Tag Archives: Prologos

PROLOGOS RY: TIETEENALAN VAKIINNUTTAMISESTA YHTEISKUNNALLISEEN VAIKUTTAMISEEN

Posted on by 1 comment
Tiedekahvit

Mikä on tieteellisen yhdistyksen merkitys? Mitä pitäisi tutkia ja opettaa vuorovaikutuksesta? Entä mistä vuorovaikutuksen stereotypioista olisi aika luopua ja mitä me kaikki voisimme oivaltaa vuorovaikutusosaamisesta?

Prologos ry täytti 8.4.2019 30 vuotta. Tätä juhlistettiin kyseisenä päivänä Tampereella yhdistyksen tiedekahveilla. Tiedekahvien paneelikeskustelussa pureuduttiin yhdistyksen historian eri vaiheisiin, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sekä Prologos ry:n merkitykseen tieteenalan kehittymisessä. Keskustelussa päästiin myös vuorovaikutuksen ajankohtaisiin ilmiöihin sekä pohdittiin vuorovaikutukseen liittyviä olettamuksia.

Panelisteina olivat filosofian tohtorit ja yhdistyksen toimintaan eri aikoina ja eri tavoin osallistuneet Tuula-Riitta Välikoski, Merja Almonkari, Ira Virtanen ja Marko Siitonen. Keskustelua johti Prologos ry:n puheenjohtaja Anne Laajalahti. Kiitos asiantunteville panelisteille ja yhdistyksen puheenjohtajalle mainiosta keskustelusta, jota oli mielenkiintoista lähteä kokoamaan blogikirjoitukseksi.

Prologos ry – Mistä on tultu ja mihin?

Tiedekahvien keskustelusta kävi ilmi, miten merkittävä osa Prologos ry ja yhdistyksen toiminta ovat olleet koko puheviestintä tieteenalan kehittymisen kannalta Suomessa. Panelisteista kaksi, Tuula-Riitta Välikoski ja Merja Almonkari olivat olleet paikalla 8.4.1989 yhdistyksen perustamiskokouksessa. Välikoski muisteli, miten jo pienenä ja vasta perustettuna yhdistyksenä oli into osallistua tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kun Almonkari kertoi puheviestinnän tutkimus- ja opetusperinteen lähtökohdista, klassisesta retoriikasta, puhetaidosta, lausunnasta ja näyttämöpuheesta, huomasi näin nuorempi vuorovaikutuksen tutkija todella, miten pitkä matka 30 vuodessa on tultu. Tieteenala on kehittynyt valtavasti. Yksittäisten oppiaineiden, opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden lisäksi on myös Prologos ry:llä ollut paikkansa tässä kehityksessä.

Panelistit Ira Virtanen ja Marko Siitonen kuvasivat osuvasti yhdistyksen tämän hetkisiä vaiheita ja tulevaisuuden haasteita. Virtanen toi esiin sen sitoutumisen ja kunnianhimon, millä omaa tieteellistä yhdistystä on lähdetty aikoinaan rakentamaan. Se on luonut yhteisöllisyyttä puheviestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntijoiden välille. Virtanen korosti myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta, sillä yhdistyksen toiminnan kanavat ovat laajentuneet vuosien myötä. Tänä päivänä yhdistyksen sosiaalinen media, Facebook ja Twitter, sekä vuosikirja Prologi ja ProBlogi ovat paikkoja, joissa vaikutetaan ja tuodaan tieteenalaa näkyväksi. Siitonen tunnisti myös useita tulevaisuuden haasteita, joita tieteenala saattaa kohdata. Esimerkiksi viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksen lokeroituminen voi olla haitallista, jos se aiheuttaa eriytymistä tieteenalan tutkijoiden välille. Tällöin tieteellinen yhdistys voisi olla vuoropuhelun mahdollistaja.

Vuorovaikutuksen tulevaisuuden suuntia: Eettisyys, teknologiavälitteisyys ja hyvinvointi

Anne Laajalahti antoi panelisteille tehtäväksi yhdessä pohtia kolmen minuutin aikana, mitä heidän mielestään vuorovaikutuksesta pitäisi tutkia ja opettaa tai mihin meidän olisi hyvä suunnata huomiomme tulevaisuudessa. Ensimmäiseksi tutkimuksen ja opetuksen kohteeksi panelistit nostivat vuorovaikutukseen liittyvät eettiset kysymykset ja niiden tunnistaminen kontekstista riippumatta. Toiseksi aiheeksi esitettiin teknologiavälitteisyyden ja tekoälyn tarkastelua: kenellä on ääni ja kenellä saa olla ääni? Kuka on vuorovaikutuskumppani, mitä on olla ihminen? Kolmantena suuntana tutkimukselle ja opetukselle oli vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle eri konteksteissa.

Yleisössä pohdittiin, millaisia haasteita tieteen popularisoinnissa on. Miten tiedettä voisi tuoda esille, helposti ymmärrettävästi ja yleistajuisesti? Tämän ajateltiin olevan tutkijoiden yhteiskunnallinen tehtävä ja myös tieteellisten yhdistysten yksi tavoite. Yleisön keskustelussa oltiin ajankohtaisissa pohdinnoissa, sillä seuraavana päivänä Helsingin sanomat julkaisi Kari Enqvistin kolumnin, jossa juuri kehotettiin tutkijoita opettamaan kansalaisia ajattelemaan ja olemaan kriittisiä. Tässä keskustelussa tieteelliset yhdistykset voisivatkin olla tärkeitä toimijoita tutkijoiden rinnalla.

Yhteisesti tiedekahveilla pohdittiin sitä, ettei tieteellinen yhdistys voi olla pelkästään sen jäseniä varten, vaan sen täytyisi tavoittaa myös niin sanotun oman kuplan ulkopuolella olevat. Esimerkiksi nostettiin se, miten pelkkä Twitter ei riitä tieteen popularisoinnissa, koska siellä ei useinkaan tavoita oman kuplan ulkopuolisia ihmisiä. Omassa kuplassa voi olla leppoisaa kellua, mutta siitä huolimatta on pystyttävä tarkastelemaan ja ymmärtämään myös muita aivan erimuotoisia kuplia. Ehkä juuri järjestäytyneet tieteelliset yhdistykset voisivat tulevaisuudessa olla tutkijoiden apuna vastaamassa tähän haasteeseen, jotta kriittisen ajattelun taidot ja tieteellinen tieto vakiinnuttaisi paikkansa mielipiteisiin pohjautuvan tiedon sijaan.

Vuorovaikutuksella voidaan muuttaa maailmaa – mutta miten?

Keskustelun lopuksi panelistit saivat yhdistyksen puheenjohtajalta haasteen pohtia, mitä viestintään ja vuorovaikutukseen liittyviä stereotypioita tai myyttejä he haluaisivat poistaa? Näistä vuorovaikutukseen liittyvistä olettamuksista voisimme kaikki luopua:

”Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on automaattisesti vahvempaa ja parempaa kuin teknologiavälitteinen vuorovaikutus” – Marko

”Naiset ja miehet viestivät eri tavalla läheisissä vuorovaikutussuhteissa” – Ira

”Viesti EI mene perille. Jos todella onnistumme, viesti saadaan korkeintaan välitettyä.” – Tuula-Riitta

”Kun asia on kerran perusteellisesti esitetty, se on myös ymmärretty” -Merja

Monet vuorovaikutuksen asiantuntijat voivat varmaan samaistua näihin. Puhuttaessa kasvokkaisesta ja teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta, usein olisi arvokkaampaa pysähtyä pohtimaan itse vuorovaikutusta pelkän kontekstin sijaan: mitä siellä vuorovaikutuksessa tapahtuu ja mitkä ne ongelmat tai haasteet siinä ovat? Voisimme myös luopua olettamuksista, että sukupuoli määrittäisi sitä, mitä me vuorovaikutussuhteissa jaamme ja kuinka me itseämme ilmaisemme. Viestin perille menoa ei voida nähdä mekaanisena tapahtumana, vaan viestit tulkitaan.

Myyttien lisäksi saimme panelisteilta kiteytyksiä siitä, minkä vuorovaikutukseen liittyvän taidon he haluaisivat, että kaikki maailman ihmiset voisivat saada itselleen. Jokainen meistä voi kehittyä viestijänä kiinnittämällä lempeästi huomiota seuraaviin asioihin itsessään ja oman elämänsä vuorovaikutustilanteissa:

  • ymmärrykseen kuuntelemisen merkityksestä ja tärkeydestä vuorovaikutuksessa
  • kohtuulliseen viestintävarmuuteen ja luottamukseen siitä, että omat ajatukset ja niiden ääneen sanominen on arvokasta, jolloin uskaltaa myös jakaa keskeneräisiä ajatuksia toisille
  • tunnustusten antamiseen toisille, nostaen esille toisten hyviä puolia, osaamista ja kiittämään hyvin tehdystä työstä
  • olemaan vähän enemmän empaattisempi.

 

Sari Rajamäki

Tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto

Johtokunnan jäsen, Prologos ry

Tiedekahvit

 
 
 
 
 
 
Tiedekahvien keskustelun panelistit:
Merja Almonkari, FT, jäi eläkkeelle puheviestinnän lehtoraatista vuonna 2018, Jyväskylän yliopiston kielikeskus
Marko Siitonen, FT, apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto
Ira Virtanen, FT, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, vieraileva tutkija, Väestöliitto
Tuula-Riitta Välikoski, FT, HM, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto, oikeussaliviestinnän dosentti
Keskustelua johti Anne Laajalahti, Prologos ry:n puheenjohtaja, FT, koulutus- ja kehittämisjohtaja, Infor

PROLOGOS RY – 30 VUOTTA HYVÄÄ SEURAA

Posted on by 1 comment
Anne Laajalahti

Tieteellisten seurain valtuuskuntaan (TSV) kuuluu 278 tieteellistä seuraa, joissa on yhteensä noin 250 000 henkilöjäsentä. Mihin tieteellisiä yhdistyksiä oikein tarvitaan?

Aloitetaan käsitteen määrittelyllä: mitä tieteellisellä yhdistyksellä tarkoitetaan? TSV:n verkkosivuilla kerrotaan, että sen jäseneksi, eli tieteelliseksi yhdistykseksi, ”voidaan hyväksyä seura, joka on rekisteröity yhdistys tai muu yhteisö, joka on osoittanut edistävänsä tieteellistä tutkimusta”. Jäsenhakemusten arviointikriteereissä korostetaan tieteellistä toimintaa: ”Seuran toiminta perustuu ajankohtaiseen ja relevanttiin tutkimustietoon, sen jakamiseen ja kehittämiseen. Hakijaseuralta edellytetään ensisijaisesti säännöllistä, pitkäjänteistä ja monipuolista tieteellistä toimintaa. Seura ja sen toiminta tunnetaan tieteenalan tutkijoiden ja muiden toimijoiden keskuudessa.”

Tieteelliset seurat ovat riippumattomia. Ne eivät edusta yksittäisiä yliopistoja, oppiaineita tai tieteentekijöitä. Tieteellisten yhdistysten tarkoituksena on edustaa ja edistää kokonaista tieteenalaa: jonkin ilmiön tai aiheen tieteellistä tutkimusta sekä tutkimukseen pohjautuvaa koulutus- ja kehittämistoimintaa. TSV:n jäsenseuran Puheviestinnän tieteellinen yhdistys Prologos ry:n kohdalla tämä tarkoittaa nimenomaan vuorovaikutuksen tieteellistä tutkimusta, koulutusta ja kehittämistä.

Mihin vuorovaikutuksen tieteellistä tarkastelua tarvitaan?

Ihmisten välinen vuorovaikutus on erityislaatuinen ilmiö. Vuorovaikutusta on kaikkialla! Toisin kuin vaikkapa fysikaalisesta farmasiasta, geodesiasta tai fotogrammetriasta, meistä kaikilla on omakohtaista kokemusta vuorovaikutuksesta. Meillä on myös erilaisia kokemuksiimme perustuvia mielipiteitä, subjektiivisia mieltymyksiä sekä esimerkiksi kasvatuksen ja median synnyttämiä käsityksiä hyvästä ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Vaikka nämä näkemykset saattavat tuntua arjessa hyvinkin järkeenkäyviltä ja käyttökelpoisilta, kaikki vuorovaikutuksesta kuultu ja luultu ei saa tukea tieteellisestä tutkimuksesta.

Luottamus kokemusasiantuntijuuteen on ajassamme kova. Esimerkiksi vuorovaikutuskoulutuksen kentällä työskentelee monenlaisia itseoppineita toimijoita. Tuoreen tutkimuksen mukaan erilaisten vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen kehittämiseen keskittyneiden yritysten tuote- ja palvelukuvauksista löytyykin hyvin kirjavaa sisältöä, kuten lootuskukkia ja joogakiviä (Tapio, Alapuranen, Rauhansalo & Siromaa 2018).

Väheksymättä minkään yksittäisen vuorovaikutuksen edistämistavan merkitystä on painotettava, että kokemus ei aina yksinään riitä tai välttämättä takaa osaamista ja asiantuntijuutta. Alalla kuin alalla tarvitaan nimenomaan luotettavaa tutkittua tietoa – näin myös vuorovaikutuksen kohdalla.

Työelämän ja yhteiskunnan muutokset korostavat vuorovaikutuksen merkitystä, puhuttiinpa sitten tekoälystä, globaaleista kriiseistä, kilpailukyvyn ja työelämän kehittämisestä tai yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnista. Turhan usein eri yhteyksissä keksitään ”dialogia” ja ”sosiaalisia taitoja” uudelleen. Kiinnostus vuorovaikutusta kohtaan on loistava asia! Tieteelliseen vuorovaikutustutkimukseen pohjautuvaa osaamista ja osallistumista tarvitaan kuitenkin näissä keskusteluissa. Tieteellisen tutkimustiedon erottamisen ja esilletuomisen tärkeyttä korostaa, että elämme ajassa, jossa tarvitaan entistä vahvempaa mediakriittisyyttä ja -osaamista. Mikä tahansa voi olla totta – mutta kaikki ei kuitenkaan ole.

Mihin tieteellisiä yhdistyksiä tarvitaan?

Tieteellisten yhdistysten ansiot ovat moninaiset. Niiden tehtäviä ovat muun muassa seuraavat:

Ihmisten ja ajatusten yhdistäminen. Tieteellisten yhdistysten tavoitteena on lisätä vuorovaikutusta eri yliopistojen välillä sekä yliopistojen ja muiden alan toimijoiden kesken. Tähän tavoitteeseen ne pyrkivät muun muassa järjestämällä erilaisia tieteellisiä konferensseja, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Prologos ry:n toiminnassa tämä tarkoittaa joka toinen vuosi järjestettäviä Vuorovaikutuksen tutkimuksen päiviä, välivuosina pidettävää teemapäivää sekä yhdistyksen kevät- ja syyskokouksen yhteydessä alan ystäviä yhteen kokoavia tiedekahveja ja tiedeglögejä.

Kasvokkaistapaamisten ohella Prologos ry edistää alan kehittymistä mahdollistamalla tiedon jakamisen ja vuorovaikutuksen sosiaalisen median kanavissaan. Lisäksi se pitää yhteyttä kansainvälisiin tieteellisiin yhdistyksiin ja osallistuu kansainvälisten konferenssien järjestämiseen.

Julkaisutoiminnan edistäminen. Tieteelliset yhdistykset ovat merkittävässä roolissa suomalaisen tiedejulkaisemisen saralla. Prologos ry julkaisee Puheviestinnän vuosikirja Prologia. Sillä on jo vakiintunut asema suomalaisella vuorovaikutuksen tutkimuksen kentällä: vuonna 2019 on valmisteilla 15. vuosikirja. Vuosikirja on alusta lähtien palvellut kaikkia vuorovaikutuksen tutkimuksesta kiinnostuneita ja ollut vapaasti verkossa saatavilla. Avoimuus on yhdistykselle ja vuosikirjalle tärkeää. Tänä vuonna Prologi siirtyy journal.fi-portaaliin, mikä lisää entisestään vuosikirjan löydettävyyttä ja siten sen vaikuttavuutta.

Tieteenalan näkyvyyden ja arvostuksen lisääminen. Tieteellisten yhdistysten tavoitteena on edistää, jakaa ja kehittää alansa tieteellistä tutkimusta sekä lisätä koko tieteenalan näkyvyyttä ja arvostusta. Prologos ry edistää tätä tarkoitusta tiedottamalla alan tutkimus- ja julkaisutoiminnasta sekä kansallisista ja kansainvälisistä tapahtumista. Yhdistys on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, myöntää vuosittain Vuoden vuorovaikutusteko -kunniamaininnan ja julkaisee vuorovaikutukseen liittyviä ajankohtaisia kirjoituksia blogissaan ProBlogissa. Näin se pyrkii nostamaan vuorovaikutukseen liittyviä asioita julkiseen keskusteluun, osallistumaan ja ottamaan kantaa, tekemään tutkimustietoa tunnetuksi ja lisäämään sen käyttöä yhteiskunnassa.

Tieteellinen yhdistys elää ihmisistä ja ihmisille

Tieteellinen yhdistys ei ole vain jotain, jota tarvitaan. Se on myös jotain, joka tarvitsee. TSV:n jäsenseurojen arviointikriteereissä nähdään tärkeäksi, että ”toimintaan osallistuu aktiivisesti seuran jäsenistöä, ei vain johtoelimiin valittuja henkilöitä”.

Tieteellinen yhdistys tarvitseekin jäseniä – eli ihmisiä. Aktiivisinkaan ja uutterinkaan johtokunta tai toimituskunta ei riitä, jos yhdistyksen toiminnassa ei ole mukana alasta kiinnostuneita, yhdistyksen päämääriin sitoutuneita ja toimintaan osallistuvia ihmisiä.

Prologos ry:n tavoitteena on olla avoin kokoontumispaikka ja luoda foorumeita, joissa kaikki vuorovaikutuksen tieteellisestä tutkimuksesta, koulutuksesta ja kehittämisestä kiinnostuneet voisivat kohdata ja tuntea olonsa tervetulleiksi. Yhdistys on ja haluaa jatkossakin olla nimenomaan tieteellinen yhdistys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhdistys olisi vain tutkijoiden tai opettajien seura – mukaan tarvitaan ja toivotetaan lämmöllä tervetulleeksi kaikki vuorovaikutuksen ilmiöstä viehättyneet. Tieteellisyyttä ei tulisikaan nähdä rasitteena vaan aikamme ehdottomana voimavarana.

Organisaatiot, myös tieteelliset yhdistykset, luodaan vuorovaikutuksessa: niitä rakennetaan ja uudelleenrakennetaan, ylläpidetään, säilytetään ja muutetaan vuorovaikutuksessa (Sias 2014). Ilman ihmisiä tieteellistä yhdistystä ei ole olemassa.

Kiitos siis kaikille Prologos ry:n jäsenille hyvästä seurasta!

 

Anne Laajalahti

Prologos ry:n puheenjohtaja

FT, koulutus- ja kehittämisjohtaja, Infor

 

P.S. Prologos ry perustettiin la 8.4.1989, joten vuonna 2019 juhlitaan yhdistyksen 30-vuotissyntymäpäiviä: ma 8.4.2019 Tampereella, pe 4.10.2019 Helsingissä ja loppuvuodesta 2019 Jyväskylässä. Yhteisiä tapahtumia ja tapaamisia odotellessa voi virittäytyä juhlatunnelmaan esimerkiksi näiden mainioiden julkaisujen parissa:

Sallinen, A. (2005). Puheenvuoro: Prologos vai pro logos? Teoksessa T.-R. Välikoski, E. Kostiainen, E. Kyllönen & L. Mikkola (toim.) Puheviestinnän vuosikirja Prologi 2005. Jyväskylä: Prologos ry, 7–11. http://prologos.fi/prologi/index.php?page=vuosikirjat&year=2005

Valo, M. (2014). Prologos 25 vuotta – toiminta yhdistyksen alkuvuosina. Teoksessa L. Mikkola, S. Korkala, S. Herkama & J. Koponen (toim.) Puheviestinnän vuosikirja Prologi 2014. Jyväskylä: Prologos ry, 49–58. http://prologos.fi/prologi/index.php?page=vuosikirjat&year=2014

Kirjallisuus

Sias, P. M. (2014). Workplace relationships. Teoksessa L. L. Putnam & D. K. Mumby (toim.) The SAGE handbook of organizational communication: advances in theory, research and methods. 3. painos. Thousand Oaks: Sage, 375–400.

Tapio, E., Alapuranen, M.-L., Rauhansalo, M. & Siromaa, M. (2018). ”Taidokas vuorovaikuttaja treenaa osaamistaan” – vuorovaikutusosaamisen kehittämisen diskurssit koulutuspalvelujen kuvauksissa. Teoksessa L. Kääntä, M. Enell-Nilsson & N. Keng (toim.) Työelämän viestintä, Arbetslivskommunikation, Workplace Communication, Kommunikation im Berufsleben. VAKKI-symposium XXXVIII 8. – 9.2.2018. VAKKI Publications 9. Vaasa, 147–160.

Social Media Integration Powered by Acurax Wordpress Theme Designers