Prologoksen johtokunnassa käydään aika ajoin keskustelua, joka etenee jotakuinkin näin:
– ”Meidän pitäis järjestää jotain juttuja, joihin tulis työelämässä mukana olevat puheviestijät.”
– ”Joo, totta, just jotakin sellasta, jossa vois vaihtaa kokemuksia, hyviä käytänteitä ja saada tietoa uusimmasta tutkimuksesta. Siis sellasta toimintaa, joka olis suunnattu puheviestijöille, jotka opettaa, kouluttaa, tiedottaa tai tekee jotain vastaavia puheviestinnän juttuja.”
– ”Aivan! Siis, kun se tieto on jossain siellä, että on TOSI vaikea päästä sen äärelle kiireisen arjen keskellä. Että kyllähän sitä sovellettavissa olevaa tutkimustietoa puheviestinnästä on vaikka kuinka paljon! Mutta missä? Ja miten sitä ehtis sitten lukemaan ja soveltamaan.”
Kokemukseni mukaan tämä keskustelu johtaa usein pohdintaan siitä, mikä on tieteellisen yhdistyksen tehtävä ja kuinka Prologos voisi tukea jäsenistöään tuomalla tiedettä ja tutkimustietoa lähemmäksi puheviestijöiden arkista työn tekemistä eri areenoilla. Kurkotuksia ja avauksia tähän suuntaan on useita: Puheviestinnän päivät, teemapäivät, uutiskirje, oma vuosikirjamme Prologi ja esimerkiksi tämä hiljattain avattu blogi! Ja jos mielessäsi on muu hyväksi havaittu toiminnan muoto, kerro toki.
Koska työskentelen tutkijana, lienee yksi keskeisimmistä tehtävistäni juurikin uuden tiedon tuottaminen. Vaikka arkisessa työssäni ”teen tiedettä” ja ”tuotan tutkimustietoa”, ovat nuo prosessit kovin hitaita ja minullakin on ajoittain sellainen tunne, että se kaipaamani ajantasainen tutkimustieto tai uutta luova tiede on jossakin kaukana, tavoittamattomissa tai ei ainakaan siellä, missä minä. Pitäisi nähdä vaivaa, pohtia ja ajatella, jotta se tieto tulisi osaksi minua ja voisin kokea tulleeni päivitetyksi, nähdä jotakin toisin. Pureskelematon tieto on usein käyttämätöntä tietoa. Minäkin joudun etsimään, suodattamaan, pysähtymään ja ajattelemaan toisin, jotta oppisin myös tekemään toisin. Valitettavasti kukaan ei päivitä minua automaattisesti.
Yksi tieteen tehtävistä on tuottaa tietoa ja vieläpä sellaista tietoa, jonka avulla voitaisiin tehdä maailmasta parempi. Maailma tosin ei muutu, jos ei kukaan löydä uuden tiedon lähteille, ota sitä omakseen ja tee sitä näkyväksi ympärillään. Siksi haastan sinuakin, hyvä lukija, hakeutumaan stimuloiviin paikkoihin, tapahtumiin ja tilanteisiin, tai sellaisten ihmisten seuraan, jotka tarjoavat päivityksen mahdollisuutta vaikkapa juuri puheviestinnästä.
Älä jää odottamaan automaattista päivitystä. Sitä tuskin tulee.
Sanna Herkama
Erikoistutkija, FT
Turun yliopisto