Prologoksen tapahtumavuosi 2023 paketoituna – Ajankohtaisia tutkimusteemoja, lainaamista ja tieteellisen tiedon taivuttelua

Nyt kun Prologoksen vuoden 2023 viimeiset tapahtumat on taputeltu kasaan, on hyvä aika tarkastella päättyvää vuotta tapahtumien teemojen kautta. Kalenterivuoteen mahtui neljä perinteistä tapahtumaa, jotka sisälsivät iloisia kohtaamisia, innostavia puheenvuoroja ja ennen kaikkea ajatuksia herättäviä näkökulmia viestintään ja vuorovaikutukseen. Tänä vuonna tapahtumia ovat yhdistäneet ajatukset siitä, mihin kaikkeen viestintätieteellinen tieto ja viestintätieteilijöiden asiantuntijuus voikaan taipua.

Toukokuisilla Tiedekahveilla pääsimme kuulemaan puheenvuoroja kahdesta väitöskirjasta: Jonna Leppäkumpu kertoi työn ja muun elämän rajanhallinnasta ja Sari Ortju kuuntelemisesta työyhteisötaitona. Näitä teemoja yhdisti työyhteisöjen vuorovaikutuksessa rakentuvien merkitysten tarkastelu: Millaisia merkityksiä työyhteisöissä annetaan esimerkiksi tavoitettavuudelle? Entä kuuntelemiselle? Rajanhallinnan ja kuuntelemisen prosessit ovat moninaisia, ja niihin kytkeytyvät muun muassa suhteiden, teknologian, toimintakulttuurin ja työhyvinvoinnin kysymykset. Nämä väitöskirjat toimivat loistavana esimerkkinä siitä, miten viestintätieteellisellä tutkimuksella voidaan tuoda (työ)elämän kompleksisia vuorovaikutusprosesseja näkyväksi ja ymmärrettäväksi.  

Opetuskahvit orientoivat elokuun lopussa uuteen lukuvuoteen, kun kokoonnuimme keskustelemaan saavutettavuudesta viestinnän ja vuorovaikutuksen opetuksen näkökulmasta yliopistonlehtori Maija Gerlanderin alustamana. Maija lähestyi teemaa opiskelukyvyn käsitteen avulla ja tarkasteli saavutettavuutta voimavarojen, opiskelutaitojen, opiskeluympäristön sekä opetuksen ja ohjauksen näkökulmista. Opetuskahvien pienryhmäkeskusteluissa pohdittiin, mikä on erityistä saavutettavuuden näkökulmasta juuri viestinnän ja vuorovaikutuksen opetuksessa: Yhtäältä voisi ajatella, että meillä on keskimääräistä suuremmat mahdollisuudet tukea opiskelijoita ja huomioida saavutettavuutta, sillä käsittelemme opetuksessamme esimerkiksi jännittämiseen liittyviä teemoja ja ymmärrämme vuorovaikutuksen merkityksen turvallisen oppimisympäristön rakentumisessa. Toisaalta opetuksessamme saattavat korostua vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko tai negatiiviset asenteet.

Keskustelujen tuloksena jaettiin myös konkreettisia ratkaisuja saavutettavuuden edistämiseksi, esimerkiksi ennen kurssia lähetettävät kyselyt, joissa kartoitetaan osaamisen lähtökohtia ja tuen tarpeita tai opiskelun saavutettavuutta edistävän OHO!-hankkeen materiaalien hyödyntäminen. Keskusteluissa todettiin myös, että saavutettavuus ei ole “vippaskonsteja”, vaan perustuu niihin samoihin periaatteisiin ja hyviin pedagogisiin käytänteisiin,  joilla opetustyötä muutenkin tehdään, kuten avoimuus, kuunteleminen, kunnioitus, kysyminen ja ihmisten kohtaaminen kokonaisuutena. 

Vuorovaikutuksen teemapäivää vietettiin tänä vuonna teemalla “Lainaa vain! – viestintää ja vuorovaikutusta yli rajojen”. Joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma oli täynnä mielenkiintoisia puheenvuoroja ja keskusteluja, joissa pohdittiin lainaamisen merkitystä tieteen tekemisen näkökulmasta, jaettiin kokemuksia erilaisista lainaamisen ja yhteistyön muodoista niin tutkimuksen, opetuksen ja kehittämisen parissa sekä visioitiin moninaisia yhteyksiä ja yhteistyön mahdollisuuksia yli (tieteen)alojen rajojen. 

Kuten päivän pääpuhuja Sanna Herkama totesi puheenvuorossaan, siltojen rakentaminen kulkee eri reittejä – yhdistävä tekijä voi löytyä esimerkiksi metodista, tutkimuskohteesta, -alasta tai yhteisen aineistonkeruun avaamista uusista mahdollisuuksista. Sanna toi esiin myös sen, että ratkottavat ongelmat ovat yhä kompleksisempia, jolloin tarvitaan yhä useampia näkökulmia, monitieteisyyttä sekä monialaista yhteistyötä niin tiedon tuottamisessa kuin sen soveltamisessakin.

Päivän aikana puhututti kysymys, mikä oikeastaan on lainaamista? Tiedettä ei voi tehdä lainaamatta jostain, rakentamalla aiemmin tehdyn päälle. Siinä mielessä lainaaminen on tieteen tekemisen “elinehto”, mutta se vaatii ymmärrystä siitä, mitä oikeastaan on lainaamassa sekä mistä ja miten lainaa, kunnioittaen muiden tekemää työtä. Mikään tieteenala ei “omista” vuorovaikutusta, joten tiukkojen rajanvetojen sijaan on hedelmällisempää etsiä yhteyksiä. Kaiken kaikkiaan lainaamisen koettiin olevan moniulotteista ja tärkeää oppimisen ja kehityksen kannalta, niin tutkimuksen kuin opetuksen parissa.

Lisää tästä teemasta pääset kuulemaan Vuorotellen-podcastin erikoisjaksossa, jossa teemapäivän erinomaiset panelistit Lotta Kokkonen, Jonna Koponen, Marko Siitonen ja Ira Virtanen keskustelevat lainaamisesta ja monialaisesta yhteistyöstä viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimuksessa ja opetuksessa.

Marraskuun lopussa järjestetyt Tiedeglögit kruunasivat Prologoksen tapahtumavuoden. Tiedeglögeillä heräteltiin kolmen alustuksen kautta keskustelua siitä, miten viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimustietoon perustuvaa asiantuntemusta sovelletaan erilaisiin helposti lähestyttäviin julkaisumuotoihin, kuten tietokirjoihin, blogeihin, medialausuntoihin tai koulutukseen ja konsultointiin. 

Ensimmäisenä aihetta alusti professori Pekka Isotalus Tampereen yliopistosta, joka kertoi medialausunnoista ja tietokirjojen kirjoittamisesta. Pekan mukaan kaiken perustana on tehty tutkimus, jonka täytyy aina olla läsnä esimerkiksi vastauksissa medialle. Hän myös valotti kokemuksiaan median ja kustantajien maailmasta: joskus omasta mielestä kiinnostavat tutkimukset ja kirjaideat eivät mene läpi, toisaalta toiset aiheet ja julkaisut voivat olla suositumpia kuin olisi alun perin ajatellut. Etenkin media toimii omilla ehdoillaan. Alan tutkimuksista viestiminen sekä myönteisyys mediahaastatteluja kohtaan kuitenkin kannattaa! 

Johtava viestintäkonsultti Anne Laajalahti Brunnen Communications Oy:stä puolestaan alusti aihetta eritysesti konsultoinnin ja asiantuntijapuheenvuorojen näkökulmasta. Annen mukaan konsultoinnissa on tärkeä sanoittaa ja soveltaa paitsi tutkimustuloksia, myös käsitteitä, teoreettisia jäsennyksiä sekä sitä, mitä ja miten viestintätieteellisen ajattelun kautta voidaan tutkia ja tarkastella. Viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteellisen tiedon kautta voidaan purkaa väärää tietoa ja myyttejä viestinnästä, tuoda esiin arjessa näkymättömäksi tai itsestäänselvyyksiksi jääviä ilmiöitä sekä lisätä viestinnän ja vuorovaikutuksen arvostusta – ei pelkästään tieteenalana, vaan ihan jokaisen arjessa.

Lopuksi opetuksen kehittämisen asiantuntija ja ProBlogin toimitussihteeri Janne Niinivaara Helsingin yliopiston kielikeskuksesta tarkasteli viestintätieteellisen tiedon taipumista blogijulkaisuiksi. ProBlogi toimii ensinnäkin tieteen yleistajuistajana, tuomalla tutkittua tietoa ja tieteellisiä näkökulmia ajankohtaiseen tai arkiseen ilmiöön. Toiseksi ProBlogissa on tekstejä, joita voidaan hyödyntää pedagogisena sisältönä, kun viestinnällisiä ilmiöitä avataan muun muassa vinkkien, jäsennysten ja esimerkkien avulla. Kolmantena ProBlogi toimii myös ikään kuin kirjeenä vertaisyhteisölle: Tarjotaan toisille rohkaisua ja kannustusta tai toisaalta tuodaan esiin uusia näkökulmia ja kutsutaan mukaan vastaamaan haasteisiin.

Prologoksen tapahtumiin on osallistuttu tänä vuonna aktiivisesti: Tiedekahvit ja -glögit keräsivät molemmat noin 40 osallistujaa, Vuorovaikutuksen teemapäivässä osallistujia oli huikeat 69! Iso kiitos jokaiselle tapahtumaan osallistuneelle! Vuoden kaikissa tapahtumissa on ollut aistittavissa lämmin ja välitön tunnelma, uusien ja vanhojen tuttujen merkityksellisiä kohtaamisia sekä rohkeaa asioiden tarkastelua uusilla tavoilla. Olemme saaneet jäsenistöltämme upeaa palautetta ja kiitoksia tapahtumien järjestämisestä, kuten myös rakentavia ehdotuksia ja toiveita – näiden voimalla on ilo jatkaa toimintaa ja kehitellä jo vakiintuneisiin tapahtumiimme uusia teemoja ja muotoja myös ensi vuonna!

Tapahtuma-Karoliinat kiittävät ja kuittaavat tämän Prologos ry:n tapahtumavuoden osalta. Tavataan taas ensi vuonna Tiede- ja Opetuskahvien, Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivien sekä Tiedeglögien parissa!

Karoliina Ahonen

yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopisto

Karoliina Karppinen

väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto