Terveissii Turust! Pedaforum-päivät järjestettiin siellä tänä vuonna elokuun puolivälissä, ja myös me lähdimme sinne innostumaan ja innostamaan. Aikamoinen kuhina kävikin kun noin 600 korkeakoulupedagogiikasta kiinnostunutta kokoontui pariksi päiväksi samaan paikkaan. Kuuntelimme mielenkiintoisia keynote-puheenvuoroja, osallistuimme työpajoihin ja pidimmepä yhden itsekin.
Puheviestijän näkökulmasta Pedaforum-päivät ovat aina mielenkiintoiset, koska vuorovaikutusta käsitellään siellä erilaisista lähtökohdista. Tänä vuonna meitä kiinnosti erityisesti alateemana ollut työelämäyhteistyö, jota käsittelevissä esityksissä ja keskusteluissa esiin nousivat toistuvasti ns. pehmeät ja geneeriset taidot (esim. ryhmätyötaidot, esiintyminen ja yleisesti ottaen vuorovaikutusosaaminen). Mainittiin myös, että näiden taitojen osaaminen tulee tulevaisuudessa korostumaan entisestään. Kuulimme myös monesti, kuinka näitä opitaan substanssiopintojen sivussa: ryhmätyötaitoja ryhmätöissä ja esiintymistä millä vaan kurssilla, millä esiinnytään.
Ympärillämme tuntui toistuvan sama kaava: esitellään mielenkiintoinen tutkimus, kerrotaan innostuneesti kokeilun tuloksista tai uudesta opetustyylistä ja reunahuomautuksena tai loppupohdinnassa huokaistaan, kuinka viestintätaidot tässäkin nousevat keskiöön. Olimme tietysti iloisia näistä hetkistä: viestintäosaaminen, vuorovaikutustaidot ja ryhmäosaaminen nousivat puheeseen kerta toisensa jälkeen. Meidän puheviestijöiden kiinnostuksenkohteet olivat tärkeitä muillekin, vaikka käytetyt käsitteet olivatkin erilaisia.
Päivien aikana tajusimme kuitenkin olevamme jollakin tavalla näkymättömiä, koska puhe vuorovaikutuksesta ja sen tärkeydestä oli monissa tilanteissa ikään kuin loppupiste. Joskus konkreettinen piste esitelmän viimeisenä diana, joskus huokaus tutkimustulosten esittelyssä. Puheviestijöinä huomasimme haluavamme poistaa tämän pisteen. Meitä mietitytti, miksi vuorovaikutukseen liittyviä sisältöjä ei oltu pohdittu jo ennen lopputulemaa. Erityisesti jäimme pohtimaan, miksi piste-tilanteen jälkeen ei oltu otettu tai oltu ottamassa seuraavaa askelta. Tuntuikin, että monilla ei ollut aavistustakaan korkeakoulujen syövereissä olevasta asiantuntijaryhmästä, jonka erityisosaamista on nimenomaan viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, ja sen opettaminen.
Tajusimme, että tässä onkin jälleen yksi paikka, jossa meidän pitäisi olla keskusteluissa mukana. Näkymättömyyden sijaan meidän olisi oltava lempeästi ja kuunnellen, mutta jämäkästi läsnä. Tällä hetkellä rakennetaan tulevaisuuden koulutusympäristöjä ja -sisältöjä sekä luodaan pohjaa tulevaisuuden työelämälle ja korkeakoulutukselle. Miten me puheviestijöinä asemoimme itsemme näissä keskusteluissa?
Me ja muut tämän vuoden Pedaforumiin kokoontuneet puheviestijät aloimme jo suunnitella omaa verkostotapaamista ja työryhmää seuraaville Pedaforumpäiville. Näin saisimme nostettua puheviestinnän asiantuntemusta näkyvämmäksi sekä toivottavasti luotua uusia yhteistyökuvioita. Pedaforum järjestetään Helsingissä seuraavana keväänä, ja tapahtuman sivuilla sanotaan mm: ”Päivät tarjoavat sekä tieteenalakohtaisia että tieteiden välisiä kohtaamisia ja edistävät osallistujien verkostoitumista.”. (https://www.helsinki.fi/fi/konferenssit/pedaforum-2019)
Haastamme siis teidät kaikki mukaan (kiinnostuneet voivat olla meihin yhteydessä). Tavoitteenamme on olla mukana isolla joukolla, pitää verkostotapaaminen ja innostaa sekä innostua.
Johanna Järvelin-Suomela
puheviestinnän yliopisto-opettaja
Tampereen yliopiston kielikeskus
Riikka Järvelä
puheviestinnän yliopisto-opettaja
Helsingin yliopiston kielikeskus