TWITTER ON PUHEVIESTINTÄÄ

Julkaistu:
Avainsanat: , , ,

Olen viime aikoina useamman kerran vastannut toimittajan kysymykseen: ”Miksi puheviestinnän professori tutkii Twitteriä?” Kyseinen kysymys on esitetty, koska helmikuussa ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen tutkimukseen perustuva kirja Twitteristä, ja olen yksi tämän Twitter viestintänä kirjan toimittajista ja kirjoittajista. Kysymys sinänsä on ihan ymmärrettävä, sillä eihän Twitterissä juurikaan ole puhetta, johon edustamani tieteenalan nimi viittaa.

Me puheviestijät tiedämme hyvin, että puheviestintätieteen keskeisin käsite on vuorovaikutus. Puhe-sana tieteenalan nimessä on historian rasitetta. Kun vuorovaikutus otetaan lähtökohdaksi, niin pitäisi olla helppo ymmärtää, miksi sosiaalinen media on alamme nykyisen tutkimuksen keskiössä.

Pidän Twitteriä erittäin mielenkiintoisena mediana juuri sen vuorovaikutusmahdollisuuksien ansiosta. Toistaiseksi millään muulla alustalla vastaava julkinen keskustelu ei ole mahdollista. Twitterille leimallista on myös matala kynnys vuorovaikutukseen. Esimerkiksi itse en olisi ikinä lähettänyt sähköpostia tai yrittänyt soittaa ministerille tai kaupunginjohtajalle, mutta Twitterissä olen kysynyt heiltä poliittisia kysymyksiä tai kommentoinut heidän mediaesiintymisiään. Kaiken lisäksi olen saanut heiltä suoraan vastauksia kommentteihini Twitterissä.

Monet kritisoivat keskustelua Twitterissä. Mielestäni monen kriitikon arviointikriteerinä on kuitenkin jokin keskustelun ideaali, johon ei ole vielä koskaan missään ylletty. Esimerkiksi miksi edes odottaa, että keskustelu Twitterissä olisi jotenkin demokraattisempaa kuin jossain muualla?

Tutkimme esimerkiksi livetviittaamista television vaalikeskustelujen aikana. Yhden vaalikeskustelun aikana noin 3000 henkilöä tviittasi kyseisestä vaalikeskustelusta tietyllä hashtagilla. Tämä joukko on vain muutaman promillen äänestäjistä, eli vaalien kannalta pieni joukko. Mutta voidaan myös kysyä, missä muualla näin monta ihmistä olisi kommentoimassa samaan aikaan samoja poliittisia kysymyksiä. Vertailun vuoksi voi myös todeta, että Yhdysvalloissa yhden presidenttiehdokkaiden vaaliväittelyn aikana lähetettiin yli 17 miljoonaa livetviittiä.

Sosiaalisen median yhteydessä puhutaan usein kuplista, joissa keskustelua käydään. En lainkaan kiistä tätä, mutta vielä enemmän päivittäiset kasvokkaiskeskustelumme tapahtuvat kuplissa. Twitterin keskustelu on kuitenkin julkisempaa kuin mikään muualla käytävä keskustelu tällä hetkellä. Tämä julkisuus saa monet myös arastelemaan viestintäänsä Twitterissä.

Monen mielestä Twitter-keskustelu on usein liian kärjekästä tai räksyttävää. Ja onhan se ärsyttävää, kun joku on eri mieltä ja sanoo sen vielä kiusaavan pisteliäästi! Juuri Twitter-keskustelun julkisuuden takia myös kaikki erimieliset ja muut suorasuut pääsevät kommentoimaan tviittejämme, ja osa heistä on raivostuttavan aktiivisia. Mielestäni ajatus siitä, että somessa keskusteltaisiin jotenkin selvästi tasokkaammin tai sivistyneemmin kuin muualla, on erikoinen odotus. Miten somessa osattaisiin keskustella laadukkaasti, jos sitä ei osata kasvokkain – ei edes esimerkiksi kotona perheen kesken?

On toki totta, että Twitterin teknologia asettaa rajoituksia keskustelulle. 280 merkkiin ei aina mahdu koko ajatus, varsinkaan jos ei osaa tiivistää näkemyksiään. Lisäksi viestien jyrkkyys helposti korostuu tiiviisti kirjoitetussa tviitissä. Nonverbaalisen viestinnän puuttuminen ei mahdollista viestien pehmentämistä ja sen takia myös väärinymmärryksiä syntyy entistä helpommin.

Väitän kuitenkin, että monen Twitterin vuorovaikutusta kritisoivan odotukset tästä keskustelusta ovat kohtuuttomat. Ainakaan itse en ole vielä koskaan päässyt keskustelemisen ihmemaahan kasvokkain tai minkään teknologin avulla, sillä kaikilla muodoilla on omat puutteensa. Twitter mahdollistaa kuitenkin myös sellaista vuorovaikutusta, mikä aikaisemmin on saattanut olla mahdotonta. Turha kuitenkaan odottaa Twitteriltä mitään dialogin onnelaa. Pahimmat kriitikot näyttävät olevan myös niitä, jotka eivät edes yritä osallistua aktiivisesti Twitterissä käytävään vuorovaikutukseen. On syytä muistaa, että yhdessä voimme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Twitterissä käytävä keskustelu kehittyy.

Pekka Isotalus

Puheenjohtaja, Prologos ry

Puheviestinnän professori, Tampereen yliopisto

Kirjallisuus

Isotalus, P., Jussila, J. & Matikainen J. (toim.) 2018. Twitter viestintänä. Ilmiöt ja verkostot. Tampere: Vastapaino.