HELPPOA DIIPPADAAPPAA KOKO HOMMA

Julkaistu:
Avainsanat:

Olen jakanut opiskelijat harjoitteluryhmiin. Tarkoitus on käynnistää asiakasneuvonnan harjoittelu rennossa ja kannustavassa ilmapiirissä. Kurssilla on käsitelty jokaisen ryhmäläisen osallistumisen vaikutusta muiden oppimiseen ja yhteisistä työskentelytavoista on sovittu. Harjoittelu alkaa. Yhtäkkiä yhdestä ryhmästä opiskelija syöksyy hysteerisesti itkien ulos luokasta.

Vuorovaikutusharjoitukset ja ylipäätään puheviestinnän opetustilanteet herättävät voimakkaita muistoja ja tunnereaktioita. Esimerkiksi nuoruuden ja kouluaikojen monenkirjaviin vuorovaikutustilanteisiin voi liittyä rankkoja tunnemuistoja, kuten joutumista kielteisen huomion kohteeksi tai suoranaisia nöyryytyskokemuksia. Ihminen muistaa traumaattiset kokemukset vielä vanhanakin. Tunnistatko sinä omasta elämästäsi tilanteita, joissa olet ollut kielteiseksi kokemasi huomion keskipisteenä? Millainen tilanne oli? Keitä tilanteessa oli läsnä? Mitä teit? Mitä muut tekivät? Mitä vuorovaikutuksessa ihmisten kesken tapahtui? Millaisia kielteisiä vuorovaikutuskokemuksia mieleesi palautuu? Aina emme ole välttämättä edes tietoisia kaikista niistä kokemuksista, jotka vaikuttavat vuorovaikutustilanteessa.

Annan opiskelijoille tehtäväksi mielestäni helpon, monissa ryhmissä onnistuneeksi ja ilmapiiriä lämmittäväksi koetun improharjoituksen. Ryhmissä on iloinen ja jopa hulvaton meininki. Opiskelijat näyttävät silminnähden nauttivan harjoituksista, joissa he saavat päästää luovuutensa valloilleen. Tulee keski-ikäisen naisopiskelijan vuoro harjoitella. Noustuaan seisomaan pienryhmänsä eteen, hän yllättäen alkaa täristä ja purskahtaa itkuun.

Tiedämmekö, miksi näin kävi? Mistä itku kumpusi? Mitä opiskelijoiden kesken tapahtui? Vaikuttiko ryhmä naisopiskelijan reaktioon vai johtuiko voimakas tunnepurkaus opiskelijan menneisyydestä? Opiskelija kertoi seuraavissa harjoituksissa koko ryhmälle olleensa nuoruudessaan vuosikausia rankan koulukiusaamisen kohteena. Tämän lisäksi hänellä oli kuormittava elämäntilanne pienten lasten äitinä, opiskelun, parisuhdehaasteiden ja työn yhteensovittamisessa. Opiskelijan mukaan pienryhmän eteen astuminen oli nostanut vanhat tunteet kouluajoilta pintaan.

Olen päivän opetustilanteeseen tullessani iloinen ja hyvällä tuulella. Viikonloppu oli rentouttava ja minua suorastaan hykerryttää edessäpäin koittava talviloma perheen kanssa. Tulen näihin harjoituksiin hyvillä mielin, harjoitukset on hyvin suunniteltu ja opetuskonsepti useilla ryhmillä testattu – homma toimii. Opiskelija purskahtaa yhtäkkiä itkuun. Säikähdän: mitä tapahtui? mitä minä tein? mitä opiskelijat tekivät keskenään? mistä moinen reaktio? Tunnen voimattomuutta, epävarmuutta, olen hämmentynyt, tilanne ahdistaa minua. Mitä teen?

Opetustyössä oleellista on oppia erottamaan oma alkuperäinen tunnetila ja opiskelijan esimerkiksi voimakkaan tunnereaktion aiheuttama muutos omassa tunnetilassa tyyliin huomaan, että minua ahdistaa opiskelijan reagointi voimakkaalla itkulla. Opiskelijan tunnetila tarttuu herkästi opettajaan. Opiskelijan tunteet tulevat suorastaan ihon läpi. Mitä työ vaatii? Millaista osaamista työmme edellyttää? Riittääkö, että olemme puheviestintätieteen asiantuntijoita? Mistä ammentaa osaaminen ja voima täysin yllättävien, puun takaa tulevien tilanteiden käsittelyyn? Mistä saada työnohjauksellista tukea?

Yliopisto-opetukseen tähtäävässä koulutuksessa tunneosaamisesta ei välttämättä puhuta. Vaikka kyse on ihmissuhdetyöstä, ihmisen kohtaamisen taitoja ei juurikaan opeteta. Myös aihetta käsittelevää tutkimustietoa vaikuttaa olevan varsin vähän saatavilla. Opettajien puheviestintähuolia käsittelevässä tutkimuksessa on keskitytty lähinnä opetusmenetelmien, oppisisältöjen tai asiantuntijana suoriutumisen tarkasteluun. Joitakin tutkimuksia löytyy opetustyön tunnekuormasta, mutta ne eivät anna konkreettisia ratkaisukeinoja käytännön ongelmatilanteisiin. Aihe on opetustyöhön kiinteästi liittyvä ja oleellisen tärkeä. Olisiko tämä helppoa diippadaappaa koko homma siis jopa tutkimisen väärti?

Sanna Niskanen, yliopisto-opettaja

Marja-Leena Hyvärinen, yliopistonlehtori

Itä-Suomen yliopiston kielikeskus, Kuopion kampus