Category Archives: ohjeet

MENNEITÄ JA TULEVIA TEEMOJA PROBLOGISSA

Posted on by 0 comment

Vuonna 2019 puheviestinnän tieteellinen yhdistys Prologos vietti 30-vuotisjuhlavuotta, ja ProBlogissa kuhisi juhlan kunniaksi: blogitekstejä ilmestyi hulppeat 26 kappaletta.  Tässä tekstissä on tarjolla kooste siitä, mistä vuorovaikutuksen tutkijat, opettajat, kehittäjät ja kouluttajat vuoden aikana blogissa puhuivat.  Samalla kysymys sinulle, hyvä lukija: mistä haluaisit lukea uudella vuosikymmenellä?

Tänä vuonna suunnitteilla on blogin vieminen temaattiseen suuntaan: tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että aina muutama peräkkäinen teksti käsittelisi samaa teemaa. Tätä uutta suuntaa vielä ideoidaan, ja otamme Prologoksen johtokunnassa mieluusti ehdotuksia vastaan siitä, miten se voisi toteutua. Onko mielessäsi jokin ilmiö, josta mielelläsi lukisit useamman eri asiantuntijan näkökulman? Onko jokin näkökulma jäänyt vähälle huomiolle blogissa? Tai olisiko jokin edellisvuoden teemoista sellainen, jota olisi ehdottomasti syytä syventää?

Nykyhetken ja tulevaisuuden aiheita

Vuonna 2019 Prologoksen järjestämissä tapahtumissa nousi esille kolme keskeistä tutkimuksen haastetta ja tulevaisuuden trendiä: viestintäetiikka, teknologia ja tekoäly sekä vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin yhteydet. Näitä käsiteltiin sekä keväällä järjestettyjen tiedekahvien paneelikeskustelussa, jossa keskustelivat filosofian tohtorit ja yhdistyksen toimintaan eri aikoina ja eri tavoin osallistuneet Tuula-Riitta Välikoski, Merja Almonkari, Ira Virtanen ja Marko Siitonen että syksyn teemapäivässä, jossa aiheita tarkasteltiin myös opetusnäkökulmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin kontekstista oman blogitekstinsä kirjoitti väitöskirjatutkija Maija Peltola. Hän pohti palautteenannon herättämiä tuntemuksia niin terveydenhuollon asiakkaiden kuin työntekijöidenkin näkökulmasta. Apulaisprofessori Marko Siitonen avasi teknologiavälitteisen tutkimuksen trendejä ennen ja nyt, ja nosti esille ajatteluamme rajoittamaan vakiintuneita rakenteita. Näitä ovat mm. jako todellisen tai ”normaalin” ja teknologiavälitteisen viestinnän välillä.

Prologos ry: kansainvälinen ja kehittyvä alusta asti  

Tieteenalaa ja 30-vuotiaan Prologoksen monia merkityksiä kommentoivat yhdistyksen keskeiset toimijat vuosien varrelta. Prologoksen puheenjohtaja, FT, koulutus- ja kehittämisjohtaja Anne Laajalahti kysyi yhdistyksemme olemassaolon kannalta erittäin keskeisen kysymyksen – mihin tieteellistä yhdistystä tarvitaan? Niiden keskeisimpänä tarkoituksena on edistää ja edustaa tieteenaloja, tässä tapauksessa vuorovaikutuksen tutkimusta. Jokaisella on vuorovaikutuksesta kokemustietoa, mutta ensiarvoisen tärkeää on tuottaa ja tuoda esille tutkittua tietoa ihmisten välisen vuorovaikutuksen ilmiöistä. Prologoksen ensimmäinen puheenjohtaja, professori, rehtori Aino Sallinen paikansi kirjoituksessaan 1980-luvun vuosikymmeneksi, jolloin oppiaine oli jo tarpeeksi vakiintunut, jotta oma tieteellinen yhdistys voitiin perustaa. Sen tavoitteeksi asetettin “vaalia ja kehittää suomalaista puhekulttuuria sekä edistää puhumisen tutkimusta ja opetusta”. 2020-luvulle tultaessa moni asia ja painopiste on muuttunut. Mikään tieteenala ei voi tulla valmiiksi, ja myös vuorovaikutuksen tutkimus on jatkuvassa muutoksessa. Professori Pekka Isotalus kysyi, millaisia viestijöitä olemme, kun emme ole enää puheviestijöitä ja joudumme tai pääsemme sanottamaan uudelleen itseämme ja suhdettamme muihin.

Prologoksen perustajajäsen, FT, HM, yliopistonlehtori Tuula-Riitta Välikoski nosti esille kunnianhimoisen ja rohkean yhdistyksemme kansainvälisiä ansioita, joita löytyy jo aivan alkumetreiltä. “Saatamme olla maantieteellisesti sivussa, mutta tieteenalan ja oppiaineen keskiössä”, hän totesi. Yhdistyksen edellinen puheenjohtaja, professori Pekka Isotalus puolestaan kokosi yhdistyksen lähivuosien uudistuksia, joihin lukeutuvat mm. tämän blogin perustaminen, Vuoden vuorovaikutusteko -kunniamaininnan jakaminen sekä Puheviestinnän päivien nimenmuutos Vuorovaikutuksen tutkimuksen päiviksi. Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät tulevat muuten vuonna 2020 jälleen ja niistä kerrotaan pian lisää!

Vuorovaikutusosaaminen esillä

Vuorovaikutusosaaminen puhututti niin opetuksen, tutkimuksen kuin itsereflektionkin näkökulmasta. FT, lehtori emerita Merja Almonkari ja FT, yliopistonlehtori Jonna Koponen nostivat esille esiintymisen ja tämänhetkisen improvisaation ja tiiviin sanomisen trendin. Esiintymistä opetetaan paljon, mutta tutkitaan vähän, he huomauttivat. Samalla he esittivät kysymyksiä 2020-luvulle esiintymistä opettaville ja tutkiville. Oletko sinä jo luopunut hyvän puhujan listauksista?

Palaute osaamisalueena ja vuorovaikutusprosessina kirvoitti tekstejä. Puheviestinnän yliopisto-opettajat Riikka Järvelä ja Johanna Järvelin-Suomela kirjoittivat vuorovaikutusosaamisesta palautetilanteissa ja haastoivat myös puheviestinnän ammattilaisia reflektoimaan omia tietoja, taitoja, asenteita, motivaatiotaan ja etiikkaansa erilaisissa palautetilanteissa. Yliopisto-opettaja, tohtoriopiskelija Marja Eklund huomioi, että palautetta arvostetaan ja sitä odotetaan jatkuvasti enemmän – toisaalta se typistyy helposti mekanistisisti ohjeiksi, jolloin ilmiön vuorovaikutteisuus unohtuu.

Osaamista tarkasteltiin myös erilaisissa työn ja vapaaehtoistyön sekä koulutuksen konteksteissa. Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtaja Ulla-Kristiina Tuomi korosti johtajan kykyä itsereflektioon ja arvopohdintoihin, sekä kuuntelemisen taidon keskeisyyttä. FT, yliopistonopettaja Maija Gerlander ja väitöskirjatutkija Maija Peltola kontekstualisoivat vuorovaikutusosaamista kokemusasiantuntijan tehtäviin. Ne ovat vahvasti viestinnällisiä ja rakentuvat mm. esiintymisestä, moniammatillisesta tiimityöstä, kuuntelemisesta ja puheeksiottamisesta. Yliopisto-opettaja Esteri Savolainen puolestaan pohti vuorovaikutusosaamisen opetuksen ja asiantuntijuuden kehittämisen suhdetta. ”Jos et kykene sanallistamaan asiantuntemustasi, etkä osoittamaan sitä viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa toimiessasi, tietääkö kukaan, mitä osaat?”, hän kysyi.

Ja vielä yksi kysymys osaamisen tiimoilta: koska viimeksi pohdit omia viestinnällisiä vahvuuksiasi? Väitöskirjatutkija, koulutuspäällikkö ja työnohjaaja Emma Nordback kirjoitti yhteydessä piilevästä onnellisuudesta, jonka esteenä on usein mm. toimimaton vuorovaikutus. Yhdeksi ratkaisuksi matkalla kuormituksesta onnellisuuteen hän esittää omien viestinnällisten vahvuuksien tunnistamisen, sanoittamisen ja toistemme vahvuuksista puhumisen. Vahvuuksien sanoittaminen liittyy myös ammatilliseen kasvuun – puheviestinnän opiskelija Ilona Reinikainen pohti ammatillisen identiteetin muovautumista, jota tapahtuu jo opiskeluaikana opeteltaessa oman osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Ymmärrystä meidän ja muiden välillä

Iso teema vuonna 2019 oli ymmärryksen rakentaminen, niin tiedeyhteisön sisällä, opetuksessa kuin erilaisia rajoja hallitessa. Yliopistonlehtori Leena Mikkola muistutti tieteellisen tiedon syntyvän vuorovaikutusprosesseissa. Tutkijasta referee-lausunnot voivat joskus olla epämieluisia, mutta ne ovat myös mahdollisuus ja etuoikeus keskustella ajatuksista ja viedä oma idea kohti ymmärrystä yhdessä tiedeyhteisön kanssa. Allekirjoittanut, FT, yliopisto-opettaja Tessa Horila pohti ymmärtämisen käsitettä. Mitä tuolla arkipäiväisellä ja samalla tieteenalamme ytimessä olevalla käsitteellä voidaankaan tarkoittaa? Ymmärtäminen on vaikka mitä empatiasta yhteiseen tietoon. Emme ehkä koskaan voi täysin ymmärtää toisiamme tai itseämmekään, mutta pyrkiä siihen kannattaa.

Ymmärrystä tarvitaan myös erilaisten rajojen hallinnassa. Tohtorikoulutettava Jonna Leppäkumpu kirjoitti työn ja vapaa-ajan eroista ja rajanhallinnasta vuorovaikutusprosessina. Hän muistutti, että työn ja muun elämän rajan häilyminen ei välttämättä ole vain negatiivinen asia, vaan yksi monista neuvoteltavista seikoista, joista rakentaa yhteisymmärrystä. Yliopisto-opettajat Esteri Savolainen ja Sanna Karvinen tarkastelivat kohdentamista ymmärtämisen ja ymmärretyksi tulemisen ydintekijänä opetuksen kontekstissa. Puheviestinnän opettajan tulee osata kohdentaa sanomansa erilaisille opiskelijayleisöille, jotka puolestaan tulevat enenevissä määrin työskentelemään moniammatillisissa merkitysviidakoissa, joissa kohdentaminen on kompleksista.

Vinkkejä kaaoksen hallintaan vai myyttejä murrettavaksi?

Jokainen meistä kaipaa joskus elämän kaaosta helpottavia vinkkejä, ja viestinnän tutkijalta, kehittäjältä ja kouluttajalta kysytään usein niksejä – miten viestiä paremmin? Toisaalta jokainen vuorovaikutuksen asiantuntija tunnistanee jonkun niksin valeasuun verhotun myytin, joka tekisi mieli murtaa. Vuonna 2019 tarjolla oli sekä kompakteja vinkkejä että räjäytettyjä myyttejä.

FT, lehtori Emma Kostiainen tarttui varmasti kaikille tuttuun lausahdukseen ”asiat riitelevät, eivät ihmiset”. Hän murtaa tekstissään myyttiä siitä, että ihmisten väliset “asiat” todella voitaisiin erottaa vuorovaikutussuhteistamme ja niihin liittyvistä merkityksenannoista. “Ihminen on vain harvoin ”irti” sanoistaan, teoistaan ja merkityksenannoistaan vuorovaikutussuhteissaan”, Kostiainen muistutti.

FT, yliopistonopettaja Mitra Raappana sukelsi kaaokseen ja kysyi, mikä on hallitsemattomuuden ja ennustamattomuuden ja toisaalta kategorisointien ja vinkkilistojen suhde. Miten jäsentää vuorovaikutusta, jos läsnä on lukemattomia palasia? Ehkä olennaisempaa on ymmärtää kuin hallita, ja hyväksyä monet tulkinnat ja todellisuudet. FT, yliopistonlehtori Tomi Laapotti lähestyi asiaa toisin. Hän tarttui – ei vuoden, vaan kolmen vuoden aikana julkaistuihin – ProBlogi-teksteihin ja uutti niistä vinkkilistan. Nämä vinkit liittyivät vuorovaikutukseen yksilötason peruspilareista, kuten vuorovaikutusosaamisen kehittämisestä, koko organisaatiotason muutosdiskursseihin. Muutosta tarkasteli myös viestintä- ja brändijohtaja Minttu Vilander, joka kokosi tekstissään omakohtaisesti hyväksi havaitun muistilistan muutoksen ja muutosviestinnän haasteiden keskellä eläville.

Mihin seuraavaksi? Mitkä ovat vuoden 2020 teemat?

Viimeinen lukuvinkkini tässä kirjoituksessa on muhkea: lue kaikki viime vuonna kirjoitetut tekstit! Itse juuri tein niin, ja nyt päässä kuhisee kaikesta uudesta tiedosta, oivaltavista jäsennyksistä, täysin uusista kysymyksistä ja tulevaisuuden haasteista. Miten osaavaa väkeä tutkii, opettaa ja kouluttaa vuorovaikutuksen sisältöjä!

Mistä sinä haluaisit lukea ProBlogissa tulevan vuoden aikana tai millaisten koontien ja näkökulmien ajattelisit olevan lukijayhteisöllemme hyödyllisiä? Olen ja olemme Prologoksen johtokunnassa korvat höröllä. Voit esittää toiveen teemasta tai tarjota rohkeasti omaa tekstiäsi! Se voi olla jo pitkällä tai vasta idean tasolla. Tule mukaan keskusteluun, kirjoittajana tai kommentoijana! Minuun yhteyden saat laittamalla sähköpostia: tessa.horila[at]helsinki.fi

Jatketaan yhteisymmärryksen rakentamista vuonna 2020!
tessa horila problogiTessa Horila
FT, yliopisto-opettaja
ProBlogin toimitussihteeri

MUUTOS ON MAHDOLLISUUS – VAI MITEN SE NYT MENI?

Posted on by 0 comment

Muutto ärsyttää, vaikka kantaisi tavaransa unelmiensa neliöihin.

Remontti stressaa, vaikka tietää sen tuottavan täydellisen lopputuloksen.

Metro on nopea, mutta bussi meni kotioven edestä.

Intraprojekti ahdistaa, vaikka lopputuloksena on intranet, johon tieto ei koskaan katoa.

Tämä uusi järjestelmä on kätevä, mutta olin jo tottunut tekemään tämän Excelissä.

Ihanan freesi tämä yritysilme, voinko silti käyttää vanhaa Powerpointtia, kun en tykkää oranssista?

Muutos ei ole ihmisen, eikä organisaation, parasta aikaa. Ken muuta väittää, höpisee omiaan. Muutos nostaa verenpainetta, aiheuttaa hetkellistä sekasortoa, vaihtelevan kokoista arkista epätoivoa ja erinäisiä tunnekuohuja, vaikka muutos olisi toivottu tai lopputulos hartaasti odotettu.

Ja kuitenkin muutos on niin keskeinen osa maailmaa, että kun yhdestä mankelista pääsee ulos, täytyy työntää päänsä seuraavaan.

Olen viime kuukausina sattuneesta syystä googletellut vinkkilistoja siitä, miten muutosta organisaatiossa hallitaan ja miten siitä viestitään. Mitä ihmiset kaipaavat, kun muutos tuntuu pistävän kaiken sekaisin? Vinkkilistoja lukemalla olen moneen kertaan oppinut, että muutoksessa tulee olla läsnä, avoin, rehellinen, konkreettinen ja muistaa toistella sanomisiaan riittämiin.

Nämä samat ohjeet olen lukenut myös lastenkasvatusoppaista. Ja parisuhdepalstoilta. Ihan kivaa perusvuorovaikutusasiaa siis. Siksipä ajattelin, että kokoan tähän täysin epätieteellisen, mutta arkisessa työelämässä toimivaksi todetun, muutosviestijän muistilistan (jonka en edes yritä väittää olevan kattava).

 

1. Muista oma etu

Varsinaissuomalaisella miehelläni on tapana sanoa, että turkulaisen poliitikon tärkeysjärjestys menee näin: oma etu, kaverin etu, palloseuran etu, kaupungin etu ja puolueen etu.

Vitsin takana on vinha pointti, sillä on totta, että meille ihmisille on luontaista pohtia ensimmäisenä, miten muutos vaikuttaa minuun, onko tästä minulle haittaa vai hyötyä? Me tahdomme vaikuttaa itseämme ja läheisiämme koskeviin asioihin. Ja se on ihan ok.

Siksipä muutostilanteessa ihmisillä täytyy olla jatkuvasti mahdollisuuksia antaa palautetta, keskustella ja tuoda näkemyksiään esiin julkisesti ja nimettömästi. Kaikkia toiveita ei voi toteuttaa ja anonymiteetti provosoi joskus vauva.fi-tason kommentteihin, mutta on paljon parempi tietää, millaisia toiveita organisaatiossa on kuin marssia silmät kiinni eteenpäin uskoen, että hyvä tästä tulee.

 

2. Älä anna ihmisten heittäytyä kohteiksi

Suurissa muutoksissa on helppo heittäytyä passiiviseksi. Käy helposti niin, että aiemmin aktiivisesti asioihin vaikuttaneet ihmiset heittäytyvät lastuksi laineille. He tuovat näkemyksiään esiin, mutta kokevat, että niiden onnistumisesta on vastuussa se kuuluisa joku muu.

”Minä en tiedä lainkaan mitä tapahtuu.”

”Mistään ei saa mitään tietoa.”

”Tuntuu, ettei tämä ole kenenkään hallinnassa.”

Jotta näin ei käy, pitää ihmiset ottaa mukaan. Mukaan ottaminen tekee asioista hankalammin hallittavia, mutta lopputuloksesta parempia. Oli muutos mikä hyvänsä, mieti heti alkuun, miten ihmiset, ensimmäisenä esimiehet, saadaan siihen aktivoitumaan siinä. Vältyt monelta harmilta.

 

3. Nosta normaalia – älä väitä, että mikään ei muutu

Opin tämän itse kantapään kautta: älä koskaan sano muutostilanteessa, että mikään ei muutu. Se. Ei. Auta. Se vain ärsyttää.

Ajatus on kaunis: tämä muutos on sellainen, että se ei vaikuta työntekoomme eikä sekoita arkeamme. Mutta eihän se pidä paikkansa – vaikka muutos ei suoranaisesti muuttaisi vaikkapa yrityksen päivittäistä liiketoimintaa tai henkilön työtehtäviä, se kuitenkin on läsnä. Jos ei muuten niin käytäväpuheina ja -huolina.

Muutoksen kieltämisen sijaan pitää muistaa normaali. Eli se yrityksen keskeinen tekeminen, joka jää muutoksen jalkoihin. Muutosviestin rinnalle pitää nostaa mahdollisimman pian sitä organisaation keskeiseen osaamiseen liittyvää tarinaa, joka kertoo, että ”me edelleen osataan tämä homma”, vaikka muutos on läsnä.

 

4. Hae sopiva tasapaino

Aina on pieni vaara tehdä liikaa. Jos liikaa ilakoi muutoksen tuomalla ruusuisella tulevaisuudella, nousevat organisaatiossa karvat pystyyn. Jos liikaa nostaa myrskypilviä, aiheuttaa itse ukkosen. Pitää siis mennä posin kautta, mutta myös myöntää, kun joku on pielessä.

Tasapainoilla saa myös siinä, ketä kuuntelee. Organisaatio on vähän kuin Twitter. Äänekkäät tuovat näkemyksensä esille molemmissa ääripäissä, kun suuri joukko pysyy järkevästi poissa koko kanavasta. Ääripäitä pitää kuunnella, sillä heiltä oppi paljon ja he usein sanovat ääneen sen, mitä moni muukin ajattelee.

Mutta ihan oman mielenterveyden vuoksi on syytä myös muistaa se hiljainen enemmistö. Ne tyypit, joiden mielestä homma on ok ja elämä jatkuu. Heidät on syytä pitää tyytyväisinä.

 

5. Don’t shoot the messenger, they said. It’s not her fault, they said

Hyväksy, että viestintuoja aina joskus ammutaan. Muutos kaipaa kasvot ja halusipa sitä tai ei, viestintä on usein yhdet niistä kasvoista. Viestijän tehtävä on ottaa vastaan kriittiset kommentit, huomata ikävänkin argumentoinnin mahdollisuudet ja toisaalta seuloa näkemykset, jotka voi jättää omaan arvoonsa.

Tietenkään muutoksen kasvoja ei voi ulkoistaa viestinnälle. Mutta koska viestintä tekee asiat näkyviksi, pitää olla valmis myös ottaa vähän osumaa.

 

6. Tuo turvaa toistolla

Kun tehdään isoa muutosprojektia, jonka pituus on vaikkapa vuosi, tulee väistämättä eteen kysymys siitä, mitä kerrotaan ja kuinka usein. Olisipa tähän joku kaava, jonka toteuttamalla viestintää on juuri sopivan vähän sille, joka sen suuresta määrästä ahdistuu kuin sille, joka ei tunnu saavan tiedosta tarpeekseen.

Tärkeää on, että ihmiset osaavat odottaa viestiä ja tietävät, mistä sen löytää. Siksi muutosviestinnälle kannattaa luoda tarpeeksi usein toistettu rutiini sekä yksi paikka, josta kaikki tieto kootusti löytyy. Näin muutokseen tulee toistuva rytmi, joka lohduttaa (niin viestijää kuin viestin vastaanottajaa), kun aivot jumittuvat informaatiotulvasta.

 

7. Anna armoa

Kun organisaatio on suuren muutoksen äärellä, saa pienet jutut ison merkityksen. Koska koko isoa kuvaa on vaikea nähdä ja muutos kestää kauan, on pieniin asioihin helppo tarttua. Ja jos se asia on virhe, se alkaa helposti paisua. Muutosta vetävien näkökulmasta pikkuruinen infovirhe voi olla vastaanottajista valtavan suuri – ja jos pieniä virheitä tulee usein, alkaa vastaanottajista tuntua siltä, että muutoksen tekijöillä leviää pakka. Ja varsin helppoa asia on nähdä näin silloin, jos ihmiset kokevat olevansa prosessissa pelkkä kohde, joka seuraa vierestä muiden tekemistä.

Pitää antaa armoa itselleen ja muille – kun tehdään paljon asioita, tulee myös virheitä. Pitää olla tarkka, mutta aina ei vain pysty. Ja sen kanssa on elettävä.

 

8. Älä unohda kakkua

Me suomalaiset olemme suorittajia. Kun homma on tehty, yliviivataan to do -lista eikä sen kummemmin ilakoida. Ei tehdä tästä nyt numeroo, on tässä edelleen tekemistä.

Alkuvuodesta, kun olimme suunnitelleet pitkään isompaa kokonaisuutta ja se alkoi valmistua, ruotsalainen kollegamme kysyi Skype-palaverin lopuksi ”ettehän ole unohtaneet kakkua?” Me suomalaiset pyörittelimme silmiämme, mutta kollega painotti, että aina pitää muistaa syödä kakkua, kun siihen on mahdollisuus.

Ja se on totta. Muutoksessa pitää muistaa juhlia niitä pieniäkin voittoja.

Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei olisi aikaa kakulle.

Minttu Vilander

Kameleontti muuttuuKirjoittaja on tammikuussa 2019 VR Trackin ostaneen NRC Groupin viestintä- ja brändijohtaja. Hän luovii parhaillaan niin syvällä muutosaallokossa, että välillä täytyy vain luottaa siihen, että hengissä pysyy sukeltaessakin.

 

 

MUUTAMA VINKKI – OHJEITA PAREMPAAN ELOON

Posted on by 0 comment

Viime aikoina (epämääräisen aikamääreen kuluessa) ProBlogissa on useaan otteeseen (useammin kuin kerran) todettu, ettei kikkakolmosia tai viiden kohdan vinkkejä ole oikeastaan tarkoituksenmukaista jäsentää silloin, kun on kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Sellainen saattaa turhauttaa lukijaa, joka etsii tästä blogista vinkkejä työhönsä vuorovaikutuksen asiantuntijana, tai missä tehtävissä te arvon lukijat nyt satuttekaan työskentelemään. Ajattelin tehdä kaikille palveluksen ja etsiä ohjeet, vinkit, ehdotukset ja jopa kehotukset, joita viimeisen kolmen vuoden aikana on tässä blogissa tarjoiltu. Oma vinkkini on, että luet alla olevat vinkit ja sovellat niitä jokapäiväisessä elämässäsi parhaaksi kokemallasi tavalla. Vinkit saattavat olla hieman alkuperäisestä asiayhteydestä irrallaan ja niitä on kielellisesti editoitu. En anna kunniaa erikseen kenellekään, vaan totean laiskasti, että kiitos kaikille ProBlogin kirjoittajille!

Perusasiat haltuun

Ensimmäiseksi muutama ohjeistus liittyen aivan perusasioihin. On kuitenkin todettava, että mikään yksittäinen menetelmä ei toimi aina ja kaikkien kanssa. Kaikkein tärkein ohje on, että meidän täytyy puhua entistäkin enemmän vuorovaikutuksesta ja tehdä sitä näkyväksi. Meidän pitäisi olla keskusteluissa mukana, mutta keskustelulla täytyisi olla jokin tarkoitus. AINA kannattaa puuttua, keskustella, herätellä ja kyseenalaistaa ja miettiä, mikä on missäkin kontekstissa, tilanteessa ja suhteessa tehokasta. Ja tarkoituksenmukaista. Tarvitaan tunne siitä, jokin asia on tavoittelemisen arvoinen. Mitä yleisempää – ja oletettavasti myös tärkeämpää kysymystä esitetään, sitä olennaisempaa kysymiseen ja vastaamiseen on panostaa. Päätetään seuraavan kerran keskustellessamme, että kuuntelemme toisiamme kunnolla.

Kehitetään omaa vuorovaikutusosaamistamme, jotta kaikki voisivat kokea olevansa samanveroisia keskustelijoita: vuorovaikutusosaamiseen tulisi suhtautua kriittisesti ja aktiivisesti, ei passivoitumalla ja vetäytymällä. Ei käännetä katsetta pois, vaan ollaan mukana keskusteluissa, opitaan ja opetetaan eettisyyttä, toista arvostavaa argumentointia, palautteen antamista ja vastaanottamista, neuvottelutaitoja, kuuntelemista ja niin edelleen. Näkymättömyyden sijaan meidän olisi oltava lempeästi ja kuunnellen, mutta jämäkästi läsnä.

On hyväksyttävä, että kompleksisen tieteenalamme määritelmät eivät koskaan pysty luomaan yksiselitteisiä rajoja kuvaamaan tekemäämme tutkimusta täysin universaalisti. Tutkijoiden on syytä huomioida, mikä on rationaalisuuden rooli niissä teoreettisissa näkökulmissa, joita sovellamme. On muistettava, että yhdessä voimme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Twitterissä käytävä keskustelu kehittyy: haastamme siis teidät kaikki mukaan. Muistakaahan myös, että ei sitä virtuaalisuutta etuliitteenä enää niin kovasti kannata tiimeissä korostaa, vaikkakin tämän asian kanssa on hyvä olla armollisia itsellemme ja toisillemme.

Ihmiset on saatava toimimaan tehokkaasti yhdessä ja valmentajien vuorovaikutukseen tulisi kiinnittää huomiota entistä enemmän! Tähän puheviestinnän opit ovat oivallinen ase ja siksi ne pitää saada ketterästi käyttöön.

Vinkkejä työyhteisöön

Ehkäpä kaikista eniten ProBlogissa on käsitelty työelämää ja työyhteisöjä. Seuraavaksi esittelen muutaman toimivan idean käytännön kehittämistyöhön ja elämään organisaatioissa. Varmista ensin, että luottamuksen peruspilarit ovat kunnossa, sillä työelämässä motivaatiota tulisi ruokkia kepin ja porkkanan sijaan tarkoituksella. Johto on tässäkin avainroolissa: johtajalla on velvollisuus antaa kaikille johdettaville mahdollisuus luoda kumppanuutta hänen kanssaan (järjestöjohtajankin kannattaa aika ajoin katsoa peiliin ja tehdä rehellistä arviointia). On organisaation johdon tehtävä rakentaa ja johtaa työkulttuuria, jossa tunteet ovat mahdollisia, mutta työelämätaidoista ja niiden kehittämisestä täytyy keskustella myös työyhteisöjen tasolla.

Työelämässä tarvitaan muutoksen diskurssi, vaikka käytännössä muutos olisikin pientä ja hidasta. Panostamista palveluviestintään kannattaa siis jatkaa, vaikka samalla omassa yhteisössä vallitsevia fantasioita on hyvä tarkastella myös kriittisesti. Yllättävänä ratkaisuna nosta kissa pöydälle ja ota (epä)onnistumiset esiin työyhteisössäsi. Selviät tilanteesta, kunhan muistat, että sovittelevat menetelmät ovat oivallinen työkalu tarttua työyhteisön konflikteihin. Pohdi ratkaisuja siihen, miten asiakkaalle tarjotaan mahdollisuus keskittyä käsiteltävien asioiden sisäistämiseen.

Tunnetaidot ja omasta itsestä huolehtiminen ovat oleellisia asioita. Ei riitä, että palauttelet itseäsi iltaisin ja viikonloppuisin, myös työpäivän aikana on syytä hellittää – edes hetkeksi: Ensimmäinen asia on harjoitella omien tunteiden tunnistamista ja pohtia, kuinka hyödyntää niitä oikein voimavarana. Toiseksi pyri ymmärtämään myös toisen tunnetiloja ja kolmanneksi johda organisaation tunneilmastoa. Näin palaudut.

10 konkreettista askelta menestykseen

Seuraavien konkreettisten harjoitusten ja ohjeiden avulla saavutat mestarillisen tason oikeastaan missä tahansa asiassa. Toteuta järjestyksessä.

1)      Pohdi hetki omaa työtäsi.Kuva blogiin Tomi

2)      Pyri seuraamaan aktiivisesti alan kollegoita.

3)      Ota yhteyttä yhdistyksen viestintävastaavaan (ent. tiedottaja).

4)      Ole korvat höröllä.

5)      Kommentoi ja kehittele asiaa.

6)      Tule mukaan, kohtaa ja ennen kaikkea nauti.

7)      Tarkastele seuraavan viikon ajan, miten vastaat arjen ”miksi”-kysymyksiin.

8)      Ehdota Prologos ry:lle omaa havaintoasi.

9)      Perehdy motivoivaan haastatteluun

10)  Anna robottien tehdä sellaiset työt, jotka ovat sinulle liian haastavia, joista robotit suoriutuvat sinua luotettavammin tai joita et yksinkertaisesti jaksa tai halua tehdä.

Opetus haltuun

Tarvitsemme enemmän yhteistä keskustelua, jotta viestinnän opetuksesta tulee mahdollisimman linjakasta ja johdonmukaista. Esimerkiksi viestintä on käsite, jonka yhteiseen määrittelemiseen on hyvä käyttää aikaa. Ajan huomiointi koskettaa myös aiheita opettavia ja kouluttavia henkilöitä.

Työelämätaitojen opettamisessa ja tarkastelussa tulisi yksilötason lisäksi huomioida työyhteisöjen ja organisaatioiden tasot. (Tässä kohdassa kehityspsykologinen tieto tulisi yhdistää pedagogiseen ajatteluun ja taitavaan vuorovaikutukseen.) Oleellista on kysyä, kuinka saada yksittäinen opettaja vuodesta toiseen tekemään sitä verrattoman arvokasta työtä, jota kouluissa tehdään joka päivä. Kuinka tukea, motivoida ja innostaa opettajaa työssään silloinkin, kun se tuntuu raskaalle? Ehkäpä tätäkin kysymystä voisi lähestyä Richard P. Feynmanin sanoin: ”I would rather have questions that can’t be answered than answers that can’t be questioned.” Tähän aikaan lukuvuodesta onkin aiheellista ja erittäin perusteltua kuunnella omaa palautumisen tarvetta ja ottaa se vakavasti.

Esitän seuraavat kolme toivomusta koko yhteisömme puolesta:

Kolme toivomusta

1)      Toivon kokemusten, ideoiden, ajatusten ja näkemysten vaihtoa vuorovaikutusosaamisen arviointiin liittyen mahdollisimman laajasti.

2)      Toivon, että te viestinnän alan asiantuntijat tarjoatte auliisti apuanne oman organisaationne kansainvälistymiskysymyksiä käsiteltäessä.

3)      Toivon, että kaveritaitojen harjoittelemiseen ja koko ryhmän yhteisöllisyyden vahvistamiseen tullaan jatkossa kiinnittämään entistä enemmän huomiota niin pienten kuin isompienkin lasten parissa.

Bottom line: oma lehmä ojassa

Luota asiantuntijoiden ammattitaitoon, tässäkin asiassa: there’s no business like vuorovaikutus-business! Vuorovaikutuskoulutus kaikille asiakkaille ja heidän lähiomaisilleen on palvelu, jota tulisi tarjota enenevässä määrin – erityisesti vuorovaikutuksen ammattilaisten taholta. Esimerkiksi kouluttajaksi ja kehitysprojektien vetäjäksi kannattaa valita vuorovaikutuksen ammattilainen. Ennen kaikkea vuorovaikutuksen arvostuksen ja merkityksen ymmärtämisen voisi muuttaa euroiksi ja tehdä lahjoituksen (puhe)viestintä-oppiaineille.

Yhteistyöterveisin

Tomi Laapotti

FT, yliopistonlehtori

Tampereen yliopisto

Prologos ry:n johtokunnan jäsen

Plugin for Social Media by Acurax Wordpress Design Studio