissä oli mielestäni se, että ne tarjosivat jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden keskusteluun, kysymiseen ja oivaltamiseen. Eivätkä päivät olleet vain tuoreita tutkimuksia ja tuloksia, vaan myös uusia ihmisiä ja uusia ideoita.

 

Viivi Kaartinen

Konferenssisihteeri, Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät 2018

Viestinnän opiskelija, Jyväskylän yliopisto

Category: Uncategorized

TULEVAISUUDEN TYÖELÄMÄ KAIPAA INHIMILLISTÄ KOSKETUSTA

Posted on by 0 comment

Työelämä kietoutuu ammatillisen osaamisen, yksilöiden ja tiimien välisten vuorovaikutussuhteiden sekä maailman muutosta ajavien ajurien kirjosta kudottuun verkkoon. Kaiken näiden keskellä on ainoa konkreettisen muutoksen mahdollistava tekijä – inhimillinen yksilö.

Monilla työpaikoilla panostetaan yhä enemmän yrityskulttuurin ja tiimityön kehittämiseen. Tämä ei ole ihme, sillä Suomalaisen työelämän tila 2016 -selvityksen mukaan Suomen parhaat työpaikat kasvattivat liikevaihtoaan 29 % edellisvuoteen verrattuna. Usein kuitenkin esimerkiksi tiimityön kehittämisen keskeisenä fokuksena on organisaation tuloksen parantaminen ja kilpailukyvyn nostaminen – ei välittävän tai arvostavan kulttuurin rakentaminen sinänsä.

Toimivan yrityskulttuurin kehittäminen edellyttää, että työpaikalla satsataan myönteisen tunneilmaston rakentamiseen. Yhä edelleen tunteilla on kuitenkin – noh – tunteellinen mielikuva työkontekstissa. Siksi nopeasti googlettamalla tunteet ja työelämä hakusanojen tukipariksi ohjautuu usein termi ”hallita”.

Pohdipa hetki omaa työtäsi. Millaisia päätöksiä olet tehnyt kuluneen viikon aikana? Arvioitko tehneesi ne järjen vai tunteiden ohjaamana? Usein etenkin päätöksenteossa painottuu korostettu rationaalisuus. Löydämme tarvittavat argumentit ja faktat, joilla argumentoimme tekemäämme päätöstä.

Väitän, että tunteilla on oikeasti merkittävämpi rooli työelämässä kuin annamme ymmärtää. Tämän tiedostaminen ja sen omaksuminen tarjoaisi entistä vahvemman pohjan kestävää kasvua tukevan työkulttuurin rakentamiseen ja johtamiseen.

 

Tunteet ja järki historian saatossa

Tunteiden ja järjen välistä dilemmaa on historian saatossa kuvattu erilaisin esimerkein Platonin (427–347 eaa.) valjakkovertauksesta klassikkokirjallisuuden sankarittariin ja niistä sosiaalipsykologi Jonathan Haidt’in tuoreempaan elefanttimetaforaan.

Platonin valjakkovertauksessa ajaja edustaa järkeä, joka pyrkii ohjaamaan hevosia eli sielun muita osia: tunteet sisällään pitävää intosielua ja välittömiä aistinautintoja janoavaa himosielua. Nämä kolme käyvät jatkuvaa kamppailua vallasta. Samaa dilemmaa kuvastaa myös Jane Austenin klassikkoromaani Järki ja Tunteet (1811) sekä Louisa M. Alcottin Pikku naisia (1868–1869). Kummassakin romaanissa – sen enempää spoilaamatta – tunteilla kuohuavan nuoren naisen eloa tasoitetaan tasapainoisella ja rauhallisemmalla kumppanilla.

Elefanttimetafora lähtee liikkeelle samanlaisesta ratsastajaesimerkistä, mutta se nostaa voimasuhteet eri valoon. Järkeä edustava ratsastaja voi näyttää olevansa tilanteessa johtaja, mutta hän voimaton, kun tunteita kuvastava kuusitonninen elefantti päättää vaihtaa suuntaa. Tässäkin esimerkissä korostuu kuitenkin tunteiden hallinnan tai ohjailun tarve.

 

Tunnista, ymmärrä ja johda tunteita oikein

Tulevaisuuden työelämä vaatii meiltä jatkuvasti yhä enemmän panostusta vuorovaikutusosaamiseen ja tunnetaitoihin. Tämä ei tarkoita tunteiden valtaan ajautumista, vaan niiden tunnistamista, hyväksymistä ja arvostamista. Miksi suunnata puhe vain ratsastajalle kuin elefanttikin on läsnä?

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan tiimille asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ei vielä kerro yksilöiden kokemasta tyytyväisyydestä (Raappana 2018). Tätä ajatusta mukaillen tulevaisuuden työelämän kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota tavoitteen sijasta myös siihen, miten tavoitteet saavutetaan.

Psykologi Jarkko Rantanen nostaa Helsingin Sanomien haastattelussa esiin kolme tunnetaitoa, joita me kaikki voimme harjoittaa. Ensimmäinen asia on harjoitella omien tunteiden tunnistamista ja pohtia, kuinka hyödyntää niitä oikein voimavarana. Toiseksi pyritään ymmärtämään myös toisen tunnetiloja ja kolmanneksi johtamaan organisaation tunneilmastoa.

Luottamuksen varaan rakentuva yrityskulttuuri vaatii toimivia vuorovaikutussuhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jokaisella meillä on tarve kokea olevansa arvokas ja osa yhteisöä. On organisaation johdon tehtävä rakentaa ja johtaa työkulttuuria, jossa nämä tunteet ovat mahdollisia. Siksi luottamuksen rakentuminen, psykologisen turvallisuuden tunteminen ja esimerkiksi arvostuksen kokeminen tulisi nostaa osaksi tiimityön arvioinnin kriteerejä pelkän tuloksen saavuttamisen sijaan.

 

Välittämisen trendi vahvistuu hiljalleen

Kuilu Suomen parhaiden työpaikkojen työntekijäkokemuksen ja työelämän keskiarvon välillä on kasvanut neljän vuoden seurantajaksolla. Suomen parhaissa työpaikoissa 90 % vastaajista kuvaa johdon toimintatapaa rehelliseksi ja eettiseksi, kun vastaava luku työelämän keskiarvolla on 48 %. Sama kuilu toistuu siinä, kokevatko työntekijät johdon kohtelevan heitä ensisijaisesti yksilöinä eikä pelkkinä työntekijöinä. (ks. Suomalaisen työelämän tila 2016.)

Välittämisen trendi on nousussa parhaiden työpaikkojen lisäksi myös nuorilla. Universum Finlandin keväällä 2018 teettämän tutkimuksen mukaan opiskelijat arvostavat toisaalta hyvää peruspalkkausta ja etenemismahdollisuuksia, mutta myös työn ja vapaa-ajan tasapainoa, työn merkityksellisyyttä, ystävällistä työilmapiiriä ja turvallisuutta.

Niin yksilöstä kuin organisaatiostakin tekee kiinnostavan juuri inhimillisyys. Tämän löytäminen vaatii puolestaan keskinäistä luottamusta, aitoa läsnäoloa ja kuuntelemisen taitoa. Ja sitä, että inhimillinen yksilö on tervetullut asiantuntijaorganisaatioon. Olen itse oppinut kuluneen vuoden aikana, että työpaikalla on ok sanoa: ”rakastan sinua ammatillisesti”. Oletko sinä valmis toivottamaan välittämisen tervetulleeksi omaan organisaatioosi?

p.s. Jos haluat kehittää henkilöstösi osallistumista, niin varmista ensin, että luottamuksen peruspilarit ovat kunnossa. Löydät näppärän pikatestin osoitteesta: https://www.psychologytoday.com/us/blog/trust-the-new-workplace-currency/201609/what-does-trust-look-work

 

Vilja Laaksonen, FT, YTM

Liiketoimintajohtaja, Aava & Bang Oy

Partneri, RALLA Oy

KIRJALLISUUTTA

Raappana, M. 2018. Onnistuminen työelämän tiimeissä. Jyväskylän yliopisto, JYU Dissertations 18.

Klikkaa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7553-1

Salmi, S. 2018.Tulevaisuuden työelämässä menestyy se, jolla on hyvät tunnetaidot, sanoo psykologi. Helsingin Sanomat 14.1.2018.
Klikkaa: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005521510.html

Suomalaisen työelämän tila 2016 -tutkimus. 2016. Great Place to Work.
Lataa: http://www.greatplacetowork.fi/julkaisut-ja-tapahtumat/julkaisut/849-suomalaisen-tyoelaman-tila-2016

Työ 2040: Skenaarioita työn tulevaisuudesta. 2017. Demos Helsinki.
Lataa: https://www.demoshelsinki.fi/julkaisut/tyo-2040-skenaarioita-tyon-tulevaisuudesta/

Universum Finland. 2018. The Most Attractive Employers in Finland.

Lataa: https://universumglobal.com/fi/2018/06/lehdistotiedote-universumin-opiskelijatutkimuksen-tulokset-7-6-2018/

Vilja Laaksonen. 2018. Viestinnän tulevaisuus on jo täällä. STT viestintäpalvelut.
Klikkaa: https://blogi.viestintapalvelut.fi/viestinta-tulevaisuus

 

Category: Uncategorized
Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company