Lääkärin työssä menestyminen edellyttää sekä lääketieteellistä osaamista että vuorovaikutusosaamista, sillä vuorovaikutuksen onnistuminen on monin eri tavoin yhteydessä työn tuloksiin. Väittelin vuonna 2012 Tampereen yliopistosta ja käsittelin väitöskirjassani lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutusta. Väittelemisen jälkeen minua on säännöllisesti pyydetty puhumaan lääkäreille, hammaslääkäreille, terveydenhoitajille, sairaanhoitajille ja fysioterapeuteille vuorovaikutukseen liittyvistä teemoista. Suosittu luennon aihe on ollut motivoiva haastattelu, josta olen puhunut tupakasta vieroituksen, diabeteksen hoidon ja lasten painonhallinnan yhteydessä. Olenkin pohtinut, miksi juuri motivoiva haastattelu on herättänyt terveysalan ihmisten mielenkiinnon viime vuosina. Mikä siinä kiehtoo ja miksi siitä halutaan kuulla lisää?
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että motivoiva haastattelu koetaan selkeäksi terveydenhuollon ammattilaisen työkaluksi, jota voi konkreettisesti käyttää potilaan motivoimiseksi esimerkiksi elämäntapamuutosten tai tupakasta vieroittamisen yhteydessä. Erityisesti niin sanottujen elämäntapasairauksien lisääntyessä terveydenhuollon kentällä on huutava tarve motivoida potilaita muutokseen. Ongelma on, että osa potilaista kokee lääkäreiden ja terveydenhoitajien neuvonnan syyllistämiseksi (Seppälä, 2017), jolloin neuvonta ei todennäköisesti johda haluttuun muutokseen. Vuorovaikutuksessa syyllisyys voi tulla potilaan mieleen hyvinkin pienistä sanallisista tai sanattomista viesteistä. Esimerkiksi nämä lääkärin sanat ”Ottaisit nyt itseäsi niskasta kiinni ja alkaisit hoitamaan itseäsi” kuulostavat hyvinkin erilaisilta kuin ”Katsotaanko yhdessä hoitosuosituksia ja pohditaan yhdessä, miten voisit noudattaa niitä omassa arjessasi”.
Mitä motivoiva haastattelu tarkoittaa?
Motivoivassa haastattelussa ajatuksena on, että potilas laitetaan itse pohtimaan muutoksen mahdollisuutta syyllistämättä häntä. Motivoiva haastattelu tarkoittaa ohjaavaa, potilaskeskeistä neuvontatyyliä, jolla pyritään motivoimaan potilasta muutokseen tutkimalla ja ratkaisemalla ongelmakäyttäytymiseen liittyvä ristiriita ja epävarmuus (Miller & Rollnick, 1991). Lähestymistavan on luonut psykologian professori, psykiatri William Miller 1980-luvulla ja teorian ovat tuottaneet Miller ja Rollnick (1991). Suomessa motivoiva haastattelu on otettu käyttöön 1980-luvulla ja aiheesta löytyy myös suomenkielistä luettavaa (Koski-Jännes ym., 2008). Motivoivaa haastattelua on kuvattu filosofiaksi ja joukoksi vuorovaikutuksen työkaluja, joilla toteutetaan potilaskeskeisyyden periaatteita. Keskeistä on siten tasa-arvoisuus, luottamuksen rakentaminen, potilaan omien ajatusten ja mielipiteiden esiin houkuttelu, sosiaalisen tuen ja empatian osoittaminen sekä aktiivinen kuuntelu. Keskeisiin vuorovaikutustaitoihin on liitetty vuorovaikutussääntö ”VAHTI”, joka viittaa vahvistamiseen, avoimiin kysymyksiin, heijastavaan kuunteluun sekä tiivistämiseen ja muutospuheen esiinkutsumiseen.
Motivoivaan haastatteluun liittyy muutosvaihemalli ja terveydenhuollon ammattilaisten olisikin ensin tärkeää saada selville potilaan muutoshalukkuuden aste (Seppälä, 2017). Muutosvaihe vaikuttaa nimittäin keskustelun sisältöön: Mikäli potilas ei harkitse muutosta, on keskityttävä neutraaliin informaation kertomiseen; ei neuvomiseen, muutosohjeiden antamiseen tai provosoituneeseen argumentointiin. Mikäli taas potilas harkitsee muutosta, voidaan potilaan kanssa keskustella hyödyistä ja haitoista, joita hänen tottumukseensa liittyy.
Millaista tutkimusnäyttöä motivoivan haastattelun toimivuudesta on?
Motivoivan haastattelun toimivuudesta löytyy runsaasti tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen kootut 72 satunnaistettua ja kontrolloitua koetta osoittivat, että kolmessa neljästä tutkimuksesta motivoiva haastattelu johti tavoiteltuun muutokseen paremmin kuin perinteinen lääkärikeskeinen neuvonta (ks. Rubak. ym. 2005). Vahvinta näyttöä on saatu painonhallinnan tukemisessa, kolesterolipitoisuuden alenemisessa sekä alkoholin käytön vähenemisessä. Jo lyhyellä (n. 15 min) motivoivalla haastattelulla on havaittu myönteisiä vaikutuksia, mutta paras vaikuttavuus saatiin kun tapaamiskertoja oli useita.
On toki muistettava, että mikään yksittäinen menetelmä ei toimi aina ja kaikkien kanssa. Vuorovaikutuksen asiantuntijana suosittelen kuitenkin perehtymistä motivoivaan haastatteluun, sillä se on tämänhetkisen ymmärryksen mukaan hyvin toimiva ja käyttökelpoinen vuorovaikutusmenetelmä, jota voi hyödyntää useissa eri terveydenhuollon asiantuntijatehtävissä.
Jonna Koponen
FT, yliopistonlehtori
KIRJALLISUUS
Koski-Jännes, A., Riittinen, L. & Saarnio, P. (toim.). (2008). Kohti muutosta. Motivointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin. Helsinki: Tammi.
Miller, W. R. & Rollnick, S. (1991). Motivational interviewing. Preparing people to change addictive behavior. New York: The Gullford Press.
Rubak, S., Sandbaek, A., Lauritzen, T. & Christensen, B. (2005). Motivational interviewing: A syste,atic review and meta-analysis. British Journal of General Practice 55, 305-312.
Seppälä, T. (2017). Elämänlaadun ja elämäntapojen huomioonottaminen perusterveydenhuollossa. Annales Universitatis Turkuensis C 436. Scripta Lingua Fennica Edita: Turku.