MISTÄ VIESTIN, KUN VIESTIN KOKEMUKSESTA?

Posted on by 0 comment

Minulla ei ole kokemusta blogien kirjoittamisesta. Minulla on kuitenkin lukukokemusteni perusteella jonkinlainen käsitys siitä, minkälaisia blogeja on olemassa ja miten niissä kirjoitetaan. Tiedän, että blogeilla voi vaikuttaa toisiin ihmisiin ja jotkut ovat saaneet bloggaamisesta itselleen ammatin. Tämä kirjoituskokemus muokkaa käsitystäni siitä, millaista se on.

Kokemuksista oppiminen onkin ollut ihmiskunnalle tärkeää. Se on jopa elintärkeä tiedon keräämisen ja eteenpäin siirtämisen muoto. Kurotetaan hetkeksi vuosituhansien taakse. Kun jollakulla yhteisön jäsenellä oli kohtaaminen myrkkykäärmeen kanssa, myös muu yhteisö tiesi koetun perusteella olla varuillaan tulevaisuudessa. Käsitys siitä, että käärmeet ovat vaarallisia, olisi kuitenkin ollut rajallinen. Ne voivat olla hyödyllisiä: esimerkiksi kyykäärmeet poistavat tehokkaasti reviiriltään ihmiselle vaarallisia punkkeja. Esi-isämme antoivatkin käärmeille elämän jatkuvuuden ja ikuisuuden merkityksen. Puheviestijälle käärmetietämys ei lie olennaisin asiantuntijuuden ulottuvuus, mutta muunlaista kokemustietoa pidetään arvossa, kun alan töitä haetaan.

Jotta voimme ymmärtää kokemusta ja kokemuksesta viestimistä, meidän on syytä tarkastella sen luonnetta. Yksinkertaisesti ilmaistuna kokemus on henkilökohtaista merkityksenantoa tapahtumille. Siksi ihmisillä voi olla samasta tilanteesta erilainen kokemus, vaikkapa nyt käärmeen kohtaamisesta tai työn hakemisesta. Puheviestijät tietävät, että ihmisten kokemuksista tarinoiminen voi toimia retorisena keinona, sillä se elävöittää ja konkretisoi puhetta, ja mahdollistaa kuulijalle samaistumisen kokemuksen. Kokemusta käytetään siis tiedon keräämiseen, ympäröivän tai sisäisen todellisuuden ymmärtämiseen, havainnollistamiseen ja ilmiöistä oppimiseen. Kaikkien ihmisten totuudeksi yksilöllisestä tai yksittäisestä kokemuksesta ei kuitenkaan ole. Perustelen väitteeni niin, että merkityksenanto voi olla sekä tiedostamatonta että tietoista. Ihmisten erot kokemuksissa eivät selitykään puhtaasti persoonallisuuseroilla vaan henkilökohtaiseen merkityksenantoon voi vaikuttaa.

Kokemusta tutkitaan monilla tieteenaloilla ja se kuuluu oikeutetusti myös puheviestintätieteeseen. Suurin osa ohjaamistani opinnäytetöistä on pyrkinyt kuvaamaan, ymmärtämään tai selittämään erilaisten ihmisten erilaisia viestintä- ja vuorovaikutuskokemuksia tai käsityksiä viestinnän ilmiöistä. Käsityksiä voidaan muodostaa ilman, että itsellä on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Tällöin muiden ihmisten kokemukset vaikuttavat enemmän tai vähemmän siihen, millaisen käsityksen ihminen asiasta luo.

Monipuolistuneet viestintäkanavat mahdollistavat puolestaan sen, että voimme kuulla monien ihmisten kokemuksia aiempaa useammin. Lööpit, blogit, keskusteluohjelmat, Facebook ja Twitter tarjoilevat meille ”valmiita” merkityksiä esimerkiksi siitä, mitä turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen tekee suomalaisuudelle. Edellä mainituissa kanavissa on tänä syksynä keskusteltu myös erityisen paljon tieteen uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Kyseenalaistajat asettavat tutkimustulokset vastakkain henkilökohtaisten kokemusten kanssa. Kokemus ei kuitenkaan vielä ole tutkimusta, ei edes kokemuksen tutkimuksessa! Se, mitä ja miten tieteestä kerrotaan, vaikuttaa ihmisten käsitykseen tieteen hyödyllisyydestä yhteiskunnalle ja sen jäsenille. Myös tieteentekijät ja tutkimustuloksia argumentteihinsa käyttävät ovat siis vastuussa omalla viestinnällään siitä käsityksestä, joka tieteestä syntyy.

Väitän, että ihminen ei voi koskaan täysin ymmärtää maailmaa kokemustensa kautta. Meillä ei nimittäin voi olla kaikesta siitä kokemusta, mitä maailmassa tapahtuu. Samaan tapaan kuin minulla ei ole kokemusta blogien kirjoittamisesta, minulla ei myöskään ole kokemusta turvapaikan hakemisesta. Olen kyllä kokenut vapaaehtoista vieraisiin maihin muuttamisia. Näiden kokemusteni perustella voin yrittää muodostaa käsitystä siitä, miltä tuntuisi kokea vastentahtoinen muutto pois tutusta tuntemattomaan. Se ei kuitenkaan riitä. Muodostaakseni mahdollisimman kattavan käsityksen turvapaikan hakemisen kokemuksesta, minun täytyy kuunnella turvapaikanhakijoiden kokemuksia.

Kokemuksen henkilökohtaisen luonteen vuoksi en voi arvottaa muita kuin omia kokemuksiani. Henkilökohtaisia käsityksiä voi kuitenkin mielestäni arvottaa. Niitä voi arvottaa sen mukaan, miten hyvin ne ottavat huomioon kaiken saatavilla olevan tiedon. Kokemuksestani riippumatta minun tulee siis olla käsitysteni suhteen joustava ja velvollisuuteni on päivittää niitä aktiivisesti ja avoimesti. Se tapahtuu kuuntelemalla erilaisten ihmisten erilaisia kokemuksia, asettamalla omat käsitykseni vuoropuheluun muiden ihmisten käsitysten kanssa ja tarkastelemalla kriittisesti omaa merkityksenantoani.

Kokemus onkin tiedollisesti arvokasta yhteisön hyväksi vasta, kun kokemusten moniäänisyys ja syntyprosessi tehdään näkyväksi: millaisia merkityksiä asioille annetaan ja miksi? Yksittäinen kokemus ei riitä yleistykseksi, poliittiseksi ohjenuoraksi tai asiantuntijuudeksi. Eikä bloggariksi.

Ira Virtanen
yliopistonlehtori, FT
Tampereen yliopisto

Category: Uncategorized

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Social Media Icons Powered by Acurax Web Design Company