MITEN SUKLAAMUNKKI LIITTYY PUHEVIESTINTÄÄN?

Posted on by 0 comment

HYVINKIN LIKEISESTI. SEN VOIMALLA ON RAKENNETTU ENSIMMÄISET TUTKINTOVAATIMUKSET, KOULUTUSOHJELMAT JA TUTKIMUSHANKKEET.

 

Prologos30 someProfessori Maarit Valo muistelee juhlakirjassani Laatua ja liikettä vuodelta 2012 oppiaineen alkuaikoja ja kertoo minun nimenneen itseni suunnittelija Suklaamunkiksi, “koska työ vaati usein munkkikahvit kampuksen kahvioissa”. Ilmeisesti kyse oli merkittävästä ilmiöstä, koska ollessani Asla Fulbright -stipendiaattina Florida State Universityssä 1982-1983 sain sijaisenani toimineelta lehtori Virpi Kaartiselta seikkaperäisiä selostuksia Jyväskylän yliopiston päärakennuksen kahvion suklaamunkkitarjonnasta. “Minun piti siirtyä tavallisista munkkipossuista suklaamunkkeihin, konsas niitä niin ylistit. Mahtavatko ne olla pyöreitä eli soikeita – siis sellaisia hot dogin näköisiä? Tänään ei ollut kahviossa pyöreitä, vain pitkulaisia. Söin yhden sellaisen. Aion huomenna yrittää saada pyöreän.” (17.3.1983.) Hyvä on. Toimittakoon suklaamunkki siis tieteenalan alkutaipaleen maskotin virkaa.

Minulla on aivan erityinen ilo liittyä Prologoksen 30-vuotista historiaa juhlivien sankkaan joukkoon. Olen elänyt alalla kaikki kuviteltavissa olevat vaiheet: tuntiopettaja, assistentti, koulutusohjelman suunnittelija, lehtori, ensimmäinen laudaturin suorittaja, alan ensimmäinen Yhdysvalloissa jatkokoulutuksen saanut, ensimmäinen väittelijä ja dosentti, ensimmäinen professori ja tieteenalayhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Olen ollut siis sekä koekaniini että vaikuttaja. Tunnen suurta ylpeyttä siitä, miten ala on muutamassa vuosikymmenessä kehittynyt ja kuinka upean jälkikasvun se on tuottanut.

Prologoksen synty ajoittuu hyvin luonnolliseen vaiheeseen puheviestintätieteen kehitystä. Monien ehtojen tulee täyttyä, ennen kuin jostakin ilmiöstä kertynyt tietämys saa niin koherentin ja omaleimaisen muodon, että on oikeutettua alkaa puhua omasta tieteenalasta.

Yhdistyksen tarpeesta keskusteltiin jo 1970-luvulla. Silloin alan opetus oli vielä läheisesti kytköksissä opettajankoulutukseen ja sisälsi ennen kaikkea puhetekniikkaa, äänenkäyttöä ja esiintymistaitoa.

1980-luvulla alkoi alan eriytyminen omaksi tieteenalakseen. Se merkitsi modernisointia ja tieteellistämistä. Vuosikymmen oli kiihkeää identiteetin ja infrastruktuurin rakentamista. Aika oli kypsä manifestoida alaa myös tieteellisen yhdistyksen avulla. Yhdistys perustettiin Tampereen yliopiston puheopin ja Jyväskylän yliopiston puheviestinnän voimin. Tavoitteeksi asetettiin “vaalia ja kehittää suomalaista puhekulttuuria sekä edistää puhumisen tutkimusta ja opetusta”. Nykyisestä suunnittelukielestä tutut verbit kehittää ja edistää olivat jo tuolloin käytössä. Mutta olihan siellä myös vaaliminen. 1990-luvulla elimme jo vakiinnuttamisen aikaa. Uuden vuosituhannen puolella on käyty tärkeitä epistemologisia pohdintoja, jotka ovat johtaneet tieteenalan nykyiseen positioon.

Sain yhdistyksen aloittamisen aikoihin nimityksen ensimmäiseen puheviestinnän professuuriin, jonka perustaminen oli alan legitimiteetin kannalta täysin välttämätön edellytys. Uutta tieteenalaa vakiinnutettaessa käynnistetään yleensä alan akateeminen opetus, perustetaan oppituolin lisäksi tieteellisiä seuroja ja aloitetaan merkittävä julkaisutoiminta. Osana tieteellisten prosessien kehittymistä tarvitaan myös julkista keskustelua ja elinvoimainen tieteellinen yhteisö, joka järjestää alan aktiviteetteja ja huolehtii viestinnästä. Näin luodaan myös teoreettista ja metodologista yhdenmukaisuutta.

Oman tieteellisen identiteettini kannalta aivan ratkaisevia ovat olleet opiskelu-, vierailu- ja kongressimatkat Yhdysvaltoihin. Toin sieltä Jyväskylään tuliaisiksi laaja-alaista vuorovaikutuksen ymmärrystä, uudenlaisia teorioita, innovatiivisia tutkimusmenetelmiä ja kansainvälisiä kontakteja huippututkijoihin. Vaikutukset lipuivat suoraan opetukseeni ja tutkimukseeni.

Florida State Universityssä minulle olivat nelisenkymmentä vuotta sitten aivan uusia viestintätutkimuksessa käytettävät kvantitatiiviset menetelmät, tietokoneiden käyttö, tv-vaaliväittelyiden analysointi, puhekäyttäytymisen systemaattinen observointi, puhujien vireystilan mittaaminen ja yleisöreaktioiden rekisteröinti. Mitatessani puhujien sykettä olin välillä kauhuissani ja harkitsin ambulanssin tilaamista, kun muutamien olympialaisiin valmentautuvien opiskelijoiden syke viisti 200:aa yleisön edessä. Legendaarinen professorini Theodore Clevenger korosti yleisöreaktioiden tutkimisessa tiukkaa tieteellisyyttä ja kehitti sen mukaisesti välillä hieman utopistisiltakin tuntuvia tutkimusmenetelmiä. Hän olisi halunnut luoda isoista nukeista koostuvan yleisön, joka olisi reagoinut puhujan toimintaan, mutta en lämmennyt ajatukselle yhteisissä projekteissamme.

Prologos, Prologi, ProBlogi. On luotu hyvä alusta kommunikoida. Toivotan rakkaalle tieteelliselle yhdistykselle ja yhteisölle sykähdyttävää juhlavuotta ja palavaa intoa epistemologisiin keskusteluihin.

Sallinen Aino

Aino Sallinen

Prologos ry:n puheenjohtaja 1989-1993

Puheviestinnän professori

Jyväskylän yliopiston rehtori 1992-2012

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Social Media Icons Powered by Acurax Web Design Company