Viime lokakuussa Puheviestinnän teemapäivässä tieteellisen kirjaston edustajina tarkastelimme puheviestinnän julkaisutoimintaa sekä tieteenalan profiilia ja näkyvyyttä tiedeyhteisön sisällä. Päivän teeman mukaisesti jatkamme nyt pohdintaamme siihen, miten puheviestinnän julkaisujen avoin saatavuus tiedeyhteisön ulkopuolella tukee tieteenalamme näkyvyyttä.
Viime vuodet ovat olleet värikkäitä tiedejulkaisemisen piirissä. Monissa maissa on tehty kansallisia linjauksia, joiden tavoitteena on edistää tieteen avoimuutta. Näin saataisiin julkisin varoin tuotettu tieto tasa-arvoisesti kaikkien ulottuville, eikä vain tutkijoiden käyttöön.
Tieteentekijän kannalta on harmi, että edelleen suurin osa tutkimuksesta jää lukematta ja hyödyntämättä, ja siksi myös vaille vaikuttavuutta. Tieteen yksi tehtävä on hyvinvoinnin luominen. Etenkin puheviestinnän alalla tämä on luonteva tavoite, jonka toteutumista tutkimustiedon avoimuus osaltaan tukee.
Yhdelle puheviestinnän tutkimuksen loppukäyttäjäryhmälle eli monialaisissa asiantuntijatehtävissä toimiville puheviestijöille tilanne on herkullinen. Aiemmin vain tutkijayhteisölle saatavilla ollutta tietoa on yhä enemmän tarjolla myös niille, jotka haluavat hyödyntää puheviestinnän löydöksiä työtehtävissään.
Toivottavasti tieteen avoimuus kehittyy siten, että kaikki pääsevät käsiksi tieteellisiin julkaisuihin. Tiedonsaanti ei voi olla enää yliopistoyhteisön etuoikeus eli sitä ei voi rajata opiskelijoihin tai työsuhteessa oleviin, jotka pääsevät käsiksi yliopistokirjastojen ostamiin tieteellisiin julkaisuihin.
Lisätäkseen puheviestinnän näkyvyyttä, tarjotakseen tiedeyhteisön ulkopuolella työskenteleville kollegoilleen laadukasta tutkimustietoa ja tukeakseen näin tutkimustiedon siirtymistä käytäntöön, tulisi tutkijoiden toteuttaa avointa julkaisemista aina, kun se on mahdollista. Yksi ratkaisevan tehokas tapa on rinnakkaistallentaa omat julkaisut yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon. Rinnakkaistallentamisella tarkoitetaan esimerkiksi tutkimusartikkelin, kirjan tai sen luvun tai konferenssiesitelmän tallentamista alkuperäisen julkaisukanavan lisäksi verkkoon kaikille avoimeen ja käyttömaksuttomaan arkistoon.
Lupa rinnakkaistallentamiseen tulee ensin saada julkaisun kustantajalta. Luvan saaminen rinnakkaistallentamiseen on luultua yleisempää. Tyypilliset rajoitukset liittyvät muun muassa julkaisuajankohtaan tai julkaisun versioon, eivät niinkään julkaisemisen mahdollisuuteen.
Kustantajan rajoituksista johtuen rinnakkaistallennettava versio julkaisusta ei olekaan ehkä ulkoasultaan lopullista vastaava, mutta sen sisältö eli ratkaisevin osa, on löydettävissä ja hyödynnettävissä. Näin puheviestintä näkyy, vaikuttaa ja menestyy, vaikka sen mittaaminen tapahtuukin eri tavalla kuin tiedeyhteisön sisäisissä olympialaisissa.
Sisällön tuottamisesta julkaisuarkistoon ovat vastuussa tutkijat. Rinnakkaistallentaminen ei vaivattomuudestaan huolimatta ole edennyt maassamme toivotulla vauhdilla, eivätkä tutkijat toteuta sitä vapaaehtoisesti sen ilmeisistä eduista huolimatta.
Kenties yksi kannustin voisi olla puheviestinnän asiantuntijakentän voimakkaampi vaatimus saada tieto itselleen. Tutkimuksen avoin saatavuus hyödyttää toki julkaisun kirjoittajaa itseäänkin, sillä se lisää todennäköisyyttä tulla viitatuksi, mikä taas on yksi tieteellisen menestyksen arviointikohde.
Toivomme, että puheviestinnän asiantuntijat niin tiedeyhteisössä kuin sen ulkopuolella omaksuvat yliopistojen julkaisuarkistot yhdeksi tieteen ja käytännön vuoropuhelua tukevaksi foorumiksi. Puheviestinnän vuosikirja Prologin numerot vuodesta 2009 alkaen ovat verkossa avoimesti luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYXissä ja yhdistyksen uusi hallitus on nyt käynnistänyt työn myös aikaisempien numeroiden saattamiseksi avoimesti verkkoon.
Sini Tuikka
FM, julkaisuamanuenssi, puheviestinnän tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopiston kirjasto
Marja Kokko
FT, informaatikko
Jyväskylän yliopiston kirjasto