Väitöskirjatutkijana olen ollut yllättynyt siitä, että vaikka tieteellisen työn sisällön eroavaisuudet olisivat kuinka suuria tahansa, pystyy tutkija keskustelemaan toisen tutkijan kanssa työstään, turhautumisistaan, ilon ja toivon hetkistään. Keskustelut voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia, vaikka ei olisi koskaan lukenut toisen työtä tai ei ymmärtäisi toisen tieteenalasta mitään. Nämä ajatukset nousivat mieleeni Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivien väitöskirjatutkijoiden prekonferenssissa Tampereella.
Työ on etsimistä
Vaikka toisen tutkijan työn sisältö ei olisi itselle tuttua, voi silti puhua työstä. Mutta mitä se työ on? Työlle löytyy monia määritelmiä, joista monet lähestyvät työtä palkkatyönä ja taloudellisena toimeliaisuutena. Esimerkkinä Budd (2010, 2011), jonka mukaan työ on tavoitteellista toimintaa ja se edellyttää fyysistä tai henkistä ponnistelua. Tämä määritelmä voisi kätkeä sisäänsä oikeastaan kaiken inhimillisen toiminnan, mutta Budd (2010, 2011) jatkaa että työllä on taloudellista tai symbolista arvoa eikä sitä tehdä vain mielihyvän vuoksi.
Buddin (2010, 2011) määritelmä rajaa työn toiminnaksi, jolla on jokin päämäärä, lopputulos ja hyöty. Määritelmä tavoittaa työn toiminnallisena ilmiönä, mutta jättää avoimeksi kysymyksen siitä, millaisena työ koetaan.
Vivahteikkaammin työtä on kuvaillut Terkel (1974, kuten siteerattu lähteessä Scott, 2022), jolla työ on etsimistä ”päivittäisen merkityksen yhtä lailla kuin päivittäisen leivän, tunnustuksen yhtä lailla kuin rahan, hämmästyksen pikemminkin kuin turtumuksen; lyhyesti sanottuna jonkinlaisen elämän eikä maanantaista perjantaihin tapahtuvan kuolemisen etsimistä”.
Terkelin näkemys on romanttinen ja etuoikeutettu. Terkelin kuvaus vetoaa erityisesti niihin, joilla on mahdollisuus etsiä työstä itseilmaisua, kutsumusta tai henkilökohtaista kasvua. Monilla ei ole mahdollisuuksia pitää työtä itsen etsimisenä, vaan se on elossapysymisen edellytys (ks. esim. Ciulla, 2000). Työn merkitys voi olla tuoda leipä pöytään, mutta työn merkityksellisyys on positiivisia tuntemuksia, joita työntekeminen tuottaa (Martela & Pessi, 2018). Työn rooli ei ole siis vain joko–tai, vaan se on kahtalainen: se tuottaa edellytyksiä selviytymiselle ja se tuo elämään sisältöä.
Työssä on elämä ja työ on elämä
Edeltävät näkemykset työstä voisi tiivistää näin: työssä on elämä ja työ on elämä. Omien kokemusteni ja tutkimukseni (Ceder et al., 2026) perusteella lisäisin vielä sen, että työ – ennen kaikkea merkityksellinen työ – on sosiaalista ja vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa. Työn merkityksellisyyttä tarkastellaan usein yksilön kokemuksena. Tällöin vähemmälle huomiolle jää se, miten merkityksellisyys syntyy suhteissa toisiin ihmisiin (McAllum et al., 2024).
Yhteistoiminnallisuus ei aina korostu väitöskirjatutkijan työssä. Väitöskirjatutkijan arki voi olla monen näköistä, mutta yhdistävänä tekijänä tutkijoiden välillä lienee itsenäinen ja pitkäjänteinen työskentely oman tutkimusaiheen parissa. Työtä tehdään väitöskirjaohjaajien kanssa, mutta itsenäisesti. Varsinaiset yhteistyön hetket ovat harvinaisia ja mahdollisuudet kollegiaaliseen osaamisen ja kokemusten jakamiseen ovat arvokkaita.
Yhden tällaisen mahdollisuuden vertaistukeen ja keskusteluun tarjosi vuoden 2026 Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivien prekonferenssi. Prologin toimituskunnan ja Prologoksen väitöskirjatutkijaverkoston yhteinen tapaaminen kokosi Tampereelle yli 20 väitöskirjatutkijaa viestinnän, journalismin ja vuorovaikutuksen aloilta. Päivän tavoitteena oli keskustella julkaisutoiminnasta, mille päivästä oli varattu enin osa. Päivän keskustelut avasivat väyliä toisten tutkijakollegoiden ajatuksiin ja mahdollistivat omien pohdintojen reflektoinnin muiden kanssa sekä oppien ammentamisen Prologin toimituskunnalta.
Työn tutkimuksessa merkityksellisyyden nähdään kumpuavan tekijöistä, kuten suuremman yhteisen tavoitteen tavoittelusta, yhteenkuuluvuudesta ja työn luonteesta. Näkökulma voidaan kääntää myös toisin päin: mikro-tason vuorovaikutus akkumuloituu makro-tason rakenteiksi, jotka vuorostaan muokkaavat kokemuksia työn merkityksellisyydestä (Berkelaar & Buzzanell, 2026). Työn viestinnällinen ja vuorovaikutuksellinen tulkinta näkee merkityksellisyyden relationaalisena, yhteistuotettuna, dynaamisena ja emergenttinä. Työn merkityksellisyys siis rakentuu vuorovaikutuksessa ihmisten välillä saaden erilaisia muotoja ja tulkintoja suhteessa kontekstiin.
Prekonferenssi oli onnistunut mikro-tason vuorovaikutuksellinen tapahtuma, joka ainakin itselleni kasvatti jälleen kokemusta siitä, että työn merkityksellisyys piilee monissa lähteissä, kuten yhdessä oivaltamisessa, kokemusten jakamisessa ja uuden oppimisessa. Väitöskirjatutkijan työn ydin on sen luonteessa luovana ja sosiaalisena käsityöläisyytenä, jossa työtä opitaan muilta ja omaa osaamista jaetaan vuorostaan eteenpäin.
Nautinto jokapäiväisestä työstä tulee työn sisällöstä, oman työn linkistä suurempaan hyvään (tiede!), mutta merkitykselliset kohtaamiset ja keskustelut työn sisällöstä, työn reunaehdoista, työn rakenteista ja työn tuotoksista ovat perusta, jonka päälle jaksaa rakentaa itsenäisinä – joskus jopa yksinäisinä – tutkimuksen teon hetkinä. Väitöskirja kirjoitetaan itsenäisesti, mutta yhdessä.
Kirjoittaja:
Ilari Ceder, YTM, väitöskirjatutkija ja projektitutkija
Kirjallisuutta
Berkelaar, B., & Buzzanell, P. M. (2026). The communicative constitution of calling: From individual possession to relational processes of meaningful work. Human Relations. Advance online publication. https://doi.org/10.1177/00187267261432546
Budd, J. W. (2011). The thought of work. Cornell University Press. https://doi.org/10.7591/9780801462658
Budd, J. W. (2010). Crafting a multidisciplinary theory of work for industrial relations [Unpublished manuscript].
Ceder, I., Mikkola, L., & May, S. K. (2026). Producing and regulating work meaningfulness through purposegiving during an organizational change. Communication Studies. Advance online publication. https://doi.org/10.1080/10510974.2026.2708684
Ciulla, J. B. (2000). The working life: the promise and betrayal of modern work. Crown Business.
Martela, F., & Pessi, A. B. (2018). Significant work is about self-realization and broader purpose: Defining the key dimensions of meaningful work. Frontiers in Psychology, 9, Article 363. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2018.00363
McAllum, K., Elvira, M. M., & Villamor Martin, M. (2024). “I only tell them the good parts”: How relational others influence paid careworkers’ descriptions of their work as meaningful. Management Communication Quarterly, 38(1), 171–202. https://doi.org/10.1177/08933189231180133
Scott, K. S. (2022). Making sense of work: Finding meaning in work narratives. Journal of Management & Organization, 28(5), 1057–1077. https://doi.org/10.1017/jmo.2019.43