Haavoittuvuus on tarpeellista myös työelämässä

Kaikki kokevat joskus itsensä haavoittuvaiseksi

Välillä työelämässä ja vuorovaikutussuhteissa törmää aiheisiin ja teemoihin, joista viestiminen tuntuu haastavalta tai jopa tukalalta. Vastaan voi tulla esimerkiksi hetkiä, joissa meidän tulee jakaa esihenkilölle tai kollegalle jotain henkilökohtaista työntekoomme liittyvää tietoa, tunteita, ajatuksia tai epäkohtia. Koemme ehkä uupumusta, olemme henkilökohtaisen elämän koettelemia, olemme tunnistaneet epäsopivaa käyttäytymista. Vaihtoehtoisesti ehkäpä varovaisesti haaveilemme seuraavista urakehitysaskelista tai palkankorotuksesta ja mietimme miten nämä nostaisi keskusteluun esihenkilön kanssa.

Joskus keskusteluaiheeseen voi liittyä epävarmuutta ja kyvyttömyyttä ennakoida keskustelukumppanin reaktiota tai viestimisen seurauksia. Tällöin vuorovaikutuksessa saattaa nousta pintaan epävarmuuden (vulnerability) tunne. Mitä haavoittuvuus oikeastaan pohjimmiltaan on vuorovaikutuksessa, on kysymys johon lähdin syventymään Jyväskylän yliopistossa viestinnän graduni parissa.

Tahdoin opinnäytetyössäni tuoda haavoittuvuuden tarkastelun työelämän viestintään. Olin kiinnostunut haavoittuvuuden ilmenemisestä erityisesti hierarkkisissa vuorovaikutussuhteissa vallan epäsymmetrisyyden vuoksi, minkä pohjalta johtaja-alaisvuorovaikutussuhde valikoitui tutkimuskontekstiksi. Haastattelin eri organisaatioista toisilleen tuntemattomia johtajia ja alaisia, joilla oli kokemuksia ja näkemyksiä haavoittuvuudesta.

Haavoittuvuus on inhimillisyyttä ja rohkeutta olla läsnä vuorovaikutuksessa

Haavoittuvuus tulee näkyväksi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja se on kaikkia koskettava ilmiö (Fineman 2013, Herring 2016). Haavoittuvuus ilmenee suhteessa toisiin ihmisiin ja liittyy työelämässä ja työyhteisöissä toisaalta myös esimerkiksi ihmisten keskinäisriippuvuuteen. Esimerkiksi palautteen antaminen, muutostilanteet ja yt-neuvottelut, epävarmat ja epävakaat tilanteet sekä vallan väärinkäyttöä koskevat hetket pintauttavat haavoittuvuuden johtajien ja alaisten välillä. Toisin sanoen, kun meillä ei ole mahdollisuutta kontrolloida tai ennakoida kaikkia asioita ja sosiaalista kanssakäymistä ympärillään, saatamme kokea haavoittuvuutta.

Mielestäni haavoittuvuus ja sen kokeminen edustavat ennen kaikkea inhimillistä vuorovaikutusta. Opinnäytetyöni tulosten perusteella haavoittuvuus on monia asioita:

• syvällistä itsestäkertomista ja avoimuutta
• tunteiden kokemista ja hyväksymistä
• luottamusta
• luonnollinen osa vuorovaikutussuhteita
• epävarmuutta ja riittämättömyyttä
• valtasuhteen näyttäytymistä ja riippuvuutta toisesta.

Brené Brown (2020) määrittelee haavoittuvuuden olevan tunne, jota koetaan epävarmuuden kokemusten, riskien ottamisen ja tunnetason altistumisten hetkissä. Brownin mukaan haavoittuvuus on rohkeutta olla läsnä vuorovaikutuksessa etenkin silloin, kun ei voida olla varmoja miten tilanne tulee etenemään. Tällöin voidaan puhua riskinottamisesta, kun vuorovaikutustekojen seurauksista ei voida olla varmoja.

Muita esimerkkejä haavoittuvuuden ilmentämisestä ovat omien heikkouksien näyttäminen vuorovaikutuskumppanille, kontrollista luopuminen tai vaikkapa henkilökohtaisen informaation jakaminen. Samalla haavoittuvuus on asiantuntijaidentiteetin raottamista ja oman osaamisensa rajallisuuden tunnustamista. Se on myös tunnekokemuksia, rohkeutta kohdata vuorovaikutuskumppanin tunteita ja tunneviestintää arkaluontoisemmissakin vuorovaikutustilanteissa.

Sekä johtajat että alaiset kokevat haavoittuvuutta, osittain samankaltaisista asioista ja ymmärrettävästi asemiensa puolesta myös hieman eri tavoilla. Johtajille haavoittuvuus voi olla esimerkiksi tunnetta omasta riittämättömyydestä ja siitä, pystyykö vastaamaan alaistensa odotuksiin. Alaisen roolista haavoittuvuus on jollain tapaa vallankäytön kohteena olemista ja asemansa puolesta vailla valtaa olemista vuorovaikutussuhteessa. Molemmille haavoittuvuus on keskinäisriippuvuudetta ja sen tunnustamista, että tarvitsee toisen apua ja panosta.

Olosuhteet määrittelevät onko haavoittuvuus vahvistavaa vai heikentävää

Haavoittuvuus määritellään ja tunnistetaan vuorovaikutusilmiöksi, jolla on myönteisiä ja vuorovaikutussuhdetta syventäviä vaikutuksia johtaja-alaisvuorovaikutussuhteeseen. Toisinaan haavoittuvuuden ilmentäminen tuntuu puolestaan olevan seurausta kielteisenä mielletystä vuorovaikutustoiminnasta tai varautuneesta tilanteesta, ja sen tuntemiseen liitetään negatiivisia tunteita. Haavoittuvuuteen voi hyvin jännitteisessä ilmapiirissä tai puhumattomuuden kulttuurissa liittyä pelkoa, epävarmuutta ja häpeää. Puolestaan haavoittuvuuden sallivassa vuorovaikutussuhteessa se saa aikaan jopa helpotuksen, ilon ja levollisuuden tuntemuksia.

Nämä osaltaan kuvastavat haavoittuvuuden kaksijakoista luonnetta, mikä näyttäytyi selkeästi myös opinnäytteen tuloksissa. Esimerkiksi epäluottamuksen vallitessa, työpaikkakiusaamisen yhteydessä, varautuneessa viestintäkulttuurissa haavoittuvuus koetaan erittäin lähes poikkeuksetta epämieluisana tunteena. Puolestaan luottamuksellisessa, avoimessa ja haavoittuvuuden sallivassa johtamiskulttuurissa haavoittuvuus edistää työskentelymotivaatiota, edesauttaa oman työn tekemistä ja mahdollistaa vuorovaikutussuhteiden muodostumisen entistä myönteisemmiksi.

Olosuhteilla ja lähtökohdilla voidaankin täten nähdä olevan suuri merkitys siinä, näyttäytyykö haavoittuvuuden kokeminen ja ilmaiseminen työyhteisössä vahvistavana vai heikentävä asiana. Johtajilla ja heidän luomallaan johtamiskulttuurilla ja esimerkillä on keskeinen rooli siihen, muodostuuko haavoittuvuuden ilmaiseminen työyhteisössä sallittavaksi ja kannustettavaksi asiaksi vai vierastettavaksi ja ei-toivotuksi tunteeksi.

Työhyvinvoinnin ja avoimen viestintäkulttuurin luomista

Haavoittuvuuden toteutumiseksi työyhteisöjen vuorovaikutuksen tulisi olla rohkaisevaa, empaattista, tunnetaitoista, inhimillistä ja avointa. Johtajat ovat tässä kohtaa keskeisessä asemassa ensin omalla esimerkillään osoittamassa mallia muille työyhteisössä. Johtajan esimerkillä on keskeinen vaikutus esimerkiksi siihen, millä tavoin alaiset kokevat sopivaksi ja turvalliseksi ilmentää omaa haavoittuvuuttaan johtajan kanssa ja laajemmin työyhteisössään. Haavoittuvuus edellyttää johtajilta ennen kaikkea kykyä uskaltaa asettua haavoittuvaksi ja rohkeutta kohdata alaisten tunteita ja huolia.

Keskeisiä kysymyksiä haavoittuvuuden mahdollistamisen kannalta ovat esimerkiksi millä tavoin itsestäkertomiseen, henkilökohtaisen elämän haasteiden, stressin ja huolien sekä omien virheiden jakamiseen suhtaudutaan. Haavoittuvuuden toteutumisen kannalta on oleellista myös huomioita, miten työntekijöiden tunteita ja ajatuksia kohdataan haastavissa ja viestinnällistä herkkyyttä edellyttävissä vuorovaikutustilanteissa. Haavoittuvuuden tuominen osaksi johtajan ja alaisten vuorovaikutussuhteita luo samalla väylää mahdollistaa haavoittuvuutta laajemmin työyhteisön tasolla. Erityisesti muutoksia, epävarmuutta ja huolta käsittelevät vuorovaikutustilanteet johtajien ja alaisten välillä tulisi kohdata haavoittuvuutta sallivalla herkkyydellä ja inhimillisyydellä.

Haavoittuvuuden mahdollistaminen edellyttää tietoista pyrkimystä luoda vuorovaikutussuhteesta turvallinen, avoin ja ymmärtäväinen viestintätila toisille. Luomalla tällaisia hyvinvoivia työelämän vuorovaikutussuhteita, lisäämme samalla työhyvinvointia. Vuorovaikutussuhteita syventävän haavoittuvuuden voidaan nähdä edustavan inhimillistä, tunnetaitoista, luottamusta edistävää ja vilpitöntä tapaa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Nykypäivän työelämässä tämä onkin jo varmasti lähtökohtainen tavoite jokaiselle viestijälle, missä pystymme vain vahvistumaan ja kehittymään myös jatkossa ymmärtämällä paremmin haavoittuvuuden merkityksen osana työelämää.

Blogikirjoitus perustuu Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella hyväksyttyyn viestinnän alan maisterintutkielmaan: Haavoittuvuus johtaja-alaisvuorovaikutussuhteessa

Fanni Aalto mustavalkoisessa kuvassa

Fanni Aalto, FM.

Pohdiskeleva ja haavoittuvuuteen heittäytyvä viestinnän maisteri

Kirjallisuus:

Brown, B. 2018. Dare to lead. Brave work. Tough conversations. Whole hearts. New York. Random House.

Brown, B. 2022. Developing brave leaders and courageous cultures. Dare to Lead Hub. [Videoitu puheenvuoro.] Saatavana: https://daretolead.brenebrown.com/ [viitattu 5.4.2022]

Fineman, M. A. 2013. Vulnerability: reflections on a new ethical foundation for law and politics. Surrey: Ashgate.

Herring, J. 2016. Health as vulnerability; interdependence and relationality. The New Bioethics, 22 (1), 18–32. Saatavana: https://doi.org/10.1080/20502877.2016.1151255

2 kommenttia artikkeliin ”Haavoittuvuus on tarpeellista myös työelämässä”

Kommentointi on suljettu.