Arkisto: Puheviestinnän teemapäivä 2008: Puheviestinnän oppimisen ja opettamisen tutkimus

Posted on by 0 comment

Perjantai 14.3.2008
Helsinki, Tieteiden talo

Vuoden 2008 puheviestinnän teemapäivän keskiössä oli puheviestinnän oppimisen ja opettamisen tutkimus. Teemapäivän tavoitteena oli pohtia, millaista puheviestinnän oppimisen ja opetuksen tutkimusta tarvitaan ja millä tavalla alan tutkimus ja opetus hyödyntäisivät tarkoituksenmukaisella tavalla toisiaan. Mitä puheviestinnän aiheesta tällä hetkellä tutkitaan? Mitä tulisi tutkia ja onko joitakin keskeisiä kysymyksiä jäänyt katveeseen? Mitä ovat puheviestinnän oppimisen ja opettamisen tutkimisen ikuisuuskysymykset? Mitä pitäisi tutkia tulevaisuudessa? Miltä näyttää oppimisen ja opetuksen tutkimuksen ja käytännön välinen suhde?

Ohjelma

11.30 Ilmoittautuminen
12.00 Teemapäivän avaus – Prologos ry:n puheenjohtaja Emma Kostiainen

Tieteellisten seurain valtuuskunnan tervehdys – toiminnanjohtaja, FT Aura Korppi-Tommola

12.15–14.00 I esitelmät (puheenjohtaja Emma Kostiainen)

Anne Laajalahti – Työssä oppiminen puheviestinnän tutkimuskohteena: vuorovaikutusosaamisen kehittyminen työn kontekstissa

Maijastiina Rouhiainen – Näkökulmia viestintäkoulutuksen vaikuttavuuden arviointiin

14.00–14.30 Kahvitarjoilu
14.30–16.15 II esitelmät (puheenjohtaja Marko Siitonen)

Pekka Isotalus & Elinita Mäki – Tiedon rooli puheviestinnän oppimisessa – tapaustutkimus opiskelijoiden kokemuksista

Jonna Mönkkönen – Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä potilashaastatteluharjoituksista harrastajanäyttelijöiden kanssa

16.15–16.30 Teemapäivän päätössanat – Prologos ry:n varapuheenjohtaja Irja Pietilä

16.45-> Kahvitarjoilu ja Prologos ry:n vuosikokous (arvioidaan päättyvän klo 18.00 mennessä)

PUHEENVUOROJEN ABSTRAKTIT

Työssä oppiminen puheviestinnän tutkimuskohteena: vuorovaikutusosaamisen kehittyminen työn kontekstissa
Anne Laajalahti

Oppiminen ja kehittyminen kytkeytyvät tiiviisti nykyiseen työelämään sekä tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun työstä. Työ on useiden aikuisten oppimisessa kaikkein merkittävimmässä roolissa (FinnSight 2015 -ennakointihanke 2006, 61; Paloniemi 2006, 447), ja työssä oppimisen merkitystä formaalin koulutuksen rinnalla korostetaan nykyisin kirjallisuudessa runsaasti (ks. esim. Järvinen, Koivisto & Poikela 2000).

Viestinnällä ja vuorovaikutuksella on tärkeä rooli niin työssä, oppimisessa kuin koko elämänhallinnassakin (Daly 1998; Morreale, Osborn & Pearson 2000), ja työelämässä tarvittavan vuorovaikutusosaamisen merkitystä korostetaan useissa tutkimuksissa ja tulevaisuuden ennusteissa (ks. esim. Huotari, Hurme & Valkonen 2005; Kostiainen 2003). Vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen työn kontekstissa ei ole kuitenkaan kiinnitetty puheviestinnän tieteenalalla merkittävää huomiota.

Esitelmässä tarkastellaan työssä oppimista puheviestinnän tutkimuskohteena ja korostetaan tarvetta ymmärtää työssä tapahtuvaa vuorovaikutusosaamisen kehittymistä. Lisäksi pohditaan, miten työssä oppimisen ja vuorovaikutusosaamisen erilliset tutkimustraditiot yhdistämällä voitaisiin syventää ymmärrystä ihmisestä puheviestinnän oppijana ja miten tuota ymmärrystä voitaisiin soveltaa esimerkiksi työelämän ja puheviestinnän formaalin koulutuksen kehittämisessä.

Esitelmä perustuu valmisteilla olevaan puheviestinnän väitöskirjatyöhön
”Vuorovaikutusosaamisen kehittyminen tutkijoiden työssä”.

Näkökulmia viestintäkoulutuksen vaikuttavuuden arviointiin
Maijastiina Rouhiainen

Viestinnän ja vuorovaikutuksen tarkastelu opettamisen, koulutuksen ja kehittämisen konteksteissa on yksi puheviestintätieteiden keskeisimpiä tutkimuskohteita. Tähänastinen tutkimus ei kuitenkaan tarjoa vastausta siihen, miten aikuisen vuorovaikutusosaaminen kehittyy (Greene 2003). Myös viestintäkoulutuksen vaikuttavuudesta on vähän tutkimustietoa ja tutkimusperinne on nuori (Clark 2002). Vastaamatta ovat muun muassa kysymykset, miten formaalissa koulutuksessa opitut asiat siirtyvät käytäntöön ja mitkä tekijät viestinnän oppimiseen vaikuttavat (Daly 2002).

Pohdin väitöskirjatutkimukseeni perustuvassa puheenvuorossa sitä, millaisista näkökulmista viestintäkoulutuksen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Havainnollistan näkökulmia tutkimustuloksilla johtajan vuorovaikutusosaamiseen liittyvän viestintäkoulutuksen vaikuttavuuden arvioinnista.

Tiedon rooli puheviestinnän oppimisessa – tapaustutkimus opiskelijoiden kokemuksista
Pekka Isotalus & Elinita Mäki

Tietoa pidetään puheviestintäosaamisen keskeisenä osana. Käytännönläheisimmätkin taitokurssit ovat yleensä pitäneet jonkinlaista tietoainesta sisällään. Huonosti kuitenkin tiedetään, mikä tiedon todellinen rooli puheviestintäosaamisessa on, miten sitä pitäisi opettaa ja kuinka paljon puheviestintäosaamistaan voisi kehittää pelkästään aihealueen tietämystään kasvattamalla. Voisiko taitavaksi viestijäksi kehittyä pelkästään luennoilla tai kirjoja lukemalla? Esitelmässä pohditaan tätä ongelmakenttää yhden opetuskokonaisuuden perusteella. Yliopiston kieli- ja viestintäopintoihin kuuluva puheviestinnän kurssi on tavallisimmin harjoituskurssi. Tampereen yliopistossa osa opiskelijoista on kuitenkin suorittanut kyseisen kurssin jo useiden vuosien ajan pelkästään luennon ja kirjallisen materiaalin pohjalta. Esitelmässä raportoidaan syksyllä 2007 kyseisellä kurssilla olleiden opiskelijoiden kokemuksia siitä, mitä he ajattelevat puheviestinnän opintojen suorittamisesta pelkän luentokurssin avulla.

Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä potilashaastatteluharjoituksista harrastajanäyttelijöiden kanssa
Jonna Mönkkönen

Esitelmässäni kuvaan lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä puheviestinnän opetuksessa käytetystä opetusmenetelmästä.

Tutkimustulokset ovat osoittaneet yli 25 vuoden ajan, että vuorovaikutustaitojen koulutuksella voidaan parantaa lääkäreiden vuorovaikutustaitoja (Aspegren 1999). Vuorovaikutustaitojen koulutuksessa kokemukseen perustuvat opetusmenetelmät on havaittu tehokkaammiksi kuin ohjeiden antamiseen perustuvat menetelmät (Aspegren 1999). Simuloituja potilaita käytetään useissa maissa lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutustaitojen koulutuksessa (Lane & Rollnick 2007). Opetusmenetelmien tehokkuutta on arvioitu useissa tutkimuksissa, mutta lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia eri opetusmenetelmistä ei ole juurikaan tarkasteltu (Lane & Rollnick 2007; Rees, Sheard, & McPherson 2004).

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata lääketieteen toisen vuosikurssin opiskelijoiden näkemyksiä potilashaastatteluharjoituksista harrastajanäyttelijöiden kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella (N=44). Tulokset osoittivat, että 91 % opiskelijoista arvioi opetusmenetelmän soveltuvan hyvin tai erittäin hyvin puheviestinnän oppimiseen lääketieteessä. Keskeiset oppimista edistävät tekijät olivat opetusmenetelmä itsessään, potilasroolien ja tilanteen realistisuus, vuorovaikutuksen havainnoiminen, palautekeskustelut, kokemus lääkärin roolista ja ongelmanratkaisu ryhmässä. Oppimista ehkäisevät tekijät olivat opetusmenetelmä itsessään, jännittäminen, lääketieteellisen tiedon puute sekä potilasroolien ja tilanteen epärealistisuus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Social Media Icons Powered by Acurax Website Redesign Experts