Monthly Archives: December 2018

NAISET POLITIIKASSA – yhteenveto Prologos ry:n tieteellisten jouluglögien keskustelusta

Posted on by 0 comment

Prologos ry:n tieteellisille jouluglögeille osallistuneet pääsivät seuraamaan asiantuntevaa sekä miellyttävän vuorovaikutuksellista paneelikeskustelua aiheesta ”Naiset politiikassa” tiistaina 11.12.2018 Tampereella. Panelisteina toimivat Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja ministeri Anneli Taina, Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Marjatta Stenius-Kaukonen sekä Vihreiden nuorten puheenjohtaja Iiris Suomela. Tilaisuuden alustajana ja paneelikeskustelun kommentoijana toimi Johanna Mäkelä, joka väitteli joulukuun alussa naisten poliittisesta johtajuudesta. Mäkelä haastatteli puheviestinnän alan väitöskirjatutkimustaan varten 18: aa naista, jotka olivat toimineet ministerinä tai puolueen puheenjohtajina. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia henkilökohtaisia kokemuksia naisilla on poliittisesta johtajuudesta.

Keskustelua johti Prologos ry:n väistyvä puheenjohtaja ja poliittista viestintää paljon tutkinut professori Pekka Isotalus. Keskustelun teemoina olivat muun muassa sukupuolen merkitys poliittisena johtajana toimimisessa, poliittinen työtehtävä vuorovaikutusammattina sekä naisten asema tulevaisuuden politiikassa.

Poliittinen johtajuus on sukupuolittunutta

Mäkelän tutkimuksen perusteella poliittinen johtajuus on jatkuva näytön paikka sukupuolesta riippumatta, mutta käsitykset poliittisesta johtajuudesta kytkeytyvät yhä sitkeästi miehisinä pidettyihin ominaisuksiin. Tämä näyttäisi asettavan politiikassa toimiville naisille erityisiä haasteita ja ristiriitaisia odotuksia, varsinkin asiantuntija-aseman rakentamisen suhteen. Kyseinen tutkimustulos ei ollut vieras ajatus myöskään panelisteille. Sukupuolen katsottiin vaikeuttaneen esimerkiksi asiakeskustelun käymistä mediassa ja sosiaalisessa mediassa sekä pääsyä miehisinä pidetyille poliittisille aloille. Sukupuolen katsottiin vaikuttaneen myös siihen, millaisista asioista panelistit ovat saaneet palautetta poliitikon työssään. Esimerkiksi ulkonäkö on ollut yksi suosittu palautteen kohde, sukkien väristä lähtien.  Naisten ikää on panelistien mukaan kommentoitu helpommin kuin miespoliitikkojen. Naisten kohdalla on saatettu usein keskustella, kuka on liian nuori, sopivan nuori tai liian vanha poliittiseen johtotehtävään. Tällaista ikään ja sukupuoleen liittyvää kytkeymää tehdään panelistien kokemuksen mukaan harvemmin miesten kohdalla.

Yleisökysymyksen seurauksena panelistit pääsivät myös pohtimaan, miksi erityisesti naiset ovat tulleet valituiksi johtoasemaan, kun puolueet ovat halunneet korostaa uudistumistaan. Keskustelijoiden mukaan naisten valintaan ovat voineet osaltaan vaikuttaa tasa-arvovaatimukset, mutta myös se, että puolueiden niin sanotussa ”reservissä” on tarjolla enemmän julkisuudessa tahriintumattomia päteviä naisia. Lisäksi naiset ehkä tarttuvat herkemmin tilaisuuteen nousta johtotehtävään vaikeassa paikassa, koska saattavat ajatella, ettei muita mahdollisuuksia välttämättä uralla enää tule.

Kysyttäessä naiseuden tuomista hyödyistä politiikassa panelistit eivät nähneet siitä olleen mitään erityistä etua. Osa mainitsi, että naisia kohtaan käyttäydytään ehkä vähän kohteliaammin, ja naisena on helpompi erottautua miesvaltaisesta joukosta. Lisäksi naistenlehtiin pääsyn todettiin olevan helpompaa, mutta sen tuoma julkisuus ei välttämättä tue poliittisen asiantuntijakuvan rakentumista. Keskustelussa summattiinkin, että yleensä kaikilla eduksi katsottavilla asioilla on aina myös kääntöpuolensa.

Poliittinen tehtävä on vuorovaikutusammatti

Sekä Mäkelän tutkimuksessa että paneelikeskustelussa tuli esille myös poliittisen työn vuorovaikutuksellinen luonne. Poliittista tehtävänkuvaa kuvailtiin jatkuvaksi neuvottelemiseksi, keskustellen tapahtuvaksi vaikuttamiseksi sekä vuorovaikutuksessa tapahtuvaksi yhteistyöksi erilaisissa toimintaympäristöissä ja verkostoissa. Keskustelijoiden mukaan poliitikko tai poliittinen johtaja tarvitsee monipuolisia vuorovaikutustaitoja esimerkiksi toimiessaan valiokunnissa, lautakunnissa ja omassa puolueessa sekä keskustellessaan kansalaisten ja median kanssa. Lisäksi vuorovaikutustaitojen nähtiin olevan olennaisessa asemassa myös oman osaamisen esille tuomisessa sekä yhteistyökumppaneiden saamisessa eri puolueista. Panelistit korostivat, että kukaan ei voi hallita yksin kaikkia asioita eikä kukaan päätä asioista yksin. Tästä syystä olisi tärkeää, että kaikilla poliitikoilla olisi mahdollisimman hyvät vuorovaikutustaidot, joita he aktiivisesti viestintäkoulutuksen avulla kehittäisivät. Tietoisuus viestintäkoulutuksen merkityksestä on poliitikkojen keskuudessa nykypäivänä lisääntynyt, ja koulutuksia on alettu hyödyntää enemmän. Työsarkaa tällä kentällä kuitenkin vielä riittää, muun muassa sosiaalisessa mediassa tarvittavan vuorovaikutusosaamisen kehittämiseksi.

Naisten aseman parantaminen politiikassa on yhteinen asia

Kysyttäessä naisten asemasta tulevaisuuden politiikassa sekä Mäkelä että panelistit totesivat olevan vielä pitkä matka siihen, että poliittisessa keskustelussa puhuttaisiin vain poliitikoista ilman sukupuolisidoksista etuliitettä. Kaikki keskustelijat kokivat kuitenkin, että tasa-arvo ja sukupuoli tulevat olemaan tärkeitä teemoja tulevaisuuden politiikassa, todennäköisesti jo ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Naisten aseman parantaminen nähtiin keskustelussa kaikkien yhteiseksi asiaksi. Sekä Mäkelän haastateltujen että panelistien mukaan on tärkeää, että naiset uskaltavat yhä asettua ehdolle ja heitä myös siihen kannustetaan. Keskustelussa tuli esille, että naiset vaativat usein itseltään aika paljon, ja he saattavat tarvita miehiä enemmän kannustusta ehdolle hakeutumiseen. Sosiaalista tukea tarvitaan omalta lähipiiriltä, puolueväeltä, politiikassa toimivilta naisilta ja kansalaisilta.

Naisten aseman parantaminen kytkeytyy panelistien mukaan myös politiikan käytäntöihin, esimerkiksi miesvaltaisten alojen (tulopoliittiset neuvottelut) tasa-arvoistumiseen. Myös työajat nousivat keskustelussa esille keskeisenä kehityskohteena. Yöistuntojen lopettaminen on ollut jo iso edistysaskel, mutta esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokouksissa äänestäminen tapahtuu yhä pääsääntöisesti ilta-aikaan. Tämän katsottiin aiheuttavan erityisesti perheellisille naisille haasteita. Kaikki panelistit toivat esille, että puolueissa sukupuolten välistä tasa-arvoa on pidetty ja pidetään yhä ilahduttavalla tavalla tärkeänä asiana. Tästä huolimatta puolueissa saattaa olla käytäntöjä, jotka eivät aina tue parhaalla mahdollisella tavalla erilaisissa elämäntilanteissa elävien naisten asemaa. Esimerkiksi yhteiset illanvietot ja saunaillat ovat usein tärkeitä verkostoitumistilaisuuksia, joihin kaikkien perheellisten naisten ei ole mahdollisuus osallistua. Tällaiset käytännöt voivatkin tahattomasti aiheuttaa ongelmallisia sukupuolittuneita asetelmia.

Keskustelijat toivat esille myös julkisen keskustelun merkityksen naisten aseman parantamisessa politiikassa. Kaikki panelistit näkivät erityisesti medialla olevan ison rooli sen suhteen, miten he tuovat naisia esiin ja millaisia sanavalintoja he käyttävät kuvatessaan esimerkiksi naisten viestintää politiikassa (vrt. asioista riitely/kissatappelu). Panelistit näkivät myös omat viestinnälliset valintansa merkityksellisiksi; esimerkiksi sillä, miten itsestä ja toisista poliitikoista kirjoittaa julkisesti, voi näyttää suuntaa sekä muille poliittisille toimijoille että kansalaisille. Kaiken kaikkiaan keskustelijat toivoivat, että ymmärrys poliittisen tehtävän vastuullisuudesta, vaativuudesta ja monipuolisuudesta laajentuisi. Tämä voisi parhaimmillaan johtaa kyseisen tehtävän ja sen hoitajan arvostuksen lisääntymiseen yhteiskunnassa– sukupuolesta riippumatta.

 

Maija Peltola

Väitöskirjatutkija

Tampereen yliopisto

Category: Uncategorized

NELJÄT HÄÄT, YHDET HAUTAJAISET JA LOPPURATKAISU

Posted on by 1 comment

Tiedättehän elokuvan Neljät häät ja yhdet hautajaiset? Siinä Hugh Grantin roolihahmo Charles kiertää ystävineen häistä toiseen etsien normien mukaista parisuhdetta ja samalla oudoksuen häiden sentimentaalisuutta. Monien juonenkäänteiden kautta Charles päätyy lopulta ratkaisuun, ettei koskaan mene naimisiin. Tuo ei ole minua varten. Olen moneen otteeseen tänä syksynä tuntenut samaa vierautta kuin Charles pohtiessani, miksi puhe tunteista tuntuu viehättävältä mutta samalla myös vieraalta. Tunteeni ovat liikkuneet ilahtumisesta lämpimän ironiseen hyväksyntään ja edelleen jonkinmoiseen kiukkuraivoon ”tunteet edellä” -keskustelujen äärellä. Mikä on minun osani tässä keskustelussa?

Tunteissa ollaan ihmisyyden äärellä – klisee ja samalla totta. Tunnetaitoja tarvitaan ja tunteet ovat aina läsnä vuorovaikutuksessa, eihän kognitiota ja emootioita voi toisistaan irrottaa. Siksi tunteet tuottavat myös informaatiota. Kun pää räjähtää tai mikään ei tunnu miltään, voi katseen kääntää paitsi limbiseen järjestelmään myös merkityksenantoon. Miksi sitten kuitenkin mediassa käytävä tunnekeskustelu tuntuu aika ajoin vieraalta viestinnän tutkijalle? Vaiko vain minulle? Kun asia on hyvä, mikä siinä sitten epäilyttää? Röyhelöt ja puhvihihat?

Musta tuntuu

Tunteista puhuva on hyvän puolella. Tunnepuhe kertoo siitä, että hyvinvointi on meille tärkeää. Toisaalta näissä häissä on muitakin vieraita. Ilmassa on positiivisen psykologian trendi, mindfulness ja itseohjautuvuuden löytäminen ratkaisuksi huonoon johtamiseen, kun edelliset johtamistrendit eivät asiaa ratkaisseet ja niin edelleen. Onko tämän tunnepuheen taustalla oikeastaan yhteiskunnallisessa keskustelussa vallalla oleva yksilökeskeisyys? Charles minussa vaivaantuu, mutta ei tohdi kysyä, kuorrutetaanko tunnepuheella yksilön omaa projektia. Kuinka minä voisin paremmin? Näistä häistä lähdetään kotiin yksin.

Viestintäenkeli uupuu

Tänä syksynä supportiivisen viestinnän kurssilla syntyi uusi ikoninen satuhahmo, viestintäenkeli: Viestintäenkeli on tietoinen ja taitava vuorovaikutusosaaja, joka toimii kaikissa tilanteissa eettisesti. Hän väsymättä jakaa ympärilleen pelkkää hyvää, eikä jätä ketään huomiotta. Hän on aina valmis osoittamaan tukea ja kuuntelemaan empaattisesti. ”Pitääkö meidän aina olla viestintäenkeleitä”, kysyi Emma.

Niinpä. Odotamme toisiltamme aika paljon, ja vaatimus tunteella kohtaamisesta – erityisesti työelämässä –tuntuu tämän kaiken tunteista puhumisen keskellä kohtuuttomalta. Tunteettomuus on melkoinen leima lääkärille, joka päivästä toiseen kertoo potilaalle leukemiadiagnooseista tai opettajalle, joka tekee lukuvuoden kolmatta lastensuojeluilmoitusta tunnistaessaan oppilaassaan pahoinpitelyn merkkejä. Ja johtajallekin, joka päivästä toiseen kuuntelee natinaa siitä, miten palautetta ei saa ja tieto ei kulje.

Hautajaiset, joihin Charles joutuu, ovat Garethin. Viimeisenä tekonaan Gareth kannustaa ystäviään etsimään kumppanin, ja sitten hänen oma sydämensä uupuu kesken. Viestintäenkelikin uupuu. Entäpäs jos onkin ammattitaitoa olla menemättä tunne edellä ja hallita viestintästrategioita, joilla väistää asiakkaan ja serkun kummin kaiman avautumiset. Oi voi, nyt täytyy mennä.

Suurista tunteista viestinnän teoriaan

Charles jättää Henriettan alttarille. Minulle tarpeen karata tuottaa sanonta siitä, että toinen pitää kohdata aidosti. Osin on kyse siitä, ettei juurikaan kerrota, miten se tehdään. Ja onhan pakko myöntää, että olen myös kateellinen: miksi tunteet saavat kaiken senkin huomion, joka oikeastaan vuorovaikutukselle kuuluisi? Maailmaa selitetään edelleen ja ehkä tässä ajassa jälleen enemmän yksilön kuin vuorovaikutuksen kautta. Intrapersonaalinen, tunnetaidot, on helpompi nähdä kuin joissain ”tässä välillä” sijaitseva interpersonaalinen. Jos minulle tulee paha mieli siitä, mitä minulle sanoit, on helpompi tunnistaa paha mieli kuin analysoida merkkien ja merkityksenantojen suhdetta vuorovaikutustilanteessa. Siksi oi siksi, meidän täytyy puhua entistäkin enemmän vuorovaikutuksesta ja tehdä sitä näkyväksi. Esimerkiksi relationaalisen viestinnän käsite odottaa omaa nousukauttaan. Sitähän se kohtaaminenkin on. Maistelkaapa hetki, mihin ajatus menee, jos puhuu suhdeviestinnästä tunneviestinnän sijaan. Viestinnän teoria odottaa ovellamme niin kuin Carrie Charlesia vesisateessa. Ei aitoa vaan ihan tavallista kumppanuutta.

Leena Mikkola

Yliopistonlehtori

Jyväskylän yliopisto

Category: Uncategorized
Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company