Prologos ry järjesti perinteiset Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät 18.-19.9.2020, vaan ei niin perinteisellä tavalla; Covid19-pandemian jyllätessä konferenssi toteutettiin kokonaan virtuaalisesti. Yhdessä Helsingin yliopiston kielikeskuksen kanssa järjestetty tapahtuma onnistui yli odotusten sadan vuorovaikutuksen ja viestinnän asiantuntijan kokoontuessa yhteen kahden keynote-puheenvuoron, 11 työryhmän ja virtuaalisen illanvieton pariin kahden päivän ajaksi.
Teknologiavälitteisyys ei ollut ainoa uusi asia konferenssissa: myös keynote-puheenvuorokäytäntöä uudistettiin siten, että molemmat puhujat suunnittelivat ja tallensivat puheenvuorot etukäteen ja ne olivat konferenssiosallistujien katsottavissa konferenssialustalla. Näin itse päivien aikaan yhteinen aika käytettiinkin puhujien ja osallistujien väliseen yhteiseen keskusteluun – miten mainiosti tuo konsepti toimikaan! Perjantaina keskustelu kävi kiivaana FT, tenure track –professori Leena Mikkolan (Tampereen yliopisto) keynote-puheenvuoron ”Tasoja, alueita ja kehyksiä – viestintäteoreettisen kehittämisen tarkastelua” tiimoilta. Vuorovaikutuksen tutkijoiden, kouluttajien ja kehittäjien analyyttinen pohdinta puheenvuoron pohjalta osoitti kiinnostusta ja osaamista toiminnan kehittämisen systemaattisella ja teoreettisesti perustellulla, tarkoituksenmukaisella tavalla.
Toinen keynote-puheenvuoro ”Sosiaalinen identiteetti ja vuorovaikutus”, jonka piti VTT, dosentti Janne Matikainen (Helsingin yliopisto), johdatteli konferenssiyleisön keskustelemaan muun muassa sosiaalisen identiteetin rooliin teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa ja sosiaalisessa mediassa.
Molemmat puheenvuorot keskusteluineen osoittivat, miten yleisön kanssa käytävä vuoropuhelu voi viedä puheenvuorojen sisältöjä vielä uudelle tasolle. Uskallan arvella, että puheenvuorojen pitäjätkin nauttivat tällaisesta toteutustavasta, jossa oman puheenvuoron valmistelun lisäksi jäi kunnolla aikaa myös käydä keskustelua puheenvuoronsa sisällöistä ja merkityksistä.
Oli oivallista huomata, miten vuorovaikutuksen ja viestinnän asiantuntijat ympäri Suomen todella vahvistivat sen, minkä viime aikaiset tutkimuksetkin ovat osoittaneet: ihmiset ja ihmisten välinen vuorovaikutus on meidän itsemme hallittavissa, eikä viestintäteknologian tarvitse antaa määritellä vuorovaikutusta tai sen laatua. Toki konferenssi kokonaan virtuaalisesti järjestettynä on tyystin erilainen kokemus kuin kasvokkain järjestettävä: sattumanvaraisille kohtaamisille, keskusteluille ja epämuodollisuuksille ei virtuaalisen ohjelman puitteissa ole samanlaista sijaa kuin vaikkapa konferenssihotellin käytävillä. Siitä huolimatta työryhmät, alustuspuheenvuorot ja yhteinen illanvietto mahdollistavat jopa ensiluokkaisia keskusteluja viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä sekä yhteyksien ja verkostojen solmimista ja vahvistamista. Oli ilo kuulla osallistujilta palautetta onnistuneesta konferenssista!
Virtuaalinen toteutus mahdollisti konferenssiin osallistumisen joka puolelta Suomea, mikä näkyi esimerkiksi yhteisten tilaisuuksien tavallista suuremmissa osallistujamäärissä. Koskaan aiemmin viimeisen konferenssipäivän ja koko tapahtuman juhlallisesti päättävä Vuoden vuorovaikutusteko –kunniamaininnan julkistamistilaisuudessa ei ole ollut niin suurta väkijoukkoa kuin tänä vuonna. Muutoinkin tilaisuus oli kyllä ikimuistoinen – Valtioneuvoston viestintäosaston Lasten koronainfon palkitsemistilaisuus oli täynnä tunnetta – liikutusta ja iloa – niin kunniamaininnan saajien, myöntäjien kuin yleisönkin osalta. Eli kuin kruununa teknologiavälitteisesti toteutetun konferenssin päätökseksi todistimme, miten välitöntä, tunteellista, spontaania ja humaania vuorovaikutus myös viestintäteknologian välityksellä voi olla.
Kiitos kaikille osallistujille – te teitte päivistä onnistuneet!
Mitra Raappana
FT, yliopistonopettaja (JYU)
Prologos ry:n varapuheenjohtaja
