Työelämä käy läpi murrosta sekä työyhteisöjen työtavoissa että prosessien uudistamisessa. Lähiaikojen ajankohtaisia puheenaiheita ovat olleet muun muassa valtakunnallisesti heikot talousnäkymät, kasvava työttömyys ja jatkuvat organisaatiouudistukset. Resursseja leikataan, mutta samaan aikaan organisaatioiden on pystyttävä tarjoamaan laadukkaita palveluita asiakkailleen alasta riippumatta. Työpaikkoja voi olla hankala löytää tai voi olla haasteellista perustella oma tarpeensa työnantajalle. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta aiheet ovat mietityttäneet itseäni paljon viime aikoina. Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla kuntaorganisaatiossa. Tällä kentällä myrskyää nyt kovasti. Nyt jos koskaan on aika pohtia, mihin suuntaan omaa paattia haluaa luotsata.
Kirjoittaessani tätä pohdintaani ajattelen erityisesti alamme opiskelijoita ja työuraansa aloittelevia ammattilaisia – suuntaankin kirjoitukseni nyt teille. Heijastan kokemuksiani samalla omasta työstäni julkisorganisaation suunnittelutehtävissä. Olen puhunut lähivuosina alamme foorumeilla esimerkiksi oman urapolun löytämisestä, osaamisen monipuolisuudesta ja erilaisista puheviestinnän ammattilaisen työmahdollisuuksista. Jotta puhe ei jäisi pelkän puhtaan horisontin maalailuksi, heitän kartalle nyt ripauksen realismia ja kurssinlaskentataitoa.
Puheviestinnän teemapäivässä Helsingissä pohdittiin tänä syksynä muun muassa puheviestinnän asiantuntijuuden brändäämisen tarvetta sekä niitä työkaluja, joita työelämässä tarvitsemme. Mielestäni näinä aikoina korostuu erityisesti se, että meidän on ammattilaisina jäsenneltävä vähintään itsellemme ne osa-alueet, joilla osaamisemme on ja joiden parissa haluamme työskennellä. Työnantajaani koskettavan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä olen palannut näiden pohdintojen pariin jälleen, kun tehtävänkuvia jäsennellään uudelleen. Kilpailu työpaikoista kiristyy edelleen, eikä työllistyminen opintojen jälkeen ole itsestäänselvyys meidänkään alallamme. Muutoksessa on löydettävä ne paikat, joissa oma osaaminen on työnantajalle aarrearkku. Ja samalla säilytettävä sen arkun arvo myös omalle itselle.
Miten tuota omaa ammattilaisarvoa voi jäsennellä? Kuinka erotan omat vahvuudet ja tuon niitä työelämään? Muutokset tuntuvat tulevan niin nopeaan tahtiin, ettei kaikkeen ehdi tarttua. Ei se mitään. Minua on auttanut muutamien lähtökohtien jäsentäminen niin työnhaussa kuin tehtävänkuvan uudelleen rakentamisessa. Kokosin niistä pienen listan:
• Titteli on lopulta vain omien vahvuuksien summa. Etsi uutta ja haistele mahdollisuuksia, älä takerru ”viestintä”-sanalla lokeroituihin työpaikkoihin. Työtä on piilossa muuallakin.
• Kaikkea ei ole tarpeen osata. Keskity siis siihen, mistä olet kiinnostunut ja mihin olet panostanut. Hahmottele osaamisesi alueita, tämä helpottaa itsesi markkinointia. Esim. portfoliosta on hyötyä.
• Työssäoppimispaikka – raha vai työkokemus? Moni työnantaja arvostaa työkokemusta ja organisaation mainetta CV:ssä. Käy kauppaa osaamisestasi, mieti mitä saat.
• Hae osaamistasoltaan vaativia työtehtäviä. Työnantaja voi hakea yli-ihmiseltä kuulostavaa supersankaria. Usein hyvin jäsennelty osaamisesi kiinnittää huomion. Kokeile kepillä jäätä rohkeasti ja iske haastattelussa puheviestinnän osaamisellasi.
• Verkostoidu ja hanki suosittelijoita, hyödynnä sosiaalista mediaa.
• Kuinka lopulta luon oman tittelini sisällön? Tartu haasteisiin ja anna lupa kokeiluille. Pidä omat tavoitteet kirkkaina ja tarjoa työnantajalle itse ajankohtaisia kehittämiskohteita. Luo näillä polkua kohti päämäärää. Työhön ja työtehtäviin kasvaa, mikä kehittää omaa osaamista.
Pohtiessani omaa ammattilaiskuvaani palasin ajattelemaan hetkeksi, mikä on alallamme tätä päivää. Viestinnän ja vuorovaikutuksen tärkeyteen työelämässä ollaan heräämässä yhä enemmän. On esitetty, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän vuorovaikutteisia työtapoja ja palveluprosesseja. Tämä antaa hyvän pohjan miettiä, mitä osaamista juuri minulla olisi antaa tähän tarpeeseen. Esimerkiksi julkisorganisaatiot eläköityvät nopeasti, tuoreita osaajia kaivataan tulevaisuudessa. Kovista leikkauksista huolimatta asiakkaiden tarpeet ja näihin tarpeisiin liittyvä työ eivät lopu.
Työelämän muutokset näyttävät kiihdyttävän tahtiaan. Sen vuoksi onkin hyvä seilata kartta hollilla. Haasteellisuudestaan huolimatta koen, että tällaiset myrskyt kehittävät merenkäyntitaitojamme puheviestijöinä. Osaamme ehkä ennakoida asioita entistä paremmin ja löytää itsellemme ne parhaat väylät navigoida urapolullamme. Työttömyys, taloustilanne ja muut haasteelliset aiheet eivät häviä keskusteluista varmaan koskaan, mutta olen kuitenkin huomannut, että samaan aikaan alamme ammattilaiset ovat löytäneet itselleen erilaisen kirjon työpaikkoja, luoneet uusia yrityksiä ja vahvistaneet ammattikuntamme jalansijaa työelämässä.
Matkalla tarvitaan hyvää tuuria ja realistista ajattelua, mutta ennen kaikkea uskoa omaan osaamiseen. Mielestäni tekee ihan hyvää antaa välillä tukkapöllyä erinäisille lausutuille totuuksille, käsityksille tai julkisen keskustelun aiheille. Tätä kautta voin löytää uusia väyliä toimia ja ajatella. Vaikka haasteita tulee vastaan, listani tärkein ohje on aina itselleni ja myös teille: Nauti omasta matkasta.
Ajatuksiani tarkemmin puheviestinnästä kunta-alan suunnittelijan työssä löydät halutessasi tästä (julkaistu Puheviestinnän vuosikirjassa Prologissa 2014).
Elina Antikainen
Suunnittelija
Imatran kaupunki, hyvinvointipalvelut