Viime aikoina (epämääräisen aikamääreen kuluessa) ProBlogissa on useaan otteeseen (useammin kuin kerran) todettu, ettei kikkakolmosia tai viiden kohdan vinkkejä ole oikeastaan tarkoituksenmukaista jäsentää silloin, kun on kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Sellainen saattaa turhauttaa lukijaa, joka etsii tästä blogista vinkkejä työhönsä vuorovaikutuksen asiantuntijana, tai missä tehtävissä te arvon lukijat nyt satuttekaan työskentelemään. Ajattelin tehdä kaikille palveluksen ja etsiä ohjeet, vinkit, ehdotukset ja jopa kehotukset, joita viimeisen kolmen vuoden aikana on tässä blogissa tarjoiltu. Oma vinkkini on, että luet alla olevat vinkit ja sovellat niitä jokapäiväisessä elämässäsi parhaaksi kokemallasi tavalla. Vinkit saattavat olla hieman alkuperäisestä asiayhteydestä irrallaan ja niitä on kielellisesti editoitu. En anna kunniaa erikseen kenellekään, vaan totean laiskasti, että kiitos kaikille ProBlogin kirjoittajille!
Perusasiat haltuun
Ensimmäiseksi muutama ohjeistus liittyen aivan perusasioihin. On kuitenkin todettava, että mikään yksittäinen menetelmä ei toimi aina ja kaikkien kanssa. Kaikkein tärkein ohje on, että meidän täytyy puhua entistäkin enemmän vuorovaikutuksesta ja tehdä sitä näkyväksi. Meidän pitäisi olla keskusteluissa mukana, mutta keskustelulla täytyisi olla jokin tarkoitus. AINA kannattaa puuttua, keskustella, herätellä ja kyseenalaistaa ja miettiä, mikä on missäkin kontekstissa, tilanteessa ja suhteessa tehokasta. Ja tarkoituksenmukaista. Tarvitaan tunne siitä, jokin asia on tavoittelemisen arvoinen. Mitä yleisempää – ja oletettavasti myös tärkeämpää kysymystä esitetään, sitä olennaisempaa kysymiseen ja vastaamiseen on panostaa. Päätetään seuraavan kerran keskustellessamme, että kuuntelemme toisiamme kunnolla.
Kehitetään omaa vuorovaikutusosaamistamme, jotta kaikki voisivat kokea olevansa samanveroisia keskustelijoita: vuorovaikutusosaamiseen tulisi suhtautua kriittisesti ja aktiivisesti, ei passivoitumalla ja vetäytymällä. Ei käännetä katsetta pois, vaan ollaan mukana keskusteluissa, opitaan ja opetetaan eettisyyttä, toista arvostavaa argumentointia, palautteen antamista ja vastaanottamista, neuvottelutaitoja, kuuntelemista ja niin edelleen. Näkymättömyyden sijaan meidän olisi oltava lempeästi ja kuunnellen, mutta jämäkästi läsnä.
On hyväksyttävä, että kompleksisen tieteenalamme määritelmät eivät koskaan pysty luomaan yksiselitteisiä rajoja kuvaamaan tekemäämme tutkimusta täysin universaalisti. Tutkijoiden on syytä huomioida, mikä on rationaalisuuden rooli niissä teoreettisissa näkökulmissa, joita sovellamme. On muistettava, että yhdessä voimme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Twitterissä käytävä keskustelu kehittyy: haastamme siis teidät kaikki mukaan. Muistakaahan myös, että ei sitä virtuaalisuutta etuliitteenä enää niin kovasti kannata tiimeissä korostaa, vaikkakin tämän asian kanssa on hyvä olla armollisia itsellemme ja toisillemme.
Ihmiset on saatava toimimaan tehokkaasti yhdessä ja valmentajien vuorovaikutukseen tulisi kiinnittää huomiota entistä enemmän! Tähän puheviestinnän opit ovat oivallinen ase ja siksi ne pitää saada ketterästi käyttöön.
Vinkkejä työyhteisöön
Ehkäpä kaikista eniten ProBlogissa on käsitelty työelämää ja työyhteisöjä. Seuraavaksi esittelen muutaman toimivan idean käytännön kehittämistyöhön ja elämään organisaatioissa. Varmista ensin, että luottamuksen peruspilarit ovat kunnossa, sillä työelämässä motivaatiota tulisi ruokkia kepin ja porkkanan sijaan tarkoituksella. Johto on tässäkin avainroolissa: johtajalla on velvollisuus antaa kaikille johdettaville mahdollisuus luoda kumppanuutta hänen kanssaan (järjestöjohtajankin kannattaa aika ajoin katsoa peiliin ja tehdä rehellistä arviointia). On organisaation johdon tehtävä rakentaa ja johtaa työkulttuuria, jossa tunteet ovat mahdollisia, mutta työelämätaidoista ja niiden kehittämisestä täytyy keskustella myös työyhteisöjen tasolla.
Työelämässä tarvitaan muutoksen diskurssi, vaikka käytännössä muutos olisikin pientä ja hidasta. Panostamista palveluviestintään kannattaa siis jatkaa, vaikka samalla omassa yhteisössä vallitsevia fantasioita on hyvä tarkastella myös kriittisesti. Yllättävänä ratkaisuna nosta kissa pöydälle ja ota (epä)onnistumiset esiin työyhteisössäsi. Selviät tilanteesta, kunhan muistat, että sovittelevat menetelmät ovat oivallinen työkalu tarttua työyhteisön konflikteihin. Pohdi ratkaisuja siihen, miten asiakkaalle tarjotaan mahdollisuus keskittyä käsiteltävien asioiden sisäistämiseen.
Tunnetaidot ja omasta itsestä huolehtiminen ovat oleellisia asioita. Ei riitä, että palauttelet itseäsi iltaisin ja viikonloppuisin, myös työpäivän aikana on syytä hellittää – edes hetkeksi: Ensimmäinen asia on harjoitella omien tunteiden tunnistamista ja pohtia, kuinka hyödyntää niitä oikein voimavarana. Toiseksi pyri ymmärtämään myös toisen tunnetiloja ja kolmanneksi johda organisaation tunneilmastoa. Näin palaudut.
10 konkreettista askelta menestykseen
Seuraavien konkreettisten harjoitusten ja ohjeiden avulla saavutat mestarillisen tason oikeastaan missä tahansa asiassa. Toteuta järjestyksessä.
1) Pohdi hetki omaa työtäsi.
2) Pyri seuraamaan aktiivisesti alan kollegoita.
3) Ota yhteyttä yhdistyksen viestintävastaavaan (ent. tiedottaja).
4) Ole korvat höröllä.
5) Kommentoi ja kehittele asiaa.
6) Tule mukaan, kohtaa ja ennen kaikkea nauti.
7) Tarkastele seuraavan viikon ajan, miten vastaat arjen ”miksi”-kysymyksiin.
8) Ehdota Prologos ry:lle omaa havaintoasi.
9) Perehdy motivoivaan haastatteluun
10) Anna robottien tehdä sellaiset työt, jotka ovat sinulle liian haastavia, joista robotit suoriutuvat sinua luotettavammin tai joita et yksinkertaisesti jaksa tai halua tehdä.
Opetus haltuun
Tarvitsemme enemmän yhteistä keskustelua, jotta viestinnän opetuksesta tulee mahdollisimman linjakasta ja johdonmukaista. Esimerkiksi viestintä on käsite, jonka yhteiseen määrittelemiseen on hyvä käyttää aikaa. Ajan huomiointi koskettaa myös aiheita opettavia ja kouluttavia henkilöitä.
Työelämätaitojen opettamisessa ja tarkastelussa tulisi yksilötason lisäksi huomioida työyhteisöjen ja organisaatioiden tasot. (Tässä kohdassa kehityspsykologinen tieto tulisi yhdistää pedagogiseen ajatteluun ja taitavaan vuorovaikutukseen.) Oleellista on kysyä, kuinka saada yksittäinen opettaja vuodesta toiseen tekemään sitä verrattoman arvokasta työtä, jota kouluissa tehdään joka päivä. Kuinka tukea, motivoida ja innostaa opettajaa työssään silloinkin, kun se tuntuu raskaalle? Ehkäpä tätäkin kysymystä voisi lähestyä Richard P. Feynmanin sanoin: ”I would rather have questions that can’t be answered than answers that can’t be questioned.” Tähän aikaan lukuvuodesta onkin aiheellista ja erittäin perusteltua kuunnella omaa palautumisen tarvetta ja ottaa se vakavasti.
Esitän seuraavat kolme toivomusta koko yhteisömme puolesta:
Kolme toivomusta
1) Toivon kokemusten, ideoiden, ajatusten ja näkemysten vaihtoa vuorovaikutusosaamisen arviointiin liittyen mahdollisimman laajasti.
2) Toivon, että te viestinnän alan asiantuntijat tarjoatte auliisti apuanne oman organisaationne kansainvälistymiskysymyksiä käsiteltäessä.
3) Toivon, että kaveritaitojen harjoittelemiseen ja koko ryhmän yhteisöllisyyden vahvistamiseen tullaan jatkossa kiinnittämään entistä enemmän huomiota niin pienten kuin isompienkin lasten parissa.
Bottom line: oma lehmä ojassa
Luota asiantuntijoiden ammattitaitoon, tässäkin asiassa: there’s no business like vuorovaikutus-business! Vuorovaikutuskoulutus kaikille asiakkaille ja heidän lähiomaisilleen on palvelu, jota tulisi tarjota enenevässä määrin – erityisesti vuorovaikutuksen ammattilaisten taholta. Esimerkiksi kouluttajaksi ja kehitysprojektien vetäjäksi kannattaa valita vuorovaikutuksen ammattilainen. Ennen kaikkea vuorovaikutuksen arvostuksen ja merkityksen ymmärtämisen voisi muuttaa euroiksi ja tehdä lahjoituksen (puhe)viestintä-oppiaineille.
Yhteistyöterveisin
Tomi Laapotti
FT, yliopistonlehtori
Tampereen yliopisto
Prologos ry:n johtokunnan jäsen