SATOKAUSIEN TAITEKOHDASSA – TYÖSSÄ JAKSAMISEN RAJAVIIVOILLA

Posted on by 0 comment

Tähän aikaan vuodesta keräämme kuluneen lukuvuoden satoa. On aika katsoa, mitä tuli tehtyä ja millaisin tuloksin. Täytämme tilastoja, joissa kysytään opiskelijamääriä, erilaisten kurssien ja ryhmien lukumääriä, kertyneitä opintopisteitä, hyväksyttyjä ja hylättyjä kurssisuorituksia, pidettyjä esitelmiä ja tuotettuja julkaisuja. Määrällisin mittarein puntaroimme satokauden tuottoa. Mutta missä ovat laadulliset mittarit? Missä kysytään, ja kuka kysyy, miten jaksoimme työmme tehdä, mikä vaikutti jaksamiseemme ja mistä saimme vauhtia työhyvinvointiin?

Työhyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu työstä ja sen mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito lisäävät työhyvinvointia. Työhyvinvointi vaikuttaa työssä jaksamiseen ja työn tuloksiin. Se, miten voimme, on yhteydessä siihen, mitä työllämme tuotamme. Kyse on molempiin suuntiin vaikuttavasta kehästä, joka kiertyy joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan. Väitetään, että tekemällä hyvinvointia vahvistavia valintoja, voimme itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ratas liikahtaa.

Olemme jo useamman vuoden kollegani kanssa kehitelleet leikkimielisiä lausahduksia alkavaan lukuvuoteen. Näiden lausahdusten tarkoituksena on ajatusten suuntaaminen työhön, sen ytimiin, työn tuloksiin ja työssä jaksamiseen. Eräänä vuonna päätimme sanoa kaikkiin ehdotuksiin aina ensimmäiseksi ”EI”. Opettelimme tunnistamaan rajojamme ja resurssejamme sekä kieltäytymään määrätietoisesti. Emme ensimmäisenä syöksyneet mielenkiintoiselta vaikuttavan työtehtävän kimppuun vaan mietimme, onko meillä oikeasti aikaa ja voimavaroja tarjottuun tehtävään. Innokkuus saattoi olla tiedostamaton uhka, jota yritimme suitsia kieltäytymällä kohteliaasti ja sanomalla ”ei”.

Mikä työssä on tärkeintä? Pohdittuamme kysymystä, yksi lukuvuosi vierähti teemalla ”kahvitauot, lounastauko ja kotiinlähtö”. Tällä halusimme muistuttaa itseämme siitä, miten tärkeää on ladata akkuja pitkin päivää. Ei riitä, että palauttelet itseäsi iltaisin ja viikonloppuisin, myös työpäivän aikana on syytä hellittää – edes hetkeksi. Ja että muistaisimme pitää työpäivät kohtuumittaisina. Tätä sanomaa toitotimme toisillemme etenkin silloin, kun kaikki tuntui olevan levällään ja kiire hoputti höyryämään. Halusimme välttyä stressiltä ja sen jättämiltä jäljiltä aivoissamme.

Kulunut lukuvuosi pyörähti tutusta teeveesarjasta jalostetulla hokemalla ”Älä häslää – keskity ytimeen!” Tämä mielessämme olemme kollegani kanssa keskustelleet lukuisia kertoja siitä, mihin meidän tulisi keskittyä, millaisia tuloksia tuottaa. Teemavuoden myötävaikutuksella olemme huumorin säestyksellä muistuttaneet toisiamme työn ytimen etsimisestä ja siihen keskittymisestä.  Hokema on jalostanut ja lannoittanut, ei vain keskinäistä ajatustenvaihtoamme, vaan konkreettisesti niitä valintoja, joilla itse voimme vaikuttaa sekä työn mielekkyyteen että työssä jaksamiseen. Ettei meille vaan kävisi niin, että fokus on kateissa ja aika palasina.

Puheviestinnän opettajaurani alussa ryhmäkoko oli noin 12 opiskelijaa. Tänään minimikoko on 15 ja yleensä opiskelijoita on ryhmässä 25 – tuplamäärä alkuaikoihin verrattuna. Ei ollut tietokoneita, ei ollut sähköisiä oppimisalustoja, ei ollut edes sähköpostia – voitko kuvitella! Kirjaston kaukolaina tehtiin tiskillä ja muistiinpanot tieteellisistä julkaisuista kirjattiin aakkosjärjestyksessä oleville muistikorteille. Piirtoheitinkalvot pestiin ja käytettiin uudelleen, dataprojektorista ei tietoakaan. Jos piirtoheittimen lamppu paloi, oltiin pulassa. Suurin uhka työssä… Entä tänään?

Sähköpostissa on viesti, jossa muistutetaan kevään opetustilastoista, työaikakirjauksista, työsuunnitelmasta ja palautekoosteista. Moodle on täynnä hyväksytty-merkintöjä satojen opiskelijoiden palauttamista sadoista kirjallisista reflektioteksteistä – kaikki luettuna, arvioituna, pohdittuna, koottuna, tiivistettynä, palautteen palautteena palautettuna. Hmm, mikähän tässä mahtaa olla ydintä? Voisiko tuosta jotakin jättää vähemmälle, supistaa, tehdä toisin? Millä voisimme vauhdittaa uuden satokauden tuottoa?

”Työtä tehdään työantajan antamilla resursseilla”, on viisaasti sanottu. Sen kun osaisi vielä muuttaa ajatteluksi omalle kohdalle, konkreettisista teoista ja valinnoista puhumattakaan. Vanha kansa on jo aikaa sitten ymmärtänyt, että ”hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”. Myös digiaika muistuttaa, että ”vähemmän on aina enemmän”. Onhan noita vaihtoehtoja. Pistetäänpä hautumaan.

Kiireetöntä ja levollista kesää kaikille!

Marja-Leena Hyvärinen

Yliopistonlehtori

Itä-Suomen yliopiston kielikeskus, Kuopion kampus

Category: Uncategorized

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Social Media Icons Powered by Acurax Website Designing Company