LIKE A BRIDGE OVER TROUBLED WATER…

Posted on by 1 comment

Viestinnän merkityksen korostaminen on nyt vahvassa nousussa yhteiskunnan eri sektoreilla. Tämän seurauksena markkinoille on tulvinut populaareja viestinnän alan käsikirjoja, joissa keskitytään ratkaisujen antamiseen sekä käytännön kokemusten hyödyntämiseen. Olen itse lukenut muutaman ei-akateemisen populaarin käsikirjan, enkä ollenkaan ihmettele niille olevan kysyntää. Kirjoissa on usein tarkkaan kohdennettu sisältö, ja se on esitetty iskevästi ja ymmärrettävästi. Itselleni lukemani kirjat ovat tarjonneet ideavirikkeitä opetus- ja tutkimustyön tekemiseen, mutta toisaalta ne ovat herättäneet myös paljon kysymyksiä. Viime aikoina minua on puhutellut erityisesti kysymys siitä, miten kirjoissa näyttäytyy teorian ja käytännön välinen yhteys. Teorialla tarkoitan tässä yhteydessä niin teorioita kuin myös tutkimustietoa.

Lukemissani populaarikirjoissa ongelmallisinta oli mielestäni se, että teoria ja käytäntö nähtiin niissä enemmän erillisinä ja eriarvoisina kuin toisiaan tukevina ulottuvuuksina. Esimerkiksi eräässä yritysviestintää käsittelevässä populaarikirjassa todettiin, että kirjasta on haluttu tehdä konkreettinen ja siinä on yritetty välttää puisevaa teoriaa. Samassa kirjassa arvottamisen henkeä kuvasti mielestäni myös teorian oloisen tiedon esittäminen pääsääntöisesti toteamuksina ja mielipiteinä. Kirjaa lukiessani huomasin tulkitsevani tekstiä niin, että teoria esiintyi siinä ikään kuin piilotettuna, jotta käytännönläheisyys tulisi vahvasti esille.

Lukemani populaarikirjat eivät ole suinkaan ainoita lähteitä, joista olen lukenut tai kuullut teorian olevan puisevaa ja käytännön työelämän kannalta vähemmän tärkeää. Kyseiset näkemykset ovat tulleet esille myös esimerkiksi opetustyössä. Itseäni on alkanut mietityttää, mistä näissä näkemyksissä on pohjimmiltaan kyse? En ole keksinyt kysymykseen mitään yksiselitteistä vastausta. Ehkä valtavaa teoriamäärää ei ole osattu käsitellä jäsennellysti ja kiinnostavasti, siihen ei ole ollut riittävästi aikaa perehtyä tai teoria on arvioitu sovellusarvoltaan jähmeäksi? Myös aktiivinen ”somevaikuttamisen” aikakausi voi olla osasyy puisevuuden kokemukseen: nopeasti esitetyt mielipiteet saattavat kiinnostaa enemmän kuin julkisessa tieteellisessä keskustelussa hitaammin koeteltu tieto.

Teoria on mielestäni parhaimmillaan hyvä jäsennystapa viestinnällisten ilmiöiden tutkimiseen, kouluttamiseen ja opettamiseen. Teoria ei ole yhtä kuin totuus, mutta se on hyvin perusteltu apuväline ymmärryksen lisäämisessä omaa ja toisten viestintäkäyttäytymistä kohtaan. Lisäksi se on väylä uusiin oivalluksiin. Tunnettu viestinnän teorioiden kehittäjä Judee Burgoon on aikanaan todennut, että teoria muodostuu alun perin joukosta aavistuksia ja otaksumia. Teorian tarkoitus ei täten ole kerrata yleisesti hyväksyttyjä totuuksia vaan mennä niiden taakse uusia, riskialttiita näkökulmia etsimällä. Burgoonin ajatusta jatkojalostaen olenkin omaksunut näkemyksen, että teorian opiskeleminen ja hyödyntäminen ei ole menneeseen jämähtämistä vaan ajatustyön konkreettista ja perusteltua jatkamista siitä, mihin teorian soveltamisessa käytäntöön on jääty.

Ajatustyön jatkamista voisi kutsua myös sillan rakentamiseksi käytännön ja teorian välille, jonka avulla yhteys molemmille puolille samanaikaisesti säilyy. Jos tällainen silta pystytään opetuksessa ja kirjoituksissa rakentamaan, se toimii parhaimmillaan kestävänä perustana viestinnän ammattilaisena kehittymiselle. Miten tällainen silta sitten käytännössä rakennetaan ja millaisista rakennusaineista se koostuu? Miten teorian ja käytännön välinen yhteys avataan niin kiinnostavasti näkyväksi, että se tavoittaisi teoriaa häivyttämättä mahdollisimman suuren kuulija- ja lukijakunnan? Muun muassa nämä ovat kysymyksiä, joita toivoisin tämän blogin lukijakunnan yhdessä pohtivan.

Maija Peltola
Puheviestinnän apurahatutkija, FM
Prologoksen johtokunnan jäsen

Category: Uncategorized

One comment on “LIKE A BRIDGE OVER TROUBLED WATER…

  1. Kiitos Maija, hyvästä ja oivaltavasta blogikirjoituksesta! Olen jo vuosia ihmetellyt, miten heppoisin eväin puheviestintää opetetaan liike-elämässä. Monien mielipiteiden taustalla on vain jokin amerikkalainen populaariteos, jonka sisältöä siteerataan totuutena. Jos puhujalta kysyy opetuksen teoreettista viitekehystä, saa vastaukseksi vain hämmästyneen tuijotuksen.Olen monesti opettaessani korostanut suomalaisen puheviestinnän tutkimuksen tärkeyttä ja osaamista. Sen avulla on ollut helppo jatkaa valveutuneiden opiskelijoiden kanssa puheviestinnän ilmiöiden pohdintaa, sillä yhtä oikeaa totuuttahan ei ole helppoa – eikä edes tarpeelista – löytää.Pitäisikö suomalaisten puheviestinnän tutkijoiden ryhtyä näkyvämmin popularisoimaan omaa tutkimustaan, sen sijaan, että meille raahataan maailmalta erilaisia “julkkiksia” puhumaan kongresseihin ja seminaareihin?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Animated Social Media Icons Powered by Acurax Wordpress Development Company