INSPIRAATIOTA KUUNTELEMISEN KEHITTÄMISEEN

Posted on by 0 comment

Joskus inspiraation voi saada mitä kummemmista jutuista. Riitta ideoi pari kuukautta sitten opetusnäytteen aihetta siltä pohjalta, että kollegat, jotka tuntevat puheviestintää vain etäisesti, saisivat uuden kulman oppiaineeseen. Kuunteleminen vaikutti tällaiselta vähemmän tunnetulta teemalta.

Ja kun yksi asia johtaa toiseen, Kaisa kehitti aiheesta monipuolisen ja silmiä avaavan opetustuokion, joka inspiroi meidät miettimään, mitä kuuntelemisesta oikein työelämässä pitäisi osata, sellaisena jokamiestaitona esimerkiksi palavereissa.

Kun kukaan ei oikein ole edes huolissaan kuuntelutaidoistaan

Ihmiset ovat usein huolissaan puhetaidoistaan, mutta harva ainakaan ääneen harmittelee olevansa ”niin huono kuuntelija”. Owen Hargien (2011) mukaan ensimmäinen taitojen oppimisen vaihe on omien taitojen, tietojen ja asenteiden puutteiden tunnistaminen. Huono kuunteleminen näyttäytyy monin tavoin, väärinymmärryksinä, yhteisen keskustelun tuloksettomuutena, jopa työhyvinvoinnin heikentymisenä. Toimimaton kuunteleminen nimetään harvoin juurisyyksi, vielä harvemmin sitä aletaan korjata.

… eikä tiedä mitä kuuntelutaito on.

Minkälaisia asioita ihmisen pitäisi tiedostaa kuuntelemisesta, jotta ymmärtäisi kuuntelun merkityksen ja osaisi tietoisesti kuunnella hyvin?

Viestintäoppaissa luetellaan hyvän kuuntelun piirteitä ja tyylejä, kuten aktiivisuutta, kriittisyyttä ja päällepuhumisen välttämistä. Johtamisoppaissa korostuu arvostava ja tavoitteellinen kuunteleminen. Mielestämme ihminen tarvitsee kuuntelijana kehittyäkseen henkilökohtaisten vahvuuksien ja heikkouksien täsmällisempää tiedostamista.

Esimerkiksi tällä hetkellä terveyspalvelualalla yleisissä fuusioissa liiketalouden osaajista muodostuvat johtoryhmät tekevät kalliita virheitä unohtaessaan kuunnella varsinaisia palveluntuottajia. Kyse lienee sekä kiireestä, ylimitoitetusta luotosta omaan tietoon että puhtaasta osaamattomuudesta ja kuuntelun merkityksen vähättelystä. Kuuntelemiseen liittyy paljon asennetason osaamista: mihin ja miksi tarvitsen kuuntelemista.

3 vaihetta: havainto, merkityksellistäminen ja reagointi

Mitä tietoja tarvitaan kuuntelutaidoissa kehittymiseen? Kuuntelemisen vaiheiden erottaminen sekä niistä kuhunkin liittyvän taitavuuden tunnistaminen vaikuttaa oleelliselta tiedolta, pohtimallamme jokamiestasollakin.  Olemme kokeilleet tehtäviä, joissa oppija joutuu erottamaan havainnon syntymisen, merkityksen antamisen ja oman reaktion muodostumisen. Olemme yhdistäneet vaiheisiin myös häiriöiden ja oman toiminnan vaihtoehtojen pohdintaa.

Vaiheista ja vaihtoehdoista sopii esimerkiksi kaikille tuttu palaveritilanne, seuraavan kokousajan sopiminen: Kun yksi osallistujista sanoo, ettei ehdotettu seuraava kokousaika sovi hänelle, sisältää se verbaalisia ja nonverbaalisia viestejä havainnoitavaksi. Saattaa käydä niin, että joku osallistujista ei omia kalenteripulmiaan pohtiessaan edes havaitse informaatiota. Hän saattoi kuulla puheen, mutta ei kuunnellut sitä.

Merkityksen antaminen havainnolle, merkityksellistäminen eli “tulkinta” syntyy lukuisten tiedostamattomien ja tiedostettavissa olevien kokemusten ja tietojen varassa. Joku saattaa pitää esteestä ilmoittamista neutraalina, toinen epäillä puhujan aikovan (taas) liueta raportointivastuusta ja kolmas heti asiakeskeisesti pohtia, ettei tämän henkilön läsnäolo ole erityisen välttämätön vaan kokous voidaan pitää ehdotettuna aikana.

Merkityksellistämistä seuraava reaktio paljastaa, onko viesti havaittu ja minkälaisen merkityksen se on saanut. Työelämässä on käyttöä tietoiselle ja viivästetylle reagoinnille. Jos kokouksen osallistuja sanoo “merkityksellisellä” äänellä, että se “varmaan sopii sulle hyvin, ettei sovi”, on todennäköisesti menty haitallisesti vaikuttavan vihjailevan viestinnän puolelle.

“Kuuntelitko sä yhtään mitä mä sanoin?”

Tavoitteellisessa vuorovaikutustilanteessa otetaan huomioon toisen osapuolen odotukset reagoinnin suhteen. Toivotun ja toteutuneen reaktion ero voi vaikuttaa työyhteisön motivaatioon ja ilmapiiriin kielteisesti. Työntekijä on esimerkiksi saattanut pitkän harkinnan jälkeen kertoa kehittämisideansa, mutta jäädessään ilman toivomaansa kannustusta passivoitua, tai kollega on saattanut toivoa myötätuntoa, mutta saadessaan vastaukseksi viileän ratkaisukeskeinen ehdotuksen tuntea pettymystä. Kuuntelijalla on vastuu reagoinnistaan.

Inspiroiduitko?

Jos innostuit ja mietit vaikka oman työpaikkasi vuorovaikutuksen kehittämistä, niin kommentoi ja kehittele asiaa. Meidän mielestämme olisi huippua kuulla yhteisöjen ja palaverien kollegiaalisistakuuntelemisen kehittämisprojekteista tai harjoittelupäiväkirjoista.

 

Riitta Koskimies ja Kaisa Louramo

Turun yliopisto

Kieli- ja viestintäopintojen keskuksen puheviestinnän opettajat

 

Kirjallisuus

Hargie, O. 2011. Skilled interpersonal communication. 5. painos. Lontoo: Routledge.

Category: Uncategorized

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Animated Social Media Icons Powered by Acurax Wordpress Development Company