Varmaankin lähes kaikki ovat joskus puhuneet yleisölle eli esiintyneet tai ainakin nähneet jonkun esiintyvän. Näitä tilanteita ovat voineet olla esimerkiksi koulun esitelmät, onnittelupuheet, puhuminen somevideolla tai televisiossa tai niiden katselu. Esiintyminen voikin olla arkista tai juhlavaa, muodollista tai epämuodollista, spontaania tai harjoiteltua taikka kasvokkaista tai medioitua.
Viestintätieteiden juuret ovat esiintymisessä, sillä koko alan opetus ja tutkimus perustuu Antiikin retoriikan oppeihin. Nämä opit käsittelivät erityisesti puhetaitoa eli esiintymistä. Edelleen Antiikin retoriikan opit ovat ahkerassa käytössä.
Pari tuhatta vuotta myöhemmin myös moderni puheviestintätiede alkoi puhetaidon opetuksesta. Vuonna 1914 puhetaidon yliopisto-opettajat Yhdysvalloissa perustivat alan ensimmäisen yhdistyksen The National Association of Academic Teachers of Public Speaking, joka pyrki edistämään myös alan tutkimusta. Nykyiseltä nimeltään yhdistys on National Communication Association, ja se on edelleen jäsenmäärältään viestinnän alan isoin tieteellinen yhdistys. Kyseinen yhdistys perusti myös alan ensimmäisen tieteellisen lehden Quarterly Journal of Speech vuonna 1915. Kyseinen lehti ilmestyy edelleen ja edustaa nimenomaan retoriikan tutkimusta.
Kiinnostus esiintymiseen väheni
Viestinnän alan alkuaikoina esiintyminen oli siis kaikista tärkein, opetetuin ja tutkituin viestinnän muoto. Se on ollut myös lähtökohtana kaikelle muulle alan opetukselle ja tutkimukselle. Toisen maailmansodan jälkeen koko viestinnän ala kuitenkin laajeni valtavasti, ja samalla myös sen tarkastelukohteet monipuolistuivat. Se merkitsi myös esiintymisen kultakauden himmenemistä.
Vuosikymmenten saatossa viestintätieteet ovat pirstaloituneet ja on myös syntynyt uusia viestintätieteitä. Myös ihmisten välisessä viestinnän tutkimuksessa esimerkiksi vuorovaikutus, ryhmät, yhteisöt ja teknologioiden välittämä viestintä ovat kiinnostaneet tutkijoita paljon enemmän kuin esiintyminen. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana esiintymisen tutkimus ja teoreettinen kehitys onkin ollut hyvin vähäistä. Myös esiintymistaidon arvostus on laskenut.
Esiintymisen renessanssi
Esiintyminen on kuitenkin uudessa nousussa. Syynä tähän on ennen kaikkea ruutuesiintyminen. Ruutuesiintyminen tarkoittaa kaikkea esiintymistä, jossa puhuja näkyy kuulijalle, mutta heidän välillään on puhelimen, tietokoneen, tabletin tai television ruutu.
Ruutuesiintymisen myötä esiintyminen onkin saanut uutta sijaa yhteiskunnassa. Keskeisiä tässä kehityksessä ovat olleet lyhytvideot ja sosiaalinen median vaikuttajat. Lyhytvideoita katsellaan erityisesti sosiaalisesta mediasta, varsinkin TikTokista, Instagramista ja Snapchatista. Nämä videot saattavat parhaimmillaan kerätä miljoonissa liikkuvia katsojamääriä. Ne ovat keskeisiä vaikutuskanavia esimerkiksi liiketoiminnassa, politiikassa ja viihteessä. Niistä on muodostunut kiinteä osa arkipäiväämme. Lyhytvideot voivat olla hyvin monenlaisia, mutta niiden keskeinen perusmuoto on, että puhuja näkyy kuvassa ja puhuu seuraajille eli esiintyy.
Videoiden lisäksi monet meistä myös työssään tai opiskellessaan katsovat paljon ruutuesiintyjiä, kun Teams ja Zoom ja muut videokokousalustat välittävät meille esiintyjien viestiä. Näillä alustoilla monet myös itse esiintyvät viikoittain. Esiintyminen kytkeytyy myös yhä vahvemmin uusien teknologioiden kehitykseen, kun esiintymistaitoja voi esimerkiksi harjoitella virtuaalilasien tai tekoälyn avulla.
Uusien ruutuesiintymisen muotojen lisäksi vanhoista ruuduista televisio on pitänyt pintansa suomalaisten arjessa. Edelleen jokainen suomalainen katsoo televisiota keskimäärin noin 3,5 tuntia päivässä. Televisioilmaisussa keskeisessä roolissa on aina ollut puhuva pää eli ruudussa esiintyminen.
Esiintymistä enemmän kuin ikinä
Esiintymisestä onkin tullut vähän kuin varkain jälleen erittäin keskeinen viestinnän muoto. Katsomme esiintymistä ja esiintyjiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja helposti myös itse otamme esiintyjän roolin. Väitänkin, että elämme esiintymisen renessanssia.
Renessanssin tyylisuuntaan kuului antiikin arvostus, joten esiintymisen renessanssi on erityisen kuvaava ilmaisu tässä yhteydessä. Esiintymisen keskeisen roolin ja yhteiskunnallisen merkityksen myötä sen analyyttinen tarkastelu myös väistämättä lisääntyy, mikä tuonee myös antiikin retoriikan opit uudelleen entistä vahvemmin päivänvaloon, mutta toivottavasti myös uudenlaisia teoreettisia avauksia. Ruutuesiintymisestä ja sen nykyisistä muodoista voi lukea lisää kirjastani Ruutukasvot. Esiintymisen lumo iltauutisista somevideoihin.
Pekka Isotalus
Viestinnän professori, Tampereen yliopisto.