Monthly Archives: February 2019

Hallitse tai hajoat? Muutamia ajatuksia vuorovaikutuksen kompleksisuudesta

Posted on by 0 comment
legokuva_rick-mason-532835-unsplash

Elämä on

Olen viime aikoina miettinyt maailman kaoottisuutta, hallinnan tarvetta ja näiden asioiden välisen ristiriidan mielettömyyttä. Esimerkiksi pikkulapsiperheen arjesta löytyisi äkkiä liuta esimerkkejä, joissa epätoivoisesti yritän pitää kiinni hallinnan tunteesta, vaikka moni asia sujuisi helpommin, kun vain osaisi olla joustava ja nopeasti muuttuvien tilanteiden ja tarpeiden vietävänä. Tämä ei kuitenkaan ole avautumisblogi, vaan puheviestinnän tieteellisen yhdistyksen blogi. Ja kas, eipä vuorovaikutuksen tutkimuksessa, ammattilaisuudessa ja sen ymmärtämisessä ollakaan kaukana samoista teemoista. Miten ihmisten välistä vuorovaikutusta voi hallita ja miksi pitäisi?

Osalla ihmisistä on tarve yrittää hallita monimutkaiselta tuntuvaa elämää erilaisten jäsentelyiden ja säännönmukaisuuksien avulla. Erilaiset tyypittelyt, kategorisoinnit ja syy-seuraussuhteiden näkeminen (tai kuvitteleminen) helpottavat ehkä kaoottiseltakin tuntuvaa eloa. Halutaan ennakoida ja ennustaa. Halutaan jäsentää maailma pysyviin lokeroihin. Halutaan rakentaa muureja sellaisten asioiden kieltämiseksi tai etäännyttämiseksi, joita pelätään tai joita ei muutoin osata kohdata.

Toisaalta ihmisten tuntuu olevan helpompi syyttää esimerkiksi erilaisia rakenteita tai muita toimijuuksia – etenkin asioiden toimimattomuudesta – kuin ottaa itse aktiivista toimijan roolia. Esimerkiksi teknologiaa on helppo syyttää toimimattomasta vuorovaikutuksesta, samoin organisaation byrokratiaa huonosta ilmapiiristä. Joskus tuntuu olevan helpompaa pitää kiinni omista luokitteluistaan ja käsityksistään niin horjumattomasti, ettei edes yritä ymmärtää toisia ja toisten näkökulmia.

Nothing is as practical as a good theory

Vuorovaikutuksen hallitsemista pohdiskeltaessa on selvitettävä muutamia perustavanlaatuisia kysymyksiä. Mitä vuorovaikutus on, millaisia lainalaisuuksia ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyy ja mitä siitä voidaan tietää? Useat elämän osa-alueet tulevat näkyväksi, todentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Maailmaa koetaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, ei vain suorien aistihavaintojen kautta (sosiaalisesta konstruktionismista esim. Denzin & Lincoln 2005; Foster & Bochner 2008). Toki teoriat selittävät vuorovaikutusta erilaisista ontologisista ja epistemologisista lähtökohdista, ja vuorovaikutuksen tarkastelun kohteet ovat moninaiset. Osa vuorovaikutuksen teorioista esittelee vuorovaikutuksen ideaalitilanteina, joihin tulisi pyrkiä (esimerkiksi ryhmäviestinnän tutkimustraditiossa). Ideaaleihin kuuluu myös olettamuksia siitä, että ihmisillä olisi tarve ja kyky pyrkiä noihin ihanteellisesti sujuviin vuorovaikutustilanteisiin (esimerkiksi funktionaalinen näkökulma ryhmän päätöksentekoon Gouran & Hirokawa 1996). Ihminen nähdään usein rationaalisena olentona.

Vuorovaikutuksen ilmiöille on tyypillistä ja jopa ominaista se, että niiden erilaiset osa-alueet ja tekijät eivät itsessään vaikuta vuorovaikutukseen kielteisesti tai myönteisesti. Sen sijaan nuo vaikutukset tai yhteydet ovat dynaamisia, relationaalisia ja kontekstuaalisia, eli saavat erilaisia merkityksiä ja painoarvoja eri tilanteissa. Joskus nuo merkitykset muuttuvat, kun uudet tilanteet, kokemukset, tiedot ja kohtaamiset kumuloivat tai täsmentävät alkuperäistä tilannetta – tai jopa korvaavat sen. Vaikka vuorovaikutukseen voi kehittyä kaavoja ja rutiineja, se ei missään tapauksessa ole staattista tai samanlaisena toistuvaa. Vuorovaikutukseen vaikuttaa lukematon joukko erilaisia muuttujia ja tekijöitä, jotka ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Tietenkin, koska ihmiset eivät ole staattisia. Eivätkä ihmiset (aina) ole rationaalisia, johdonmukaisia, tai toimi ihanteiden mukaan. Kaiken toimintamme ei myöskään tarvitse olla hallittua, tehokasta tai näennäisesti järkevää.

Voiko kompleksisuutta hallita?

Joskus tämä kaikki monimutkaisuus tuntuu vähän liiankin, no, monimutkaiselta! Huomaankin ajattelullisen ansan. Miten mielekästä on tutkia vuorovaikutusta, kun se tuntuu olevan niin monen tekijän ja tilanteen hallitsematon yhtälö? Miten tutkimustietoa voi soveltaa käytäntöön? Miten esimerkiksi työyhteisössä tulisi suhtautua teknologian käyttöön, kun tutkimustulokset teknologian käytöstä osoittavat, että se voi vaikuttaa työskentelyyn myönteisesti, kielteisesti, epäsuorasti ja suorasti – tai ei vaikuta mitenkään (esim. Raappana 2018; Gibbs ym. 2017)? Olisi helppoa kohauttaa olkapäitään ja todeta, että eipä sitä pieni ihminen voikaan työyhteisönsä vuorovaikutusta hallita tai ennakoida. Vaikka vielä mukavampaa olisi osata antaa joku vinkki, joku oikea vastaus siihen, miten toisten ihmisten kanssa tulisi olla vuorovaikutuksessa.

Mutta eikös se vuorovaikutuksen asiantuntijan osaaminen olekin juuri sen ymmärrys, että mitään kikkakolmosia ei ole? Vuorovaikutus ja sen merkitys luodaan yhdessä ja niin vuorovaikutuksesta kuin sen merkityksistäkin voidaan yhdessä keskustella, rakentaa sitä haluttuun suuntaan ja jälleen tarkistaa kurssia, jos ja kun se tuntuu aiheelliselta. Teknologiaesimerkkiä jatkaakseni: teknologia ei ohjaa vuorovaikutusta, vaan me ihmiset. Voimme yhdessä, vuorovaikutuksessa, sopia sen käyttötavoista, mahdollisuuksista ja muokata sen käyttöä tarpeisiimme sopivaksi.

Tiede, järjestelmällisesti tutkittu tieto ja teoretisointi ovat tärkeitä juuri käytännön kannalta. Ja sen hallinnan kannalta. Tutkimustulokset voivat olla hajautuneita, eikä niiden ymmärtäminen ole aina yksinkertaista. Mutta ei kuulu ollakaan. Vuorovaikutus on kompleksista, eikä sitä kuulu yksinkertaistaa. Erilaiset näkökulmat, teoriat ja tutkimustulokset osoittavat, että lähestymistapoja on useita. Tulkintoja on useita. Vuorovaikutuksen syvällinen ymmärtäminen edellyttää sen luonteen kokonaisvaltaista tuntemista, niidenkin asioiden välillä, jotka toistuvat ja joita voi pyrkiä hallitsemaan ja ennakoimaan (niitäkin tietysti on!). Hallitseminen tarkoittaakin ehkä tietoa siitä, mitkä ovat niitä vuorovaikutuksessa tapahtuvia ilmiöitä ja niiden reunoja, ilmiöiden variaatioita ja vaihtoehtoja, erilaisia versioita ja toteutumia, erilaisia tarinoita ja kokemuksia. Ja sitä, että varautuu joustamaan ennakkoon ajattelemastaan. Ehkäpä kaikkea vuorovaikutusta ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä hallitsemaan, mutta sen ymmärtämisessä tutkimus auttaa. Ja vuorovaikutuksen ammattilainen, heh.

Mitra Raappana

FT, yliopistonopettaja

Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitos

Kirjallisuus

Denzin, N. K. & Lincoln, Y. S. 2005. The discipline and practice of qualitative research. Teoksessa N. K. Denzin & Y. S. Lincoln (toim.) The Sage handbook of qualitative research. 2. painos. Thousand Oaks: Sage, 1–28.

Foster, E. & Bochner, A. P. 2008. Social constructionist perspectives in communication research. Teoksessa J. A. Holstein & J. F. Gubrium (toim.) 79 Handbook of constructionist research. New York: The Guilford Press, 85– 106.

Gibbs, J., Sivunen, A. & Boyraz, M. 2017. Investigating the impacts of team type and design on virtual team processes. Human Resource Management Review.

Gouran, D. S. & Hirokawa, R. Y. 1996. Functional theory and communication in decision-making and problem-solving groups. Teoksessa R. Y. Hirokawa & M. S. Poole (toim.) Communication and group decision making. Thousand Oaks: Sage, 55–80.

PROLOGOS RY – 30 VUOTTA HYVÄÄ SEURAA

Posted on by 0 comment
Anne Laajalahti

Tieteellisten seurain valtuuskuntaan (TSV) kuuluu 278 tieteellistä seuraa, joissa on yhteensä noin 250 000 henkilöjäsentä. Mihin tieteellisiä yhdistyksiä oikein tarvitaan?

Aloitetaan käsitteen määrittelyllä: mitä tieteellisellä yhdistyksellä tarkoitetaan? TSV:n verkkosivuilla kerrotaan, että sen jäseneksi, eli tieteelliseksi yhdistykseksi, ”voidaan hyväksyä seura, joka on rekisteröity yhdistys tai muu yhteisö, joka on osoittanut edistävänsä tieteellistä tutkimusta”. Jäsenhakemusten arviointikriteereissä korostetaan tieteellistä toimintaa: ”Seuran toiminta perustuu ajankohtaiseen ja relevanttiin tutkimustietoon, sen jakamiseen ja kehittämiseen. Hakijaseuralta edellytetään ensisijaisesti säännöllistä, pitkäjänteistä ja monipuolista tieteellistä toimintaa. Seura ja sen toiminta tunnetaan tieteenalan tutkijoiden ja muiden toimijoiden keskuudessa.”

Tieteelliset seurat ovat riippumattomia. Ne eivät edusta yksittäisiä yliopistoja, oppiaineita tai tieteentekijöitä. Tieteellisten yhdistysten tarkoituksena on edustaa ja edistää kokonaista tieteenalaa: jonkin ilmiön tai aiheen tieteellistä tutkimusta sekä tutkimukseen pohjautuvaa koulutus- ja kehittämistoimintaa. TSV:n jäsenseuran Puheviestinnän tieteellinen yhdistys Prologos ry:n kohdalla tämä tarkoittaa nimenomaan vuorovaikutuksen tieteellistä tutkimusta, koulutusta ja kehittämistä.

Mihin vuorovaikutuksen tieteellistä tarkastelua tarvitaan?

Ihmisten välinen vuorovaikutus on erityislaatuinen ilmiö. Vuorovaikutusta on kaikkialla! Toisin kuin vaikkapa fysikaalisesta farmasiasta, geodesiasta tai fotogrammetriasta, meistä kaikilla on omakohtaista kokemusta vuorovaikutuksesta. Meillä on myös erilaisia kokemuksiimme perustuvia mielipiteitä, subjektiivisia mieltymyksiä sekä esimerkiksi kasvatuksen ja median synnyttämiä käsityksiä hyvästä ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Vaikka nämä näkemykset saattavat tuntua arjessa hyvinkin järkeenkäyviltä ja käyttökelpoisilta, kaikki vuorovaikutuksesta kuultu ja luultu ei saa tukea tieteellisestä tutkimuksesta.

Luottamus kokemusasiantuntijuuteen on ajassamme kova. Esimerkiksi vuorovaikutuskoulutuksen kentällä työskentelee monenlaisia itseoppineita toimijoita. Tuoreen tutkimuksen mukaan erilaisten vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen kehittämiseen keskittyneiden yritysten tuote- ja palvelukuvauksista löytyykin hyvin kirjavaa sisältöä, kuten lootuskukkia ja joogakiviä (Tapio, Alapuranen, Rauhansalo & Siromaa 2018).

Väheksymättä minkään yksittäisen vuorovaikutuksen edistämistavan merkitystä on painotettava, että kokemus ei aina yksinään riitä tai välttämättä takaa osaamista ja asiantuntijuutta. Alalla kuin alalla tarvitaan nimenomaan luotettavaa tutkittua tietoa – näin myös vuorovaikutuksen kohdalla.

Työelämän ja yhteiskunnan muutokset korostavat vuorovaikutuksen merkitystä, puhuttiinpa sitten tekoälystä, globaaleista kriiseistä, kilpailukyvyn ja työelämän kehittämisestä tai yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnista. Turhan usein eri yhteyksissä keksitään ”dialogia” ja ”sosiaalisia taitoja” uudelleen. Kiinnostus vuorovaikutusta kohtaan on loistava asia! Tieteelliseen vuorovaikutustutkimukseen pohjautuvaa osaamista ja osallistumista tarvitaan kuitenkin näissä keskusteluissa. Tieteellisen tutkimustiedon erottamisen ja esilletuomisen tärkeyttä korostaa, että elämme ajassa, jossa tarvitaan entistä vahvempaa mediakriittisyyttä ja -osaamista. Mikä tahansa voi olla totta – mutta kaikki ei kuitenkaan ole.

Mihin tieteellisiä yhdistyksiä tarvitaan?

Tieteellisten yhdistysten ansiot ovat moninaiset. Niiden tehtäviä ovat muun muassa seuraavat:

Ihmisten ja ajatusten yhdistäminen. Tieteellisten yhdistysten tavoitteena on lisätä vuorovaikutusta eri yliopistojen välillä sekä yliopistojen ja muiden alan toimijoiden kesken. Tähän tavoitteeseen ne pyrkivät muun muassa järjestämällä erilaisia tieteellisiä konferensseja, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Prologos ry:n toiminnassa tämä tarkoittaa joka toinen vuosi järjestettäviä Vuorovaikutuksen tutkimuksen päiviä, välivuosina pidettävää teemapäivää sekä yhdistyksen kevät- ja syyskokouksen yhteydessä alan ystäviä yhteen kokoavia tiedekahveja ja tiedeglögejä.

Kasvokkaistapaamisten ohella Prologos ry edistää alan kehittymistä mahdollistamalla tiedon jakamisen ja vuorovaikutuksen sosiaalisen median kanavissaan. Lisäksi se pitää yhteyttä kansainvälisiin tieteellisiin yhdistyksiin ja osallistuu kansainvälisten konferenssien järjestämiseen.

Julkaisutoiminnan edistäminen. Tieteelliset yhdistykset ovat merkittävässä roolissa suomalaisen tiedejulkaisemisen saralla. Prologos ry julkaisee Puheviestinnän vuosikirja Prologia. Sillä on jo vakiintunut asema suomalaisella vuorovaikutuksen tutkimuksen kentällä: vuonna 2019 on valmisteilla 15. vuosikirja. Vuosikirja on alusta lähtien palvellut kaikkia vuorovaikutuksen tutkimuksesta kiinnostuneita ja ollut vapaasti verkossa saatavilla. Avoimuus on yhdistykselle ja vuosikirjalle tärkeää. Tänä vuonna Prologi siirtyy journal.fi-portaaliin, mikä lisää entisestään vuosikirjan löydettävyyttä ja siten sen vaikuttavuutta.

Tieteenalan näkyvyyden ja arvostuksen lisääminen. Tieteellisten yhdistysten tavoitteena on edistää, jakaa ja kehittää alansa tieteellistä tutkimusta sekä lisätä koko tieteenalan näkyvyyttä ja arvostusta. Prologos ry edistää tätä tarkoitusta tiedottamalla alan tutkimus- ja julkaisutoiminnasta sekä kansallisista ja kansainvälisistä tapahtumista. Yhdistys on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, myöntää vuosittain Vuoden vuorovaikutusteko -kunniamaininnan ja julkaisee vuorovaikutukseen liittyviä ajankohtaisia kirjoituksia blogissaan ProBlogissa. Näin se pyrkii nostamaan vuorovaikutukseen liittyviä asioita julkiseen keskusteluun, osallistumaan ja ottamaan kantaa, tekemään tutkimustietoa tunnetuksi ja lisäämään sen käyttöä yhteiskunnassa.

Tieteellinen yhdistys elää ihmisistä ja ihmisille

Tieteellinen yhdistys ei ole vain jotain, jota tarvitaan. Se on myös jotain, joka tarvitsee. TSV:n jäsenseurojen arviointikriteereissä nähdään tärkeäksi, että ”toimintaan osallistuu aktiivisesti seuran jäsenistöä, ei vain johtoelimiin valittuja henkilöitä”.

Tieteellinen yhdistys tarvitseekin jäseniä – eli ihmisiä. Aktiivisinkaan ja uutterinkaan johtokunta tai toimituskunta ei riitä, jos yhdistyksen toiminnassa ei ole mukana alasta kiinnostuneita, yhdistyksen päämääriin sitoutuneita ja toimintaan osallistuvia ihmisiä.

Prologos ry:n tavoitteena on olla avoin kokoontumispaikka ja luoda foorumeita, joissa kaikki vuorovaikutuksen tieteellisestä tutkimuksesta, koulutuksesta ja kehittämisestä kiinnostuneet voisivat kohdata ja tuntea olonsa tervetulleiksi. Yhdistys on ja haluaa jatkossakin olla nimenomaan tieteellinen yhdistys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhdistys olisi vain tutkijoiden tai opettajien seura – mukaan tarvitaan ja toivotetaan lämmöllä tervetulleeksi kaikki vuorovaikutuksen ilmiöstä viehättyneet. Tieteellisyyttä ei tulisikaan nähdä rasitteena vaan aikamme ehdottomana voimavarana.

Organisaatiot, myös tieteelliset yhdistykset, luodaan vuorovaikutuksessa: niitä rakennetaan ja uudelleenrakennetaan, ylläpidetään, säilytetään ja muutetaan vuorovaikutuksessa (Sias 2014). Ilman ihmisiä tieteellistä yhdistystä ei ole olemassa.

Kiitos siis kaikille Prologos ry:n jäsenille hyvästä seurasta!

 

Anne Laajalahti

Prologos ry:n puheenjohtaja

FT, koulutus- ja kehittämisjohtaja, Infor

 

P.S. Prologos ry perustettiin la 8.4.1989, joten vuonna 2019 juhlitaan yhdistyksen 30-vuotissyntymäpäiviä: ma 8.4.2019 Tampereella, pe 4.10.2019 Helsingissä ja loppuvuodesta 2019 Jyväskylässä. Yhteisiä tapahtumia ja tapaamisia odotellessa voi virittäytyä juhlatunnelmaan esimerkiksi näiden mainioiden julkaisujen parissa:

Sallinen, A. (2005). Puheenvuoro: Prologos vai pro logos? Teoksessa T.-R. Välikoski, E. Kostiainen, E. Kyllönen & L. Mikkola (toim.) Puheviestinnän vuosikirja Prologi 2005. Jyväskylä: Prologos ry, 7–11. http://prologos.fi/prologi/index.php?page=vuosikirjat&year=2005

Valo, M. (2014). Prologos 25 vuotta – toiminta yhdistyksen alkuvuosina. Teoksessa L. Mikkola, S. Korkala, S. Herkama & J. Koponen (toim.) Puheviestinnän vuosikirja Prologi 2014. Jyväskylä: Prologos ry, 49–58. http://prologos.fi/prologi/index.php?page=vuosikirjat&year=2014

Kirjallisuus

Sias, P. M. (2014). Workplace relationships. Teoksessa L. L. Putnam & D. K. Mumby (toim.) The SAGE handbook of organizational communication: advances in theory, research and methods. 3. painos. Thousand Oaks: Sage, 375–400.

Tapio, E., Alapuranen, M.-L., Rauhansalo, M. & Siromaa, M. (2018). ”Taidokas vuorovaikuttaja treenaa osaamistaan” – vuorovaikutusosaamisen kehittämisen diskurssit koulutuspalvelujen kuvauksissa. Teoksessa L. Kääntä, M. Enell-Nilsson & N. Keng (toim.) Työelämän viestintä, Arbetslivskommunikation, Workplace Communication, Kommunikation im Berufsleben. VAKKI-symposium XXXVIII 8. – 9.2.2018. VAKKI Publications 9. Vaasa, 147–160.

Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company