Suosittelen pientä harjoitusta. Kirjoittakaa Googlen hakukenttään ”is blogging dead?” (suom. onko bloggaaminen kuollut?) ja katsokaa vastauksia. Lähdekriittisinkin silmin katsottuna, useaan hakutulokseen osuneeseen ammattilaismielipiteeseen nojaten, vastaus on yksimielisesti ”ei, päinvastoin”.
Tutkimuksessakin on tunnistettu bloggaamisen kasvavan eksponentiaalisesti, ja blogit ovat monille toimi- ja tieteenaloille tärkeä kanava ja väline niin lukijan kuin kirjoittajankin näkökulmasta (kts. esim. Elshater & Abusaada, 2023; Pownall, Havelka & Harris, 2023; Paat & Mokalu, 2023). Blogeista on muodostunut hyvin saumaton osa digitaalista viestintäympäristöämme. Niiden olemassaoloa ei ehkä edes pysähdy ajattelemaan, sillä kyseessä on niin luonteva ja pitkäaikainen ilmiö internetin historian näkökulmasta.
Olen toiminut Prologoksessa ProBlogin toimitussihteerinä vuodet 2021–2023. Vuoden 2024 alussa tein, erittäin mielelläni ja luottavaisin sydämin, tilaa uusille henkilöille ja jättäydyin yhdistyksen johtokunnasta pois. Tässä taitteessa tekeekin kovasti mieli kysyä, miten bloggaaminen näyttäytyy viestintätieteellisen yhdistyksen näkökulmasta.
Blogikirjoittamisen monet tavoitteet
Vuoden 2023 lopussa Prologoksen tiedeglögeillä oli aiheena viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimustietoon perustuva asiantuntemus ja erityisesti sen soveltaminen erilaisiin helposti lähestyttäviin julkaisumuotoihin. Karoliina Karppinen ja Karoliina Ahonen ovat aiemmin kirjoittaneet tästä tilaisuudesta osana vuoden 2023 tapahtumakatsausta. Itse sain kunnian ProBlogin silloisena toimitussihteerinä puhua blogikirjoittamisesta yhtenä vaihtoehtona tieteellisen tiedon välittämiseksi.
Puheenvuoroani valmistellessani jouduin itsekin, kolmen toimitussihteerivuoden jälkeen, pysähtymään sen kysymyksen äärelle, että mistä ProBlogissa oikeastaan onkaan kysymys. Millaista tietoa se lukijoilleen välittää ja millaisia keskusteluavauksia se pitää sisällään?
Kävin puheenvuoroani varten läpi kaikki omien toimitussihteerivuosieni blogikirjoitukset, joita oli 23. Tarkoitukseni ei ollut tehdä erityisen tiukkaa analyysiä, enkä sellaista voi väittää tehneenikään, mutta lukiessani niitä systemaattisesti kirjoitukset alkoivat muodostaa kategorioita. Havaitsin, että ProBlogin kirjoituksissa erottuu kolme luokkaa, ikään kuin kolme erilaista funktiota. Nämä kolme funktiota ovat
- tieteen yleistajuistaminen
- pedagoginen sisältö
- kirje vertaisyhteisölle
Tieteen yleistajuistamista ilmentävät sellaiset blogikirjoitukset, joissa tieteellinen näkökulma pyritään yhdistämään selittävästi ajankohtaiseen tai arkiseen ilmiöön. Tieteellistä ilmiötä voidaan avata esimerkeillä ja tehdä siten näkyväksi, miten teoreettinen tieto kietoutuu osaksi kaikkien tunnistamaa tai hiljattain havainnoitua kokemusta. ProBlogin esimerkkejä tällaisista teksteistä ovat Ira Virtasen ”Chris, minä rakastan sinua!” (2021), Fanni Aallon ”Haavoittuvuus on tarpeellista työelämässä” (2022) ja Karoliina Ahosen ”Palaute on tärkeä osa tiimin vuorovaikutusta – mutta miten se toimii?”. Tämäntyyppiset kirjoitukset myös tekevät usein näkyväksi, mitä viestintätieteissä tutkitaan ja on tutkittu sekä miten tutkittu tieto auttaa jäsentämään ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tällaiset tekstit avaavat tutkimusta mahdollisesti myös sellaisille lukijoille, joiden oma viestintätieteellinen tausta ei ole vahva.
Toinen kategoria avaa viestintätieteellisiä sisältöjä pedagogisesti, tai teksteistä on luettavissa lukijan oppimista tai ymmärrystä lisäävä tavoite. Näissä teksteissä jaetaan erilaisia vinkkejä, jäsennyksiä ja esimerkkejä siitä, miten lukija pystyy hyötymään viestintätieteellisestä tiedosta omassa toimintaympäristössään – jo vaikka yhden blogitekstin lukemalla. ProBlogin esimerkkejä tästä tyylistä edustavat muun muassa Kaisa Laitisen ja Sari Rajamäen ”Ne kolme pientä sanaa” (2021), Maija Gerlanderin (2022) ”Perusteleminen on toisen kunnioittamista” ja Terhi Meriläisen (2022) ”Toimiva ryhmä – onnekas sattuma vai asennekysymys?”. Pedagogiseksi mielletyillä teksteillä on lukijaa opastava tai jopa voimaannuttava vaikutus. Niiden tavoitteen voisi karkeasti tiivistää siihen, että seuraavan kerran, kun lukija kohtaa blogissa kuvatun ilmiön omassa elämässään, hänellä on kenties enemmän työvälineitä tilanteessa toimimiseen.
Kolmannen eli kirjeet vertaisyhteisölle -kategorian tekstit puhuttelevat viestintätieteellistä ja -pedagogista yhteisöä verrattain suoraan. Tällaisten kirjoitusten tarkoitus on kehottaa viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntijoita pohtimaan asioita ehkä uudenlaisesta näkökulmasta, yhdistää verkostoa tai esittää kansallisen tai globaalin tason kysymyksiä, jopa haasteita, joiden ratkomiseen tarvittaisiin viestintätieteellistä näkemystä ja osaamista. Teksteillä voi nähdä olevan myös ammattiylpeyttä kohottava pyrkimys. Tämän tekstilajin esimerkeiksi voidaan ProBlogissa lukea Leena Mikkolan (2022) kirjoitus ”Mikä minusta isona tulee vai mitä kaikkea minä viestinnän maisterina osaankaan?”, Suvi-Tuuli Murumäen (2022) ”Lukion vuorovaikutuksen opetus muuttuu – kuuleeko yliopisto?” sekä Elina Kreusin ja Karoliina Laxströmin (2023) ”Kesytä kaaos! Vuorovaikutusosaamisesta konsepti”.
Näiden esiteltyjen blogitekstien lisäksi mukaan mahtuu toki paljon muutakin, kuten tiedottamista yhdistyksen toiminnasta ja tapahtumista. Tämä kategorisointi on syntynyt aineistolähtöisesti: ProBlogin julkaisulinjassa ei kategorisoida tekstejä tällä tavalla. Blogosfääriin mahtuu nimittäin vielä paljon näkökulmia ja tarinoita viestinnästä ja vuorovaikutuksesta. Kannustankin jokaista viestinnän ja vuorovaikutuksen parissa toimivaa pohtimaan, mikä omassa asiantuntijuudessa olisi lukijoille tartuttavaa, kiinnostavaa tai jakamisen arvoista. Toisin kuin ehkä yleisesti moni kuvittelee, todella moni asia on.
Minä, bloggaaja
Vaikka ProBlogilla on ollut kunnia julkaista myös erittäin kokeneiden kirjoittajien ja yleistajuistajien kirjoituksia, ei bloggaajilta edellytetä pitkää kirjoittajakokemusta. Päinvastoin. Bloggaaminen sopii erityisen hyvin myös sellaiselle kirjoittajalle, joka ei ehkä vielä koe löytäneensä ”omaa ääntään” kirjoittajana. Bloggaaminen nimittäin kannustaa kirjoittajaa oppimaan ja kasvamaan asiantuntijaksi (Svinhufvud, 2013). Kirjoittajan ei tarvitse olla tutkijataustainenkaan: esimerkiksi opetustyötä tekevien äänellä voi ilmaista paljon, sillä opetus on tieteen yleistajuistamista (kts. Nevgi, 2013). Itsekin opettajana voisin yrittää kannustaa kaikkia kollegoja niin, että jos oppimateriaali, kurssiohjeistus tai pedagoginen suunnitelma luonnistuu, ei blogikirjoittaminenkaan ole mahdotonta.
Blogikirjoittamisen fokus on tärkeää pitää lukijassa. Viestintätieteilijöille tämä ei ole mikään älytön ajatus. Se on minulle kuin opettajan ajatus siitä, että fokus on koko ajan opiskelijan toiminnassa ja oppimisessa. Keskeistä on pohtia, mitä lukijan halutaan yleistajuisella tiedolla tekevän (Rahtu, 2013). Tässä blogissa on jo esitelty muutamia teksteistä tunnistettuja tavoitteita, ja sekaan mahtuu lisää. Itseäni kiinnostaisi lukijana tällä hetkellä kovasti (kiitos erityisesti viimesyksyisen Vuorovaikutuksen tutkimuksen teemapäivän keynote-puhuja Sanna Herkaman) uratarinoita sellaisilta, jotka työskentelevät moniammatillisissa yhteisöissä tai ”lauman ainoana viestijänä”. Ja paljon sellaista, mitä en edes osaa toivoa.
Joskus toimitussihteerinä jutun kirjoittajia houkutellessani törmäsin kahteen harhaan, jotka nimesin yleisyysharhaksi ja erityisyysharhaksi. Molemmat estävät kirjoittajaa tarttumasta omaan aiheeseensa. Yleisyysharhan mukaan oma aihe ”on niin kaluttu”, etteivät lukijat jaksa kiinnostua siitä. Erityisyysharhan mukaan taas oma aihe ”ei kiinnosta ketään”, koska se on niin pienen joukon, ehkä vain kirjoittajan oman kapean kiinnostuksen piirissä. Molemmat ajatusmallit ovat sananmukaisesti harhoja: lukijoita kiinnostaa, kun ihminen tietää asiastaan ja haluaa kertoa siitä muille. Lisäksi Prologoksen kaltaisessa yhteisössä jäseniä kiinnostaa, mitä toisille kuuluu, minkä parissa he työskentelevät ja mitä he ajattelevat.
Viimeisenä ja ennen kaikkea haluan muistuttaa, että ProBlogilla tosiaan on toimitussihteeri, joka auttaa tekstin hiomisessa, näkökulman kirkastamisessa ja kieliasun kanssa. ProBlogissa kirjoittaja ei ole yksin. Toimitussihteeriä saa lähestyä vaikka vain idean, tekstiraakileen tai keskeneräisten ajatusten kanssa. Ja toimitussihteeriä saa nimenomaan lähestyä, eikä tarvitse odottaa, että hän soittaa virtuaalista ovikelloa.
Tiedeglögeillä päätin puheenvuoroni sanomalla: ”Istuta kukka, älä hio timanttia.” Tällä tarkoitin, että heti ei tarvitse olla valmista, vaan tekstin täytyy saada voida kasvaa myös dialogissa ja osana toimitusprosessia.
ProBlogin uusi toimitussihteeri on kielen ja viestinnän ammattilainen Riikka Sandberg. Hukuttakaa hänet blogiaihioihin – se palkitsee niin lukijan, kirjoittajan kuin toimitussihteerinkin. Svinhufvufin ja Strellmanin (2020) sanoin: ”Alku on joskus hankalaa, mutta aina se on kuitenkin pakollista.”
Kiitos Prologokselle, lukijoille ja erityisesti kaikille kirjoittajille yhteistyöstä ProBlogin parissa!
Janne Niinivaara, FM.
Johtava asiantuntija, Helsingin yliopiston kielikeskus
Väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto
ProBlogin toimitussihteeri 2021-2023
Kirjallisuus:
Elshater, A. & Abusaada, H. (2023) Exploring the Types of Blogs Cited in Urban Planning Research, Planning Practice & Research, 38:1, 62–80, DOI: 10.1080/02697459.2022.2085352
Nevgi, A. (2013). Yleistajuistaminen pedagogisena osaamisena. Teoksessa Strellman & Vaattovaara (toim). Tieteen yleistajuistaminen (42–47). Gaudemus.
Paat, M., & Mokalu, Y. (2023). Development of Web-Blog-Based Learning Media Using Problem-Based Learning Model. SOSCIED, 6(2), 505–513. https://doi.org/10.32531/jsoscied.v6i2.723
Pownall, M., Havelka, J., & Harris, R. (2023). Scientific Blogs as a Psychological Literacy Assessment Tool. Teaching of Psychology, 50(1), 69–76. https://doi.org/10.1177/00986283211027278
Rahtu, T. (2013). Tieteellisestä yleistajuiseen kielenkäyttöön. Teoksessa Strellman & Vaattovaara (toim). Tieteen yleistajuistaminen (99–118). Gaudeamus
Strellman, U., & Svinhufvud, K. (2020). Kupliva kirjoittaminen: Iloa ja tehoa työelämän teksteihin. Art House.
Svinhufvud, K. (2013). Verkkoon kirjoittaminen. Teoksessa Strellman & Vaattovaara (toim). Tieteen yleistajuistaminen (204–212). Gaudemus. Helsinki University Press.
ProBlogin uuden toimitussihteerin tavoittaa sähköpostitse riikka.sandberg@helsinki.fi