TUTKITTUUN TIETOON PERUSTUVA ASIANTUNTIJUUS

Vuosi 2021 on Tutkitun tiedon teemavuosi, jota koordinoivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia ja Tieteellisten seurain valtuuskunta. Hankkeen tavoitteena on tehdä näkyväksi tutkittua tietoa ja sen merkitystä yhteiskunnassa. Teemavuoden verkkosivuilla toivotaan, että vuosi ”innostaa ajattelemaan uudella tavalla”.

Teemavuotta todella tarvitaan: eri puolilla maailmaa erilaisissa yhteisöissä on jo pitkään kasvanut epäluulo tutkimusta, tutkijoita ja tutkittua tietoa kohtaan. Tämä muka kriittisyys on kiteytynyt jopa tiedevastaisuudeksi. Ilmiöön on monia syitä, ja se ottaa happea erilaisista ideologioista. Yksi olennainen tiedevastaisuutta vahvistava tekijä on kuitenkin ollut se, että tiedon käyttäjiltä puuttuu tutkimuksen lukutaitoa ja että tutkijayhteisöt eivät ole osanneet viestiä tutkitusta tiedosta tavalla, joka vahvistaisi luottamusta tutkimukseen. Sen sijaan on vahvistunut haluttomuus ymmärtää, mikä on tutkittua tietoa, mikä on tieteellistä tietoa ja miten tietoa tuotetaan. Kun teemavuosi innostaa ajattelemaan uudella tavalla, ajattelen, että tuo uusi tapa ajatella on oikeastaan vanha tapa: tieteellinen ajattelutapa, joka on perusta kaikelle tutkitun tiedon luomiselle ja sen soveltamiselle.

Opinnoista tiedonhallinnan avainrooliin 

Vuoden alussa käynnistimme Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama tutkimushankkeen nimeltään TAJU – tieteellisen ajattelun kehittyminen journalistiikan ja viestintäaineiden yliopisto-opinnoissa. Hankkeessa tutkitaan viestinnän, mediatutkimuksen ja journalistiikan opiskelijoiden tietokäsityksen kehittymistä akateemisten opintojen aikana ja tarkastellaan tieteellisen ajattelun kytkeytymistä alakohtaisen asiantuntemuksen ja ammatillisen osaamisen kehittymiseen. Tutkimme myös sitä, miten opiskelijat näkevät tieteellisen ajattelun ja kuinka he arvostavat tieteellistä ajattelua osana tutkintoaan. Näillä seikoilla on merkitystä sille, millaisena opiskelijat näkevät oman asiantuntemuksensa siirryttyään työelämään. Niillä on merkitystä myös sille, millaisina koko opetus- ja tutkimusalamme ja sen tuottama tieto nähdään yhteiskunnassa.

Viestintäaineiden opiskelijoiden tieteellisen ajattelun tutkimisesta tekee erityisen kiinnostavaa se tosiasia, että viestintäaineiden tutkimuksessa ei juurikaan ole aiempaa tutkimusta esimerkiksi opiskelijoiden tietokäsityksistä, vaan tähänastiset havainnot ovat lähinnä implisiittisiä. Myöskään juuri näiden opetusalojen menetelmäopetuksesta ja -oppimisesta ei meillä juuri ole tietoa, tieteellisen ajattelun sisällöthän on akateemisessa opetuksessa pääosin kytketty juuri menetelmäopetukseen. TAJU-hankkeessa tavoitellaan tietoa, jonka perusteella on mahdollisuus entistä tietoisemmin kehittää yliopisto-opetusta sekä journalistiikan, mediatutkimuksen ja viestinnän aloilla että muillakin ihmistieteiden aloilla.

TAJU-hankkeen tavoitteena on laaja yhteiskunnallinen vaikuttavuus, joka perustuu viestintäalan rooliin yhteiskunnassamme. Viestinnän, mediatutkimuksen ja journalistiikan ammattilaiset ja asiantuntijat työskentelevät tiedon tuottamisen, tulkinnan, jäsentämisen ja välittämisen tehtävissä. He ovat niitä, jotka työssään toteuttavat luotettavan tiedon välittymistä ja siten mahdollistavat sen käytön päätöksenteossa. He ovat myös arvioimassa esimerkiksi sitä, millaisia merkityksiä asiat ja ilmiöt saavat, kuinka näitä merkityksiä tuotetaan, kuka niihin vaikuttaa, kuinka niistä neuvotellaan ja kuinka niitä muodostetaan. Haluamme TAJU-hankkeessa tuottaa tietoa siitä, millaiseen tieteelliseen ajatteluun viestintäalan asiantuntijat ja ammattilaiset työssään nojaavat. On merkityksellistä, kuinka he hahmottavat tiedon käsitteen, koska heidän perustehtävänään on välittää ja tulkita tuota tietoa.

Asiantuntijuuden perusta on tutkitussa tiedossa

Viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntijoina tunnemme roolimme yhteiskunnassa. Ymmärrämme merkityksemme yhteistyölle, ongelmanratkaisulle ja päätöksenteolle sekä organisaatioiden, yhteisöjen, ryhmien ja suhteiden rakentumiselle, vaikka edelleen joudumme joskus perustelemaan osaamistamme. Joudumme jopa valistamaan siitä, että viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä on olemassa runsaasti tutkittua tietoa. Näissä tilanteissa itseäni helpottaa, kun muistan, että (puhe)viestintä siis vuorovaikutukseen keskittyvä viestintäteoreettinen tutkimus on vielä kovin nuori tieteenala suomalaisessa tutkimusyhteisössä ja meitä on vähän. Samalla minua motivoi se, että tehtäväni on nimenomaan levittää tutkittua vuorovaikutustietoa, vaikka se joskus olisi haasteellistakin. 

Koska vuorovaikutusta tutkitaan monilla tieteenaloilla, kaikki vuorovaikutuksen parissa työskentelevät eivät tunne omaa tutkimusalaamme tai sen teoriaperustaa, mikä näkyy esimerkiksi erilaisten käsitteiden käytössä. Parhaimmillaan tämä tuottaa kiinnostavia kohtaamisia ja syventää ajattelua omasta asiantuntijuudesta. Erilaisten lähestymistapojen tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen vahvistaa siis omaa viestinnän alaan kiinnittyvää identiteettiä. Haastavampaa on kohdata tietämättömyyttä. Viestinnän alalla ja vuorovaikutuskouluttajina toimii henkilöitä, jotka eivät perusta omaa työskentelyään alan koulutukseen, joten heiltä puuttuu perusta viestinnän ilmiöiden tarkasteluun. Tilanne on koko ajan muuttumassa, mutta edelleen esimerkiksi koulutusta tarjotaan heppoisin perustein nojaamalla kokemukseen tai yksinkertaistamiseen. Kun ihmisillä on todellinen tarve viestintä- ja vuorovaikutustiedolle, esimerkiksi yksinkertaistava tapa kategorisoida yksilöitä ja selittää vuorovaikutusta siitä käsin myy hyvin, vaikka tutkitun tiedon perusta puuttuisi täysin. Tämä hämärtää vuorovaikutuksen ymmärtämistä ja murentaa tutkitun tiedon arvostusta ja samalla sitä perustaa, johon alan osaajina kiinnitymme. Tähän meidän tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota ja korostaa tutkitun tiedon merkitystä. 

Viestinnän konsultointi ja koulutus, puheviestinnän opettaminen, strategisen viestinnän ja työyhteisön vuorovaikutuksen suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen, vaikuttamis- ja kampanjointiviestintä, muutamia vain mainitakseni, ovat asiantuntijatehtäviä, jotka edellyttävät vankkaa laadukkaaseen viestinnän koulutukseen perustuvaa opetusta. Ne edellyttävät myös oman osaamisen jatkuvaa päivittämistä eli uusimman tutkimustiedon seuraamista. Jotta asiantuntijuus ja tutkitun tiedon merkitys kasvaisi, voisi omalta yhteisöltämme vaatia, että viestinnän asiantuntijat perustavat valintansa ja ratkaisunsa nimenomaan tutkittuun tietoon. Ei toki vain empiirisiin tutkimuksiin, vaan myös tieteelliseen tietoon perustuvien teoreettisten näkemysten soveltamiseen.

Mahdollisuuksia tutkitun tiedon käyttöön ja oman tietovarannon kasvattamiseen on olemassa runsaasti: esimerkiksi Prologos alan tieteellisenä yhdistyksenä hoitaa omaa tehtäväänsä julkaisemalla Prologia ja järjestämällä tieteellisiä kokouksia, kuten vuorovuosin pidettäviä Vuorovaikutuksen tutkimuspäiviä ja Teemapäivää. Esimerkiksi nämä areenat ovat tärkeitä yhteisöllisiä tieteellisen tiedon välittymisen paikkoja. Mihin kukin perustaa oman työskentelynsä, on eettinen kysymys, ja eettistä harkintaa käyttää kuitenkin aina jokainen itse. Siksi haastan jokaisen pohtimaan Tutkitun tiedon teemavuoden hengessä, miten omassa työssäsi edistät tutkitun tiedon leviämistä ja omalla toiminnallasi vahvistat luottamusta tutkittuun tietoon?

Leena Mikkola

Viestinnän apulaisprofessori

Tampereen yliopisto