Monthly Archives: December 2019

MITÄ ON ESIINTYMINEN 2020-LUVULLA?

Posted on by 6 comments

Esiintymisen uudet haasteet

Tämä ei tapahtunPrologos30 someut 1980-luvulla vaan keväällä 2019: valtakunnallisessa tiedeseminaarissa puhuja esittelee tutkimustuloksiaan paperista lukien ja näyttää mustavalkoisia tekstikalvoja. Hän ei aktivoi yleisöään millään tavalla. Esitystä on vaikea seurata ja yleisö äänestää jaloillaan. Hillityt, hallitut, sujuvat ja neutraalit esiintyjät eivät ole tänä päivänä niitä kaikkein muodikkaimpia – edes siinä tapauksessa, että pitäisivät katsekontaktia yllä yleisöön.  Spontaanin ja improvisoidun oloinen puhe, tarinoinnin ja visualisointien tuoma värikkyys sekä epätäydellisyyksien kautta siroteltu rosoisuus ovat monien katsojien mielestä kiinnostavampaa kuunneltavaa ja katseltavaa.

Nykypäivän työelämää leimaa usein kiire – myös esiintyjiltä vaaditaan nopeutta. Nykyisin esiinnytään videolle YouTubessa, pitsataan omaa osaamista epävirallisesti lounaalla, lähetetään työnhakuvideoita ja tehdään mini-videoluentoja verkkokursseille. Oli kyse sitten arkipäivän vuorovaikutuksesta työkaverin kanssa, puheenvuorosta palaverissa tai oman tutkimuksen esittelystä seminaarissa, keskeinen oletus on mennä nopeasti asiaan sekä tavoittaa ydinasia terävästi ja havainnollisesti. Kuulijat odottavat esityksiltä tiiviyttä, visuaalisuutta, korkeatasoisia graafisia esityksiä, valokuvia ja videoita. Elämyksellisyyttä. Esimerkiksi Pecha Kucha -formaatti sallii 20 kuvaa, joista jokainen saa olla esillä 20 sekuntia eli esityksessä on yhteensä 6 minuuttia 40 sekuntia puheaikaa. Tällä pyritään antamaan mahdollisimman monelle puhujalle esiintymisaikaa ja varaamaan aikaa myös keskustelulle. Start-up yrittäjät pyrkivät saamaan rahoitusta pitsaamalla liiketoimintaideansa rahoittajille (Lucas ym. 2016). Tällaisessa lyhyessä myyntipuheessa yrittäjien esiintymistaidot korostuvat. Pelkkien loogisten argumenttien käyttäminen ei tutkitusti ole riittävää, vaan puhujan täytyy välittää intohimoa aiheeseensa (Lucas ym. 2016).

Uudet esiintymisen tilanteet vaativat ketteryyttä. Yleinen työtahti on nopea, joten puhehaasteita tulee niin asiakaspalvelu- kuin asiantuntijatyössäkin nopeasti vastaan. Ei ole aikaa valmistautua perusteellisesti. Esiintyjä pikemminkin elää hetkessä, havainnoi, oppii vuorovaikutuskumppaneiltaan ja korjaa suunnitelmaansa samalla kun etenee. Koko ajatus esiintymisestä lukkoon lyötynä, valmisteltuna esityksenä, toteutuu vain harvoin. Voisikin sanoa, että eletään improvisaation ja tiiviin sanomisen aikaa!

Esiintymisen olemusta etsimässä

Viestinnän ilmiöön nimeltä esiintyminen on puheviestinnän alalla yritetty porautua monenlaisilla otteilla, yleisimmin tilannetekijöiden määrittelyllä (yleisön läsnäolo, puhujan ja yleisön eriävät roolit) ja jaottelemalla esiintymisen taitoja. Tärkeiksi esiintymistaidoiksi on nimetty esimerkiksi kiinnostavan aiheen valitseminen, esityksen  valmisteleminen ja jäsentäminen, havainnollistaminen, kohdentaminen, kontakti, perusteleminen ja vakuuttaminen,  ajankäytön hallinta, taito käyttää ilmaisuvoimaista kieltä ja vaikutelmien hallintataito. (Isotalus 1995; Valkonen 2003; Almonkari & Isotalus 2012) Viestinnän tutkijoita on kiinnostanut esiintymisjännityksen luonne, yleisyys, vaikutukset, hallintakeinot ja yhteys fysiologiseen vireytymiseen (Sallinen-Kuparinen 1986; Pörhölä 1995). Myös opiskelijoiden esiintymiseen ja vuorovaikutustilanteisiin liittyvä jännittäminen (Almonkari 2007; Pörhölä, Almonkari & Kunttu 2019) sekä esiintymistaitojen opettaminen (Koponen & Ruth 2010) on kiinnostanut viestinnän tutkijoita ja opettajia. On havaittu, että suomalaiseen puhekulttuuriin liittyy asiasta puhumisen vaatimus – puhujalla oletetaan olevan asiaa, sanoille annetaan paljon painoarvoa ja esiintyjää kuunnellaan keskittyneesti (Wilkins & Isotalus 2009). Runsaasta tutkimuksesta huolimatta on tarvetta laajempaan ja tuoreeseen esiintymisen tutkimukseen sekä esimerkiksi uuteen ymmärrykseen esiintymisestä vuorovaikutuksen ilmiönä.

Runsaasta tutkimuksesta huolimatta on tarvetta laajempaan ja tuoreeseen esiintymisen tutkimukseen sekä esimerkiksi uuteen ymmärrykseen esiintymisestä vuorovaikutuksen ilmiönä.

Sofia Smeds on ansiokkaasti havainnut Pro gradu -tutkielmassaan: ”Puheviestinnän tutkijat ovat esiintymisen saamaan huomioon nähden olleet yllättävän vähän kiinnostuneita esiintymisen olemuksesta viestinnän ilmiönä.” (Smeds 2013, 3). Myös ProBlogissa on muutamaan otteeseen viitattu tähän: nykypäivän työelämä sisältää paljon esiintymisen haasteita, esiintymistä opetetaan paljon, mutta tutkitaan vähän (Isotalus 2019, Smeds 2015).

Poutiainen ja Smeds (2015) ovat artikkelissaan Esitystutkimus, puheviestintä ja esiintyminen tarkastelleet esitystutkimuksen ja puheviestinnän yhteisiä juuria. He nostavat esiin useita esitystutkijoiden määrittelyjä esiintymisestä. Keskeisiä ulottuvuuksia ovat kokemus ja tietoisuus: kun viestijä on tietoinen esiintymisestään ja kokee esiintyvänsä, on kyse esiintymisestä. Poutiainen ja Smeds (2015) pohtivat, että tiedostamisessa voi olla kysymys esimerkiksi esiintymisen ihanteesta tai normienmukaisuudesta.

Muuttuuko esiintymisen tutkimus ja opetus – ja mihin suuntaan?

Suomessa esiintymisen tarkastelulla on juuria moneen suuntaan: antiikin retoriikkaan, yhdysvaltalaiseen viestinnän tutkimukseen ja opetukseen sekä suomalaiseen kielitieteen, puhetaidon ja puheviestinnän tutkimukseen. Esiintymisen opetuksessa painotettiin 1900-luvun alussa puhetaitoa, lausuntaa ja äänenkäyttöä. Silloin ihanteena olivat esteettisyys ja esiintyjän hyvät ominaisuudet – oltiin siis esiintyjäkeskeisiä. Vuorovaikutusta korostavan suuntauksen päästyä esille 1970-luvulta lähtien esiintyjän suorituspaineet tuntuivat hieman hellittävän. Korostettiin sitä, että kuuntelijoillakin on vastuu viestintätilanteesta. (Keskinen 1998; Valo 2012.) Nykyisin korostetaan vuorovaikutussuhdetta. Miten esiintymistä voitaisiin tarkastella tästä näkökulmasta ja ottaa huomioon sen monimuotoisuus, monikielisyys ja monimediaisuus?

Tulevaisuuteen ja vuoteen 2020 katsoen kysymmekin:

  • Oletko ajatellut, mihin esiintymisen opetuksesi perustuu?
  • Joko sinun ohjaamallasi esiintymisen kurssilla harjoitellaan omasta tutkimuksesta, yrityksestä tai hankkeesta vloggaamista? Harjoitellaanko varsinkin sitä, miten tieteellinen esitys on yleistajuinen ja kiinnostusta herättävä?
  • Harjoitellaanko sitäkin, miten improvisoidaan, kun yleisö reagoi?
  • Onko sinun opetuksessasi jo luovuttu yleisistä hyvä puhuja -listauksista? Mitä niiden tilalla on?
  • Joko teet tutkimusta esiintyminen-sanan merkityksistä puhutussa kielessä?
  • Joko teet tutkimusta siitä, millä pedagogisilla menetelmillä esiintyjän itsetarkkailua voitaisiin vähentää?
  • Joko teet empiiristä tutkimusta siitä, miten tietyssä roolissa / kontekstissa / työtehtävässä / professiossa esiinnytään?
  • Joko teet tutkimusta siitä, mitä esiintyminen tarkoittaa vuorovaikutuksen ilmiönä nykyisin?

 

Merja Almonkari

Merja Almonkari, FT
Puheviestinnän lehtori emerita
Jyväskylän yliopisto

 

 

 

 

 

 

JonnaKoponen

Jonna Koponen, FT
Yliopistonlehtori, Akkreditoinnin johtaja
Itä-Suomen yliopisto

.

.

.

.

.

.

Lähteet

Almonkari, M. (2007). Jännittäminen opiskelun puheviestintätilanteissa. Jyväskylä Studies in Humanities 86. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Almonkari, M. & Isotalus, P. 2012. Two perspectives on the communication skills of political leaders. International Journal of Strategic Communication 6 (3), 246-267.

Isotalus, P. (1995). Mitä esiintymistaito on? Puhetaiteen, yleisöpuheen ja mediaesiintymisen yhteisiä piirteitä etsimässä. Teoksessa  M. Valo (toim.) Haasteita puheviestinnän opetukseen. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitoksen julkaisuja 14, 83–98.

Isotalus, P. (2019). Puheviestinnän historiasta kohti alan tulevaisuutta. ProBlogi, viitattu 4.12.2019, http://prologos.fi/puheviestinnan-historiasta-kohti-alan-tulevaisuutta/

Keskinen, R. (1998). Suomalaisen puhetaidon kirjallisuuden lähtökohdat. Lisensiaatintutkimus puheviestinnän alalta. Viestintätieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto.

Koponen, J. & Ruth, K. (2010). Varmuutta esiintymiseen ja ilmaisuun. Teoksessa J. Jäntti & A. Kanto-Ronkainen (toim.) Esteetön opintopolku korkeakoulutuksessa. Kuopio: Savonia University of Applied Sciences, 47–58.

Lucas, K., Kerrick, S., Haugen, J. & Crider, C. (2016). Communicating Entrepreneurial Passion: Personal Passion vs. Perceived Passion in Venture Pitches. IEEE Transactions on Professional Communication, 59 (4), 363–378.

Poutiainen, S. & Smeds, S. (2015). Esitystutkimus, puheviestintä ja esiintyminen. Teoksessa A.   Arlander, H. Erkkilä, T. Riikonen & H. Saarikoski(toim.) Esitystutkimus. Helsinki: Partuuna, 339–353.

Pörhölä, M. (1995). Yksin yleisön edessä: Esiintymisjännitykseen ja esiintymishalukkuuteen liittyvät kokemukset, käyttäytymispiirteet ja vireytyminen yleisöpuhetilanteessa. Jyväskylä Studies in Communication 2. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Pörhölä, M., Almonkari, M., & Kunttu, K. (2019). Bullying and social anxiety experiences in university learning situations. Social Psychology of Education, 22 (3), 723–742.

Sallinen-Kuparinen, A. (1986). Finnish communication reticence: Perceptions and self-reported behavior. Studia Philologica Jyväskyläensia 19. Jyväskylä: University of Jyväskylä.

Smeds, S. (2013). Esiintyminen puheviestinnän ilmiönä ja käsitteenä. Puheviestinnän pro gradu –tutkielma. Käyttäytymistieteiden laitos. Helsingin yliopisto.

Smeds, S. (2015). Mitä opetat, kun opetat esiintymistä? Problogi, viitattu 4.12.2019, http://prologos.fi/mita-opetat-kun-opetat-esiintymista/

Valo, M. (2012). Puheviestintä – taitoaineesta tieteenalaksi.  Teoksessa A. Mustonen, K. Moisander, M. Valo (toim.) Laatua ja liikettä: rehtori Aino Sallisen juhlakirja.  Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 182–209.

Valkonen, T. (2003). Puheviestintätaitojen arviointi. Näkökulmia lukiolaisten esiintymis- ja ryhmätaitoihin. Jyväskylä Studies in Humanities 7. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Wilkins, R. & Isotalus, P. (2009) Finnish speech culture. Teoksessa R. Wilkins & P. Isotalus (toim.), Speech Culture in Finland. Lanham, MD: University Press of America, 1–16.

LUETUT JA JAETUT – KAHDEKSAN KIRJALLISUUSVINKKIÄ VUOROVAIKUTUKSESTA KIINNOSTUNEILLE

Posted on by 1 comment

Tieteellisen julkaisemisen volyymit ovat kasvaneet vauhdilla, ja uutta mielenkiintoista luettavaa ilmestyy päivittäin. Miten valita, mitä lukea? Miten varmistua, että kaikkein kiinnostavimmat artikkelit, kirjat ja muut tekstit päätyvät myös omalle lukulistalle?

Prologos30 somePrologos ry pyrki vastaamaan tähän haasteeseen, ja yhdistyksen syyskokouksen yhteydessä järjestetyt tiedeglögit keskittyivät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvien kirjallisuusvinkkien jakamiseen. Ideana oli kokoontua yhteen keskustelemaan, mitkä tekstit ovat olleet viime aikoina hyödyksi työssämme tai opinnoissamme – kummastuttaneet, ihastuttaneet tai muuttaneet ajatteluamme.

Tiedeglögeille saapui joukko innokkaita vuorovaikutuksen asiantuntijoita, ja iltapäivän aikana keskusteltiin kahdeksasta tekstistä. Yhteistä teksteille oli, että niiden ajateltiin kiinnostavan, hyödyttävän tai ilahduttavan myös muita Prologos ry:n jäseniä sekä vuorovaikutuksesta kiinnostuneita. Tässäpä tiedeglögeillä esitellyt kirjallisuusvinkit myös teidän iloksenne!

.

Brooks, A. W. 2014. Get excited: reappraising pre-performance anxiety as excitement. Journal of Experimental Psychology 143 (3), 1144–1158.

Aluksi Marja Eklund (Tampereen yliopisto) esitteli opetuksessa hyödyntämäänsä Alison Wood Brooksin artikkelia siitä, miten tunteiden kielellistäminen ja uudelleenmäärittely vaikuttavat esiintymistilanteessa. Brooksin mukaan ahdistusta ei tulisi pyrkiä kääntämään esiintymistilanteessa rauhoittumiseksi vaan hyödyllisempää olisi ahdistuksen uudelleensanoittaminen innostumiseksi. Artikkeli herätti vilkasta keskustelua laajemminkin esiintymisosaamisen kehittämisestä sekä sanojen voimasta: kielellä emme vain tulkitse vaan myös tuotamme todellisuutta.

 

Evans, J., Slaughter, J., Ellis, A. & Rivin, J. 2019. Making jokes during a presentation helps men but hurts women. Harvard Business Review, March 11, 2019.

Esiintymisteemalla jatkettiin, kun Eeva Kaarne (Tampereen yliopisto) nosti keskusteluun myös sosiaalisessa mediassa huomiota herättäneen artikkelin, jonka mukaan miesten ja naisten huumoria saatetaan tulkita eri tavoin. Tutkimuksen mukaan huumori voi auttaa miehiä esiintymistilanteissa, mutta heikentää naisten uskottavuutta. Artikkeli herätti keskustelua muun muassa tehdyn tutkimuksen luotettavuudesta ja soveltuvuudesta eri konteksteihin sekä laajemminkin huumorin roolista opetus- ja esiintymistilanteissa ja uskottavuusvaikutelmien synnyssä.

 

Kuhn, T., Ashcraft, K. L. & Cooren, F. 2019. Introductory essay: what work can organizational communication do? Management Communication Quarterly 33 (1), 101–111.

(Lisäksi kirja: Kuhn, T., Ashcraft, K. L. & Cooren, F. 2017. The work of communication: relational perspectives on working and organizing in contemporary capitalism. Abingdon: Routledge.)

Seuraavaksi Tomi Laapotti (Jyväskylän yliopisto) esitteli Timothy Kuhnin ja kumppanien artikkelia, jossa pohditaan muun muassa relationaalisuuden ontologioita ja organisaatioviestinnän määritelmiä. Artikkelissa toimijuus nähdään relationaalisena ja ajatellaan, ettei kukaan toimi yksin vaan suhteessa muihin. Keskustelua käytiin muun muassa ei-inhimillisistä toimijoista sekä vastuun siirtämisestä organisaatioissa. Artikkelin todettiin olevan kiinnostavaa luettavaa kaikille, jotka tutkivat vuorovaikutusta työelämässä ja haluavat laajentaa ajatteluaan.

 

Mäensivu, M. 2019. Hierarkia ja demokratia opiskelutilanteiden jäsentäjinä: tapaustutkimus luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia ja toimintaa ohjaavista kehyksistä. Jyväskylän yliopisto: JYU Dissertations 80.

Keskustelua jatkettiin opetustilanteiden vuorovaikutuksella, kun Emma Kostiainen (Jyväskylän yliopisto) esitteli Marja Mäensivun tuoretta väitöskirjaa siitä, miten opiskelijat kehystävät opiskelutilanteita yliopistokontekstissa. Väitöskirja pohjautuu Goffmanin kehysanalyysiin ja ajatukseen, että valmiit, kulttuurisesti jaetut kehykset jäsentävät opiskelijoiden kokemuksia ja toimintaa opiskelutilanteissa. Tulosten mukaan opiskelijat kehystävät opiskelutilanteita hierarkkisen ja demokraattisen kehyksen kautta. Artikkelin innoittamana keskusteltiin muun muassa siitä, miten erilaiset kehykset voivat kaventaa tai laventaa toimijuutta ja vuorovaikutusta – puhuttiinpa sitten opiskelutilanteista tai vaikkapa työyhteisöjen vuorovaikutuksesta.

 

Cruz, D. & Meisenbach, R. 2018. Expanding role boundary management theory: how volunteering highlights contextually shifting strategies and collapsing work–life role boundaries. Human Relations 71 (2), 182–205.

Seuraavaksi Jonna Leppäkumpu (Jyväskylän yliopisto) johdatteli ajatukset työn ja muun elämän väliseen roolien neuvotteluun vapaaehtoistyön näkökulmasta. Hän esitteli Disraelly Cruzin ja Rebecca Meisenbachin artikkelia, jossa roolien rajanhallinnan nähdään tapahtuvan nimenomaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Artikkeli synnytti keskustelua muun muassa siitä, miten eri elämänalueilla olevia mahdollisia arvoristiriitoja sovitetaan eri rooleissa ja mitä roolilla lopulta missäkin yhteydessä tarkoitetaan.

 

Martela, F. & Pessi, A. B. 2018. Significant work is about self-realization and broader purpose: defining the key dimensions of meaningful work. Frontiers in Psychology 9, Art. 363, 1–15.

Lukuvinkkien jakamista jatkoi Anne Laajalahti (Infor ja Vaasan yliopisto) esittelemällä Frank Martelan ja Anne B. Pessin kirjallisuuskatsausta merkityksellisen työn määritelmistä: merkityksellinen työ on kokemusta työn arvokkuudesta, laajemmasta hyvää tuottavasta päämäärästä ja mahdollisuudesta itsensä toteuttamiseen. Merkityksen ja merkityksellisyyden käsitteet sekoittuvat usein arkikielen käytössä, vaikka ne eivät tarkoita samaa: merkitys on deskriptiivinen ja merkityksellisyys evaluatiivinen käsite. Artikkeli johdatti keskustelun kokemuksien tutkimisen, merkityksen merkityksen, merkityksellisyyden merkityksen sekä merkityksellisen työn äärelle.

 

Kinnunen, T. 2013. Vahvat yksin, heikot sylityksin: otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Helsinki: Kirjapaja.

Seuraavaksi Anne Alanne (Jyväskylän yliopisto) esitteli tutkija-antropologi Taina Kinnusen kirjaa suomalaisesta kosketuskulttuurista. Keskustelussa syvennyttiin erityisesti kosketukseen erilaisissa pedagogisissa tilanteissa. Opettajan kosketusta pidetään tietyissä konteksteissa (esim. musiikin, taiteen ja tanssin opetuksessa) luonnollisena ja itsestään selvänä. Miten opiskelija kokee opettajan kosketuksen? Miten opettaja pitää huolta kosketuksen laadusta? Kosketus on monissa tapauksissa pedagogisesti merkittävää toimintaa, ja kirjan esittely johdatti ajatukset kosketuksen merkitykseen oppimisessa, opetuksessa ja myös onnellisuudessa.

.

Hyttinen, S. & Valkonen, T. 2018. Yksinäisten työikäisten vuorovaikutussuhteet. Teoksessa J. Koponen, L. Kokkonen, E. Kostiainen & I. A. Virtanen (toim.) Puheviestinnän vuosikirja Prologi. Jyväskylä: Prologos ry, 26–42.

Lopuksi Salme Korkala (Jyväskylän yliopisto) jakoi kirjallisuusvinkkinä Salli Hyttisen ja Tarja Valkosen kirjallisuuskatsauksen yksinäisten työikäisten vuorovaikutussuhteista. Kirjallisuuskatsauksen mukaan tutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan yksinäisten vuorovaikutussuhteiden rakentumista sekä yksinäisten vuorovaikutuskäyttäytymistä. Keskustelua käytiin muun muassa yksinäisyyden määritelmästä sekä aiheen ymmärtämisen tärkeydestä laajemminkin. Lisäksi todettiin, että Hyttisen ja Valkosen artikkeli on lukukokemuksena vaikuttava ja osittain jopa kaunokirjallinen, vahva elämys.

.

Kirjallisuusvinkkejä voi vaihtaa esimerkiksi työkavereiden kanssa lounastauolla tai laajemminkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tiedeglögeillä esitellyistä teksteistä tuli kuitenkin erityisiä, koska keskustelun edetessä eri tekstien, teemojen, käsitteiden, ilmiöiden, menetelmien ja kokonaisten tieteen paradigmojen väliltä alkoi löytyä yhteyksiä ja eroavaisuuksia, joita pystyttiin saman tien työstämään yhdessä syvemmälle.

Tiedeglögit olivat hyvä muistutus siitä, ettei teksteillä ole yhtä ainoaa merkitystä. Tekstejä tulkitaan ja uudelleen tulkitaan eri yhteyksissä eri tavoin, ja eri lukijat kiinnittävät teksteissä huomiota eri asioihin. Luetun ja lukemalla koetun jakaminen syventää parhaimmillaan myös omaa lukukokemusta.

.

Anne_Laajalahti_2019

Anne Laajalahti

FT, koulutus- ja kehittämisjohtaja, Infor,

viestintätieteiden dosentti, Vaasan yliopisto,

Prologos ry:n puheenjohtaja

Floating Social Media Icons Powered by Acurax Blog Designing Company