Minulla on suhde – ja siinä on järkeä

Ei siitä ole edes kauaa, vain muutama vuosi, kun tuskailin sitä, kuinka turhamaisilta ja pinnallisilta monet asiat tuntuivat. Ja kuten elämässä yleensä, tuskaan löytyi ratkaisu. Muutama vuosi maailmanlaajuisessa pandemiassa ja nyt sota Euroopassa on poistanut tämän ongelman. On kuin olisi vahingossa joutunut vuoristorataan, jonka kyydistä ei voi poistua, eikä jarrua ole. Mittakaavan muutos, katse vierellä matkaaviin, tuntuu ainoalta järkevältä teolta. 

Tätä kirjoittaessani Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainaa vastaan on kulunut 18 päivää. Tilanne on aiheuttanut suomalaisissa levottomuutta, huolta ja surua, sillä on vaikea olla ajattelematta sodan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja yhteistä 1340 kilometrin rajaa, jonka jaamme sodan aloittaneen valtion kanssa. Samaan aikaan takanamme ovat vuodet, joiden aikana olemme opetelleet elämään epävarmassa tilanteessa maailmanlaajuisen pandemian kanssa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja julkiseen keskusteluun osallistuminen on tärkeää, mutta joskus voi tuntua vaikealta hahmottaa sitä, mihin on mahdollista vaikuttaa. Keskittyminen suuriin, maailmanlaajuisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, voikin siksi herättää toivottomuuden tunteita.

Tietyssä asemassa olevalla yksilöllä voi olla suuri merkitys yhteiskunnallisella, kansainvälisellä, globaalillakin areenalla, mutta me, jotka emme toimi esimerkiksi politiikan keskeisissä tehtävissä, helposti päädymme pohtimaan, miten yksilönä voi vaikuttaa ja mitä merkitystä toiminnallamme on. Tämän pohdinnan keskellä kiinnostukseni interpersonaaliseen viestintään tuo lohtua. Interpersonaalisen viestinnän mittakaavassa yhden ihmisen toiminnalla on suuri merkitys. Sillä, miten kohtaamme toisemme, on merkitystä.

Ennen sodan alkua viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvässä keskustelussa nousivat esille yhä useammin esiin sellaiset teemat kuin empaattinen kuunteleminen, dialoginen vuorovaikutus ja tunne- ja vuorovaikutustaidot. Pandemia ja etäyhteyksin tapahtuva vuorovaikutus sai meidät huomaamaan, että vuorovaikutus ei ole samanlaista kuin kasvokkainen vuorovaikutus. Samaan aikaan kun tehokkuus saattoi usein jopa parantua, moni huomasi, että kalenterista puuttui aika ja etäyhteydestä tila suhdetason viestinnälle.

Minulle tämä keskustelu on kertonut siitä, että yhä paremmin viestinnän huomataan sisältävän viestittävän asian lisäksi suhteeseen liittyvän elementin. Sosiaalinen maailmamme rakentuu interpersonaalisista suhteista ja ne vaikuttavat perustavanlaatuisesti elämäämme. Relationaalisen ulottuvuuden tiedostaminen voi tarkoittaa myös erilaista suhtautumista vastuun käsitteeseen vuorovaikutustilanteissa. Viestin sisällön lisäksi välitämme viestejä siitä, millaista suhdetta haluamme muiden kanssa rakentaa. Minä, osana yhteistä prosessia, otan vastuuta käytöksestäni toisia kohtaan.

Kun ympäröivä maailma tarjoaa epävarmuutta, toivottomuutta tai saa minut epäilemään sitä mikä on totta, tarraudun yhä tiukemmin suhteisiin. Sen lisäksi, että keskityn enemmän kohtaamiseen hetkiin ja olen yhteydessä läheisiini useammin, tartun myös tutkimustietoon päättäväisemmin. Etsin lisää tietoa siitä, miten voin onnistua paremmin.

Tiedostan tarpeen itsereflektiolle ja pyrin paikantamaan itsessäni ihmisen, joka haluan olla. Ihmisen, joka toivoo muille hyvää ja toimii niin, että tämä tulisi näkyväksi myös muille. Pysähdyn useammin pohtimaan sitä, millaista suhdetta olen rakentamassa. Samaan aikaan hyväksyn sen todellisuuden, että en voi yksin hylätä, muokata tai hyväksyä suuntaa, johon suhteemme rakentuu. Annan muille mahdollisuuden tulkita yrityksiäni väärin ja annan heidän olla osallistumatta tavoitteisiini, jos he näin toivovat. Suhteissa tutustun itseeni uudelleen, rakennan uusia todellisuuksia, haastan ja annan itseni myös levätä. Ymmärrän, että saavuttaakseni luottamuksen, minun on osallistuttava ja jaettava tietoa itsestäni. Konfliktitilanteessa pyrin muistamaan, että toisen mielipiteen ei tarvitse uhata omaa näkemystäni ja voin kuunnella ilman tarvetta olla samaa mieltä keskusteltavasta asiasta.

Interpersonaaliseen viestintään liittyvä tieto tuo tuskan sijasta anteeksiantoa itseä ja muita kohtaan. Luotan enemmän itseeni ja muihin. Myrskyävässä ja hallitsemattomassa maailmassa pienemmästä mittakaavasta on hyötyä. Interpersonaaliset suhteet ovat kanssani tässä ja nyt ja niihin keskittymisessä on järkeä.

Marja Eklund

Yliopisto-opettaja, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Tapahtumavastaava, Prologos ry