Vietimme vuorovaikutuksen tutkimuksen päiviä Tampereella 7.-8.10. nyt ensimmäistä kertaa tällä nimellä. Tarjolla oli molempina päivinä laaja kattaus mielenkiintoisia tutkimusaiheita ja näistä herännyttä keskustelua. Tämä onkin minulle näiden päivien ydin. Saada kuulla uusista tutkimuksista ja jo saaduista tuloksista, esittää kysymyksiä ja kuunnella toisten puheenvuoroja. Tästä alkaa sitten minun varsinainen osuuteni.
En tee tällä hetkellä itse tieteellistä tutkimusta. Silti pyrin osallistumaan näihin tapahtumiin aina kun se on mahdollista. Tarvitsen pohjatietoa, kriittistä tarkastelua ja uusia ideoita, jotta voin onnistua omassa työssäni niin työntekijänä kuin työtoverina.
Olen työskennellyt lähivuosina kunnallisorganisaation kehittämistehtävissä ja parhaillaan viestintäasiantuntijana sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä. Vastuualueelleni kuuluvat esimerkiksi työyhteisöviestintä ja sisäisen vuorovaikutuksen kanavat, rekrytointiviestintä ja työnantajakuvan luominen sekä viestintäkonsultointi tietyillä tulosalueilla. Pyrin tunnistamaan näkökulmia, jotka voisivat auttaa viestintä- ja kehittämistyössä organisaatiossamme.
Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät ovat kehittämistyötä tekevälle aarrearkku. Töissä olemme parhaillaan muotoilemassa esimiehille tueksi viestinnän sparrauspakettia sekä suorassa asiakastyössä olevalle henkilöstöllemme pilottina asiakasviestinnän koulutusta ja työkaluja haastavien tilanteiden käsittelyyn. Lisäksi pyrimme lisäämään intranetimme sosiaalisia ominaisuuksia ja löytämään oleelliset teknologiavälitteiset kanavat henkilöstömme toiminnan tueksi.
Tänä vuonna nappasin arkusta mukaan jälleen mainoita aarteita.
Organisaatiomme työyhteisöviestinnän kehittämisen kannalta oleellisia, eteenpäin hiottavia timantteja olivat muun muassa sairaalakontekstiin liittyvät tutkimukset. Kuinka johtajuus rakentuu meillä työyhteisökokouksissa, millaisia rooleja otetaan? Millainen rooli johtoryhmäkokouksilla on osana yhteisöä, kuinka organisaatiotamme rakennetaan vuorovaikutuksessa ja mitä se meistä kertoo? Entä mitkä tekijät voivat tukea kuulumisen tunnetta työyhteisöön, hoitajien sitoutumista ja kuinka me voisimme vaikuttaa siihen, että työntekijät viihtyvät meillä töissä? Yllättäen tähän liittyi myös lasten väliseen vuorovaikutukseen liittyvä poissulkemisen aihe, jossa huomasin yhtäläisyyksiä myös työelämään. Miten meidän organisaatiossa otetaan joukkoon ja tehdään yhdessä? Uskon, että sain eväitä matkaan esimerkiksi esimiesviestinnän sparrausta varten.
Teknologiavälitteinen vuorovaikutus, kuten kokoustaminen tai päivittäinen keskustelu Skypessä, on yhä suuremmassa roolissa työyhteisössämme. Toivoisimme, että työkalut tukisivat toimintaamme ja mahdollistaisivat sosiaalisen läsnäolon tunteen myös henkilöille, jotka työskentelevät toisistaan erillään. Ilokseni sain aimopläjäyksen verran helmiä juuri teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen haasteista ja mahdollisuuksista työtiimille. Miten sosiaalinen läsnäolo voi rakentua, kun emme välttämättä tapaa kasvokkain? Mikä on turvallinen viestintäilmapiiri? Miten sen rakentumista voisi edistää omalla toiminnalla? Millaisia tunneilmauksia virtuaalitiimeissä ilmenee? Voiko kasvokkaistilanteiden veroinen vuorovaikutus olla mahdollista virtuaalikohtaamisissa? Varaammeko tarpeeksi aikaa virtuaalikokouksissa myös sellaiselle keskustelulle, joka mahdollistaa ideointia ja toisiimme tutustumista? Miten meidän teknologiavälitteiset kanavamme voisivat toimia paremmin henkilöstömme kannalta ja onko meillä oikeat välineet käytössä?
Useat työntekijämme ovat vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa päivittäin, tilanteita on paljon ja ne ovat aina erilaisia. Jotkin tilanteet voivat jäädä mielen päälle ja lisätä kuormitusta. Miten voisimme tukea työntekijöitämme käsittelemään haastavia asiakastilanteita? Millainen malli näihin tilanteisiin olisi mahdollista luoda, jotta sekä työntekijä että asiakas jatkaisvat tilanteesta tyytyväisin mielin eteenpäin? Onko se mahdollista? Ajatuksia tähän antoi esitelty tutkimus haastavien asiointitilanteiden vuorovaikutuksesta.
Pohdin myös jälleen roolejamme viestintäasiantuntijoina. Mikä on meidän tehtävämme johdon päätöksenteon tuessa? Miten ylipäätään olemme mukana tukemassa strategian toteutumista? Miten minä voisin organisoida työtäni paremmin? Miten esimiespalaute meillä rakentuu ja mitkä tekijät siihen voivat vaikuttaa? Miten minä voin antaa työtoverille omalla vuorovaikutuksellani hyvän fiiliksen? Osaanko kuunnella ja antaa tukea?
Nämä kohtamisen kentät, kuten vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät, eivät kuitenkaan koskaan ole pelkästään tutkimustiedon helmien keräilyä omaan koppaan työn perustaksi. Kuunteleminen sekä halu keskustella muodostavat päivien toisen funktion. Te kollegat tuotte näihin päiviin uusia ideoita, jotka syntyvät luentosaleissa, mutta myös kahvipöydissä, lounailla ja juhlissa. Parasta on juuri se, että tutkijat ja kehittäjät lyövät päitä yhteen ja saavat aikaan orastavia oivalluksia arkeen tai ehkäpä jonkin suuren innovaation. Tai bisneskontaktin. Ehkä ystävyydenkin. Muistan päivien ilmapiiristä paljon naurua, tapaamisia vuosien jälkeen, muistelua ja hyvää mieltä.
Tunsitko kipinän? Kutsun kaikkia viestinnän kehittämistyötä tekeviä tulemaan mukaan, kohtaamaan ja ennen kaikkea nauttimaan. Toivottavasti nähdään tulevissa tapahtumissa!
Elina Antikainen
Viestintäasiantuntija
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote