Prologos ry:n tieteellisille jouluglögeille osallistuneet pääsivät seuraamaan asiantuntevaa sekä miellyttävän vuorovaikutuksellista paneelikeskustelua aiheesta ”Naiset politiikassa” tiistaina 11.12.2018 Tampereella. Panelisteina toimivat Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja ministeri Anneli Taina, Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Marjatta Stenius-Kaukonen sekä Vihreiden nuorten puheenjohtaja Iiris Suomela. Tilaisuuden alustajana ja paneelikeskustelun kommentoijana toimi Johanna Mäkelä, joka väitteli joulukuun alussa naisten poliittisesta johtajuudesta. Mäkelä haastatteli puheviestinnän alan väitöskirjatutkimustaan varten 18: aa naista, jotka olivat toimineet ministerinä tai puolueen puheenjohtajina. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia henkilökohtaisia kokemuksia naisilla on poliittisesta johtajuudesta.
Keskustelua johti Prologos ry:n väistyvä puheenjohtaja ja poliittista viestintää paljon tutkinut professori Pekka Isotalus. Keskustelun teemoina olivat muun muassa sukupuolen merkitys poliittisena johtajana toimimisessa, poliittinen työtehtävä vuorovaikutusammattina sekä naisten asema tulevaisuuden politiikassa.
Poliittinen johtajuus on sukupuolittunutta
Mäkelän tutkimuksen perusteella poliittinen johtajuus on jatkuva näytön paikka sukupuolesta riippumatta, mutta käsitykset poliittisesta johtajuudesta kytkeytyvät yhä sitkeästi miehisinä pidettyihin ominaisuksiin. Tämä näyttäisi asettavan politiikassa toimiville naisille erityisiä haasteita ja ristiriitaisia odotuksia, varsinkin asiantuntija-aseman rakentamisen suhteen. Kyseinen tutkimustulos ei ollut vieras ajatus myöskään panelisteille. Sukupuolen katsottiin vaikeuttaneen esimerkiksi asiakeskustelun käymistä mediassa ja sosiaalisessa mediassa sekä pääsyä miehisinä pidetyille poliittisille aloille. Sukupuolen katsottiin vaikuttaneen myös siihen, millaisista asioista panelistit ovat saaneet palautetta poliitikon työssään. Esimerkiksi ulkonäkö on ollut yksi suosittu palautteen kohde, sukkien väristä lähtien. Naisten ikää on panelistien mukaan kommentoitu helpommin kuin miespoliitikkojen. Naisten kohdalla on saatettu usein keskustella, kuka on liian nuori, sopivan nuori tai liian vanha poliittiseen johtotehtävään. Tällaista ikään ja sukupuoleen liittyvää kytkeymää tehdään panelistien kokemuksen mukaan harvemmin miesten kohdalla.
Yleisökysymyksen seurauksena panelistit pääsivät myös pohtimaan, miksi erityisesti naiset ovat tulleet valituiksi johtoasemaan, kun puolueet ovat halunneet korostaa uudistumistaan. Keskustelijoiden mukaan naisten valintaan ovat voineet osaltaan vaikuttaa tasa-arvovaatimukset, mutta myös se, että puolueiden niin sanotussa ”reservissä” on tarjolla enemmän julkisuudessa tahriintumattomia päteviä naisia. Lisäksi naiset ehkä tarttuvat herkemmin tilaisuuteen nousta johtotehtävään vaikeassa paikassa, koska saattavat ajatella, ettei muita mahdollisuuksia välttämättä uralla enää tule.
Kysyttäessä naiseuden tuomista hyödyistä politiikassa panelistit eivät nähneet siitä olleen mitään erityistä etua. Osa mainitsi, että naisia kohtaan käyttäydytään ehkä vähän kohteliaammin, ja naisena on helpompi erottautua miesvaltaisesta joukosta. Lisäksi naistenlehtiin pääsyn todettiin olevan helpompaa, mutta sen tuoma julkisuus ei välttämättä tue poliittisen asiantuntijakuvan rakentumista. Keskustelussa summattiinkin, että yleensä kaikilla eduksi katsottavilla asioilla on aina myös kääntöpuolensa.
Poliittinen tehtävä on vuorovaikutusammatti
Sekä Mäkelän tutkimuksessa että paneelikeskustelussa tuli esille myös poliittisen työn vuorovaikutuksellinen luonne. Poliittista tehtävänkuvaa kuvailtiin jatkuvaksi neuvottelemiseksi, keskustellen tapahtuvaksi vaikuttamiseksi sekä vuorovaikutuksessa tapahtuvaksi yhteistyöksi erilaisissa toimintaympäristöissä ja verkostoissa. Keskustelijoiden mukaan poliitikko tai poliittinen johtaja tarvitsee monipuolisia vuorovaikutustaitoja esimerkiksi toimiessaan valiokunnissa, lautakunnissa ja omassa puolueessa sekä keskustellessaan kansalaisten ja median kanssa. Lisäksi vuorovaikutustaitojen nähtiin olevan olennaisessa asemassa myös oman osaamisen esille tuomisessa sekä yhteistyökumppaneiden saamisessa eri puolueista. Panelistit korostivat, että kukaan ei voi hallita yksin kaikkia asioita eikä kukaan päätä asioista yksin. Tästä syystä olisi tärkeää, että kaikilla poliitikoilla olisi mahdollisimman hyvät vuorovaikutustaidot, joita he aktiivisesti viestintäkoulutuksen avulla kehittäisivät. Tietoisuus viestintäkoulutuksen merkityksestä on poliitikkojen keskuudessa nykypäivänä lisääntynyt, ja koulutuksia on alettu hyödyntää enemmän. Työsarkaa tällä kentällä kuitenkin vielä riittää, muun muassa sosiaalisessa mediassa tarvittavan vuorovaikutusosaamisen kehittämiseksi.
Naisten aseman parantaminen politiikassa on yhteinen asia
Kysyttäessä naisten asemasta tulevaisuuden politiikassa sekä Mäkelä että panelistit totesivat olevan vielä pitkä matka siihen, että poliittisessa keskustelussa puhuttaisiin vain poliitikoista ilman sukupuolisidoksista etuliitettä. Kaikki keskustelijat kokivat kuitenkin, että tasa-arvo ja sukupuoli tulevat olemaan tärkeitä teemoja tulevaisuuden politiikassa, todennäköisesti jo ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Naisten aseman parantaminen nähtiin keskustelussa kaikkien yhteiseksi asiaksi. Sekä Mäkelän haastateltujen että panelistien mukaan on tärkeää, että naiset uskaltavat yhä asettua ehdolle ja heitä myös siihen kannustetaan. Keskustelussa tuli esille, että naiset vaativat usein itseltään aika paljon, ja he saattavat tarvita miehiä enemmän kannustusta ehdolle hakeutumiseen. Sosiaalista tukea tarvitaan omalta lähipiiriltä, puolueväeltä, politiikassa toimivilta naisilta ja kansalaisilta.
Naisten aseman parantaminen kytkeytyy panelistien mukaan myös politiikan käytäntöihin, esimerkiksi miesvaltaisten alojen (tulopoliittiset neuvottelut) tasa-arvoistumiseen. Myös työajat nousivat keskustelussa esille keskeisenä kehityskohteena. Yöistuntojen lopettaminen on ollut jo iso edistysaskel, mutta esimerkiksi kaupunginvaltuuston kokouksissa äänestäminen tapahtuu yhä pääsääntöisesti ilta-aikaan. Tämän katsottiin aiheuttavan erityisesti perheellisille naisille haasteita. Kaikki panelistit toivat esille, että puolueissa sukupuolten välistä tasa-arvoa on pidetty ja pidetään yhä ilahduttavalla tavalla tärkeänä asiana. Tästä huolimatta puolueissa saattaa olla käytäntöjä, jotka eivät aina tue parhaalla mahdollisella tavalla erilaisissa elämäntilanteissa elävien naisten asemaa. Esimerkiksi yhteiset illanvietot ja saunaillat ovat usein tärkeitä verkostoitumistilaisuuksia, joihin kaikkien perheellisten naisten ei ole mahdollisuus osallistua. Tällaiset käytännöt voivatkin tahattomasti aiheuttaa ongelmallisia sukupuolittuneita asetelmia.
Keskustelijat toivat esille myös julkisen keskustelun merkityksen naisten aseman parantamisessa politiikassa. Kaikki panelistit näkivät erityisesti medialla olevan ison rooli sen suhteen, miten he tuovat naisia esiin ja millaisia sanavalintoja he käyttävät kuvatessaan esimerkiksi naisten viestintää politiikassa (vrt. asioista riitely/kissatappelu). Panelistit näkivät myös omat viestinnälliset valintansa merkityksellisiksi; esimerkiksi sillä, miten itsestä ja toisista poliitikoista kirjoittaa julkisesti, voi näyttää suuntaa sekä muille poliittisille toimijoille että kansalaisille. Kaiken kaikkiaan keskustelijat toivoivat, että ymmärrys poliittisen tehtävän vastuullisuudesta, vaativuudesta ja monipuolisuudesta laajentuisi. Tämä voisi parhaimmillaan johtaa kyseisen tehtävän ja sen hoitajan arvostuksen lisääntymiseen yhteiskunnassa– sukupuolesta riippumatta.
Maija Peltola
Väitöskirjatutkija
Tampereen yliopisto