TYÖELÄMÄ TEKNOLOGISOITUU – MITÄ TAPAHTUU VUOROVAIKUTUKSELLE?

Posted on by 2 comments

Yleisessä työelämäkeskustelussa viitataan usein erilaisiin muutoksiin, jotka tuntuvat luonnehtivan työelämää – hyvässä ja pahassa. Myös täällä ProBlogissa on kirjoitettu työelämän liikehdinnöistä ja erilaisten muutosten yhteyksistä vuorovaikutukseen (esim. terveysteknologiasta, johtamisen suunnista ja muutoksesta ylipäätään). Olkoonkin, että yleinen keskustelu on kirjavaa ja paikoin kärjistävää, eivätkä työelämän muutokset tilastollisesti ja kokemuksellisesti välttämättä ole aina yhteneviä (kts. esim. Lehto & Sutela, 2008; Raappana & Valo, 2014). Voidaan silti todeta, että työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Ja niin kuulunee ollakin. Ainakin, kun muutos mielletään ennen kaikkea kehittymiseksi.

Vuorovaikutuksen ammattilaisten ja tutkijoiden kannalta kiinnostavaa on kysyä, miten aikojen ja (työ)tapojen erilaiset kehitystrendit ovat yhteydessä vuorovaikutuksen ilmiöihin. Tässä blogitekstissä tarkastelen yhtä kehityssuuntaa – teknologisoitumista – suhteessa yhteen vuorovaikutuksen ilmiöön – ryhmäviestintään työelämässä.

Tiimeistä virtuaalisia

Vielä hetki sitten oli vallan perusteltua kysyä, eroaako teknologiavälitteinen vuorovaikutus kasvokkain käydystä tai muuttaako teknologia vuorovaikutusta. Luultavasti työelämässä moni ajattelee yhä, että esimerkiksi virtuaalitiimit ovat perusteltuja lähinnä silloin, kun on maantieteellisesti, ajallisesti ja taloudellisesti järkevää olla kuljettamatta ihmisiä ympäri Suomen tai maailman yhteen. Vaikka vuorovaikutusta teknologiavälitteisesti muutoin pidettäisiinkin haastavana. Toisaalta esimerkiksi johdon näkökulmasta virtuaalitiimeihin saattaa liittyä sellaisia tuloksellisuus- ja tehokkuusodotuksia, joita tuntuu kohdistuvan tiimityöskentelyyn ylipäätään. Silloin päällimmäinen toive tai kysymys voikin olla, miten virtuaalitiimeistä saataisiin kaikki mahdollinen säästö ja hyöty; millaiset teknologiat toimivat parhaiten, ja millaisia tehtäviä virtuaalitiimeille voi asettaa.

Teknologiavälitteisen ryhmäviestinnän tutkimus on tarkastellut niin ikään näitä samoja kysymyksiä. Viime aikoina on kuitenkin havahduttu ajatukseen siitä, että työelämän tiimit ovat lähes kaikki ainakin jossain määrin virtuaalisia (ks. esim. Berry, 2011 ). Se onkin varmaan totta: eipä tule äkkiseltään omastakaan työyhteisöstä mieleen yhtään sellaista tiimiä, jonka kanssa emme olisi ainakin jossain määrin vuorovaikutuksessa myös teknologiavälitteisesti. Tutkimusta virtuaalitiimeistä on jo melkoisesti, mutta ymmärrys on tutkijoidenkin kesken hajonnutta. On monia tekijöitä, jotka tekevät tutkimustulosten yleistettävyydestä haasteellista. Virtuaalisuus itsessään on kompleksinen käsite, eikä siitä tai sen mittaamisen tavoista olla yhtä mieltä. (Ebrahim, Shamsuddin & Taha, 2009.)

Virtuaalitiimit monimuotoisia

Virtuaalitiimit eivät ole tämän kirjoituksen aihe sattumalta. Viimeistelen paraikaa väitöskirjaa, jossa työelämän virtuaalitiimien vuorovaikutus on keskiössä. Artikkelimuotoinen väitöskirjani on kokonaisuus, jota läpileikkaa laadullinen tutkimusote, työelämän aineisto ja melko vahvasti aineistolähtöinen analyysi. Jokaisen osatutkimukseni taustalla on poltellut kysymys siitä, mitä ryhmän vuorovaikutuksessa todella tapahtuu. Minua on kiinnostanut juurikin se, ovatko työelämän muutokset – kuten teknologistuminen – sellaisia, että ne muuttaisivat vuorovaikutuksen perusluonnetta.

Tiivistän seuraavaksi muutamia tuloksia väitöskirjani osatutkimuksista: Haastatteluaineistoon perustuvassa tutkimuksessa tiimityön ei koettu merkittävästi muuttuneen, joskin sellaisiakin käsityksiä oli. Tärkeä tulos oli se, miten haastateltavien käsitysten mukaan tiimit ovat kyllä merkittävä osa muuttuvaakin työelämää, mutta ne käsitetään monin eri tavoin, eikä niiden tarkoitusta juurikaan kyseenalaisteta, arvioida tai perustella. Teknologiaan suhtautuminen oli kirjavaa: toisaalta teknologian koettiin mahdollistavan, toisaalta haastavan vuorovaikutusta. (Raappana & Valo, 2014). Työelämän virtuaalitiimejä havainnoivissa tutkimuksissani olen havainnut teknologiasta, että se ei itsessään tunnu määrittävän tiimejä tai tiimin vuorovaikutustehtäviä (Raappana & Valo, 2015). Tällä hetkellä työstän osatutkimusta, jonka yhtenä tuloksena näyttää olevan, että teknologian käyttötavat voivat yhtä lailla joko mahdollistaa, tukea tai estää virtuaalitapaamisissa käytävää spontaania vuorovaikutuksen arviointipuhetta. Virtuaalitiimit ovat siis monimuotoisia.

Tutkimusta tarvitaan – ja uudenlaista ymmärrystä

Myönnän, että aloittaessani väitöskirjatutkimusta ajattelin, että työelämän muutokset olisivat jotenkin näkyvästi muuttaneet myös ryhmien perusolemusta. Esimerkiksi juuri teknologiavälitteisyyden olisi voinut olettaa vaikuttavan vaikkapa ryhmätyöskentelylle asetettuihin tulosodotuksiin (ks. esim. Raappana & Valo, 2014). Ja juu, työelämän tiimit toimivat yhä enenevässä määrin teknologiavälitteisessä ympäristössä. Sitä, mitä teknologiavälitteisyys kulloinkin on, missä määrin se koskettaa kutakin tiimiä, millainen tiimin muu toimintaympäristö ja -rakenteet ovat, ja moni muu muuttuja ovat kuitenkin haastavia tiivistää yhteen. Ehkei sellaiseen ole tarvekaan. Teknologian yhteydet tiimin vuorovaikutukseen ovat komplekseja ja ne voidaan kokea monin tavoin.

Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen kompleksinen, ubiikki ja kaikenläpäisevä luonne näkyy siis sekä yleisessä työelämädiskurssissa että ryhmäviestinnän tutkimuksessa. Aihe puhuttelee, mutta sitä ei voida puristaa kovinkaan yksiselitteiseen malliin, jota voitaisiin kaikenkattavasti kerralla tarkastella ja arvioida. Jos vanhastaan ryhmäviestinnän tutkimuksessa on pyritty löytämään tyyppejä ja hakemaan ennustettavuutta (esimerkiksi juuri pyrkimyksenä tehokkaat tiimit), olisi jatkossa kiinnostavaa pyrkiä selvittämään juurikin sitä, mitä tiimien monimuotoisuus tarkoittaa ryhmäviestinnän perusilmiöiden kannalta. Työelämän kehittymisen myötä ryhmäviestinnän perustutkimusta siis edelleen tarvitaan. Vielä on varhaista sanoa, ovatko esimerkiksi ryhmäviestinnän perusilmiöt muuttuneet – vai pitäisikö muutoksen tapahtua ilmiöiden ymmärryksen tasossa.

 

Mitra Raappana

Tohtorikoulutettava

Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos

Prologos ry:n johtokunnan jäsen

 

Kirjallisuus

Berry, G. R. (2011). Enhancing effectiveness on virtual teams: Understanding why traditional team skills are insufficient. International Journal of Business Communication, 48(2), 186–206.

Ebrahim, N. A., Shamsuddin, A., & Taha, Z. (2009). Virtual teams: A literature review. Australian Journal of Basic and Applied Sciences, 3(3), 2653–2669.

 

Kiinnostavatko teknologisoitumisen teemat?

Keskustelu aiheesta jatkuu syksyllä Prologoksen järjestämässä puheviestinnän teemapäivässä Tieteiden talolla pe 13.10.2017. Tilaisuuden teemana on Kasvokkais- ja verkkoviestinnän limittyminen – tutkimusta ja käytäntöä. Tapahtumasta tiedotetaan lähiaikoina lisää (Prologoksen verkkosivuilla ja muiden sähköisten kanavien avulla).

Lisäksi Ecrean ICSI-jaoston konferenssin aiheena Helsingissä 23.–25.10.2017 on (Mediated) Social Interaction in Groups, Networks and Organizations (kts. tarkemmin täältä).

Category: Uncategorized

2 comments on “TYÖELÄMÄ TEKNOLOGISOITUU – MITÄ TAPAHTUU VUOROVAIKUTUKSELLE?

  1. En tiedä, odotetaanko väitöskirjojen valmistumista yleensä, mutta tätä odotetaan jo moniaalla. Hienoa, että tätä tärkeää asiaa vihdoin tutkitaan nimenomaan työelämänäkökulmasta ja laadullisesti!

  2. Kiitos kommentista! Innostavaa kuulla, että työni herättää kiinnostusta!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Social Media Icons Powered by Acurax Website Designing Company