Tuntuu mahdottomalta tehdä katsausta vuoden 2020 ProBlogiin tekemättä samalla katsausta itse poikkeusvuoteen. Niin monella tavalla erityinen aika heijastuu blogin sisältöihin ja siihen, mitä kirjoittajat ovat pitäneet huomionarvoisina ja merkityksellisinä. Samalla vuoden tekstejä tarkastellessa herää tarve toteuttaa viestivän ihmisen yhtä perustaipumusta: tarinankerrontaa. Blogivuodesta nimittäin piirtyy aikamoinen draaman kaari. Vuosi alkoi haasteiden tunnistamisella, jatkui uusiin, varsin kurittomiinkin haasteisiin tarttumisella, laajeni uusiin kokeiluihin ja toteutuksiin ja päättyi kesytykseen.
Opea haastettiin ja haasteisiin vastattiin
Vuoden ensimmäisessä tekstissä Marja Eklund, Pirjo Kananen ja Maria-Tiina Heinonen esittelivät uudenlaista viestinnän ja vuorovaikutuksen kurssitoteutusta, jossa suomen kielen opiskelijat ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat kohtasivat työelämälähtöisyyttä ja tutkimusnäkökulmaa yhdistäen. ”Opea haastetaan”, he otsikoivat oivaltavan tekstin, jossa käsitellään muun muassa sitä, mitä moninaisia vuorovaikutukseen liittyviä osaamisvaatimuksia opettajan työhön liittyy.
Tekstin ilmestymisen aikaan maailma olikin jo alkanut rytisten ottaa uuden asennon. Pian kävi ilmi, että opea tultaisiin toden teolla haastamaan vuorovaikutuksen näkökulmasta vuonna 2020. Niin haastettiin myös opiskelijaa, oppilasta, asiantuntijaa, asiakaspalvelijaa, kehittäjää, kouluttajaa – koko joukkoa, jokaista meistä.
ProBlogissa ilmestyi keväällä ”etäopetustrilogia”. Sen käynnisti Janne Niinivaara, joka kutsui opettajia tuulettamaan käsityksiään verkko-opetuksesta, vuorovaikutuksesta ja ylipäätään opetuksesta ja oppimisesta. Jonna Koponen ja Lotta Kokkonen jatkoivat jakamalla “kokemuksia kentältä” ja havaintojaan vuorovaikutuksen verkko-opetuksesta. He myös kutsuivat lukijoita kertomaan kokemuksia, vinkkaamaan tutkimuksia ja ottamaan kantaa. Trilogian päättikin Eeva Kaarne: hän pohti oppeja keväältä, jolloin luokkahuoneen sijasta asiantuntijan vuorovaikutusta opetettiinkin oman kodin opinsaunasta käsin.
Yhteisöllistä keskustelua, käytänteiden ja kokemusten jakamista riittikin blogissa koko vuoden. Syksyn etäopetuskahvit kokosivat opettajat jakamaan kokemuksia ja tarjoamaan tukea ja vinkkejä etäopetuksesta.
Tutkimuksesta näkökulmaa ja kokonaiskuvaa
Tuoretta tutkimusnäkökulmaakin saatiin jo samana vuonna, sillä ymmärrettävästi moni viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkija ryhtyi mielenkiinnolla tutkimaan poikkeuksellisen ajan ilmiöitä ja tapahtumia. Syyskuussa Prologos järjesti ensimmäiset kokonaan verkossa tapahtuneet Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät, ja päivillä kuultiinkin lukuisia ajan hermolla olevia puheenvuoroja. Päivien sisältöä ja uudenlaista toteutusta kokosi kirjoituksessaan Mitra Raappana.
Poikkeuksellisuuden kokemuksen keskellä on hyvä muistaa – ja muistaa toistaa – että ei sentään kaikki ole uutta. Rytinällä päälle vyöryneet videopuhelut, palaverit mustien laatikoiden tai avaruustaustakuvien keskellä leijuvien kollegojen kanssa sekä virtuaalikeikoiksi vaihtuneet festarit toki toivat aikamoista poikkeuksen tuntua monen elämään. Tällaisten myllerrysten keskellä tutkimuksen tarjoama kuva maailmasta voi tuntua melko hitaalta. Onkin niin, että suurin osa poikkeusaikaan liittyvästä vuorovaikutuksen(kin) tutkimuksesta on vasta edessä päin, ja ymmärryksemme tulee rakentumaan pikkuhiljaa, vuosien kuluessa. Samalla tutkimus laittaa asioita mittasuhteisiin: maailma ei olekaan vain nopeita äkkikäännöksiä vaan myös pitkiä kehityskaaria. Kevään tiedekahveilla. Kaisa Laitinen esitteli väitöskirjatutkimustaan ja muistutti siitä, että teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tutkimuksella on jo pitkä historia erilaisine vaiheineen ja paradigman muutoksineen. Blogitekstin tiedekahveista koosti Esteri Savolainen. Venla Kuuluvaisen ja Ira Virtasen tekstissä nostettiin esille niin ikään pitkään tutkittu, mutta 2020-luvulla mediaympäristöjen kiihtyen kehittyessä entistä merkityksellisempi ilmiö: parasosiaaliset suhteet. Anna-Leena Macey käänsi tekstissään huomion kehollisuuden tutkimukseen ja siihen, miten kehollisuus voi toimia voimavarana viestintätilanteissa etäaikana.
ProBlogissa nousi esille myös se, miten poikkeusaikojenkin keskellä vuorovaikutuksen ydinilmiöt ovat olemassa ja vaikuttavat. Elina Kreus kirjoitti kuuntelemisesta, joka korostuu keskeisenä vuorovaikutuksen taitona niin opetuskontekstissa, mielenterveystyössä kuin etäajassakin. Laajan katsauksen vuorovaikutuksen tutkimukseen tarjosi Prologoksen #nostaväikkäripäivässä -somekampanja, jossa nostettiin twiitillä päivittäin yksi Suomessa ilmestyneistä (puhe)viestinnän väitöskirjoista. Tempauksesta tuoda alamme tutkimusta laajemmin näkyville bloggasi Anne Laajalahden johdolla koko johtokunta.
Uteliaana kohti uutta
Vuosi 2020 siis mylläsi, tuuletti ja haastoi. Eteen tuli paljon uutta. ProBlogissa kysyttiin uusia kysymyksiä, siedettiin epävarmuutta, iloittiin onnistumisista ja yhteistyöstä ja muistutettiin välillä perusasioista. Samalla piirtyy kuva siitä, että poikkeusaika on viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkijoilla, kouluttajilla ja kehittäjillä ollut pikemmin taitavaa aallon harjalla surffailua kuin hyökyaallon alle jäämistä. Isotkin haasteet ovat lopulta tehty kesytettäviksikin reflektiivisellä otteella, kuten Janne Niinivaara vuoden viimeisessä tekstissään kokoaa.
Toivotan ProBlogille antoisaa vuotta. Viime vuosi osoitti varsin ravistelevalla tavalla, kuinka vähän vuoden alussa voi aavistaa sitä, mihin sen aikana päädytään. Sen voi kuitenkin taata, että vuorovaikutuksesta kiinnostuneen kannattaa seurata ProBlogia. Lisäksi blogiin kannattaa kirjoittaa, sillä ProBlogi näkyy: sitä luetaan paitsi yhdistyksen jäsenistön, myös laajasti vuorovaikutuksen ja viestinnän ilmiöistä kiinnostuneiden kesken. Hyödynnetäänpä tekstejä myös oppimateriaaleina lukuisissa yhteyksissä. Myös vanhoihin teksteihin palataan säännöllisesti ja blogin arkistot sisältävätkin runsaasti edelleen relevantteja huomioita, koonteja ja havaintoja.
Toivotankin uteliasta (blogi)vuotta niin lukijoille kuin kirjoittajillekin!
Tessa Horila
FT, yliopisto-opettaja
Helsingin yliopisto
ProBlogin toimitussihteeri v. 2020
(P.S.! Tiesittekö, että vuonna 2020 tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun kuluttajille esiteltiin maailman ensimmäinen koti- ja toimistokäyttöön tarkoitettu videopuhelulaite, nimeltään Picturephone. Maailman ensimmäinen videopuhelu olikin soitettu jo vuonna 1956. Meillähän on jo pitkä historia sen pohdiskelussa, että mihin tässä pitäisi katsoa ja miten rakentaa vuorovaikutusta etäyhteydellä 😉.